QADental-koulutusportaalissa on kuunneltavana ja katsottavana antoisa luento, joka käsittelee hammaspäivystyksen järjestämistä. Noin tunnin mittaisessa lähetyksessä pohditaan muun muassa sitä, pitäisikö kaikkien yleishammaslääkärien päivystää. Olisiko parempi, että päivystystä tekisivät siitä kiinnostuneet ja päivystystaitoihin erityisesti perehtyneet lääkärit? Päivystyksellä tässä yhteydessä tarkoitetaan virka-ajan akuuttivaivojen hoitoa terveyskeskuksissa: hammassärkyä, tapaturmia, turvotuksia.
Keskustelun osallistujat jättävät kysymyksen vielä ilmaan, niin minäkin tässä blogissa. Ei siihen ole yhtä oikeaa vastausta.
Kysymys on silti oivallinen ja innoitti pohtimaan yleishammaslääkärin työn monipuolisuutta teoreettisesti. Mitä merkitsee se, jos kaikki terveyskeskuksen yleishammaslääkärit olisivatkin monitaitureita? Entä se, jos he olisivatkin kukin jonkin erityisalueen taitajia, toinen toisilleen potilaita ohjaten?
Monitaituruus
- Hyvää: Työssä on runsaasti vaihtelua, ei kahta samanlaista päivää
- Hyvää: Työasennot vaihtelevat todennäköisemmin ja suojaavat tules-vaivoilta
- Yksi kuulemani näkökulma tämäkin: Yliopisto on panostanut opetuksessa siihen, että kandi oppii niin koepalan ottamisen kuin karieksen hoidon. Toteuttamalla kaikkea oppimaansa hammaslääkäri ikäänkuin antaa takaisin häneen sijoitetun panoksen täysimääräisesti.
- Hyvää: Potilas saa avun yhdeltä ja samalta lääkäriltä, pois lukien ehl-tason hoito
- Hyvää: Potilaan ei tarvinne matkustaa toiseen kuntaan tai toiselle yleishammaslääkärin vastaanotolle, koska kaikki yleishammaslääkärin tarjonta löytyy samalta vastaanotolta
- Hyvää: Jos potilas saa hoidon samalta lääkäriltä, hoidon jatkuvuus korostuu
- Haaste: Monitaituruus vaatii taitojen ylläpitämistä hyvin monialaisesti
- Haaste: Edellyttää vastaanotolta isoa varustelua ja valtavan kasan instrumentteja
- Haaste: Edellyttää myös sitä, että potilaskannasta löytyy riittävän usein harvinaisemmankin toimenpiteen tarvitsijoita. Jos pienen kunnan väestössä kiinteän protetiikan kysyntää on kahdella potilaalla vuodessa, on vaikea ylläpitää osaamista ja kallista ylläpitää varustelutasoa.
Hiottu erityisosaaminen
- Haaste: Työ yksipuolisempaa. Toisaalta yksipuolisuus voi olla pelkkä myyttikin. Hampaan poisto voi tuntua joka kerta hieman erilaiselta, ja aina yhtä ainutkertaiselta!
- Haaste: Työssä on vähemmän vaihtelua työasennoissa.
- Yksi kuulemani näkökulma tämäkin: Yliopistossa saadut opit eivät ole hammaslääkärin aktiivisessa repertuaarissa, mutta hän osaa kuitenkin ohjata tarpeen vaatiessa potilaan eteenpäin – näinkin voi yhteiskunta saada “laittamansa panoksen takaisin”.
- Hyvää: Toimenpiteet sujuvat erityisen nopeasti, sujuvasti ja laadukkaasti, koska toistojen määrä kasvattaa taitoja. Korostuu erityisesti harvemmin vastaan tulevissa sairauksissa ja vaivoissa.
- Hyvää: Vastaanoton varustelutasoksi riittää vähempikin
- Hyvää: Hammaslääkäri tekee sitä, missä hän on parhaimmillaan. Yksi saa jo äänellään lapsen sedaatioon ja paikkauksen onnistumaan.
- Hyvää: Hiottu erityisosaaminen kompensoi edes jossain määrin erikoishammaslääkärivajetta ja vähentää lähetteitä erikoissairaanhoitoon.
- Hyvää: Täydennyskouluttautuminen kohdistuu hallitumpaan kokonaisuuteen
- Haaste: Potilas ei saa aina yleishammaslääkäritasoista apua yhdeltä lääkäriltä
- Haaste: Potilas joutuu joskus matkustamaan kauemmas tai ainakin asioimaan samassa hoitolassa eri vastaanotolla. Toisaalta potilas saa tällöin kokeneen ja asiaan hyvin perehtyneen lääkärin hoitoa.
- Näkökulma tämäkin: Ei tietenkään ole taetta siitä, että rajattu työnkuva aina tarkoittaisi työn korkeampaa laatua verrattuna samaan toimenpiteeseen monitaiturin vastaanotolla. Parhaimmillaan se voi kuitenkin olla lähtökohta huippuunsa hiotulle työn jäljelle.
Ajattelen nyt, että kumpi tahansa polku on hyvä. Yleishammaslääkäri voi olla uskomattoman moniulotteinen taituri tai kapeampaan työnkuvaan suuntautunut terveyskeskuksen luottotekijä, jolle naapurihuoneista lähetetään auliisti.
Kaikkein tärkeintä on, että kun potilas hakeutuu vastaanotolle, hän saa tarkoituksenmukaisen avun oikea-aikaisesti. Turha käynti turhauttaa kaikkia.
Loppuun pieni viitteellinen lista siitä, mitä kaikkea yleishammaslääkärit terveyskeskuksissa nykyään tekevät. Yleishammaslääkärin työ on lopulta erittäin monipuolista.
- Hammaskiven poisto ja iensairauksien hoito
- Hammastarkastus
- Juurihoito, uusintajuurihoito
- Hampaan poisto, leikkauksellinen hampaan poisto
- Juurenpään resektio
- Hammasimplantin asennus mm. neppariproteesia varten
- Hammasproteesit: irto- ja kiinteäprotetiikka
- Korjaava karieshoito, karieksen pysäytyshoito
- Oikomishoito irtokojein ja kiintein kojein
- Purennan kehitystä avustavat pientoimenpiteet, kuten ohjaavat maitohammaspoistot
- Keraamiset täytteet
- Suun ja limakalvojen sairaudet: diagnostiikka, hoito ja koepalat
- Röntgenkuvaukset ja -lausunnot
- Nukutushammashoito
- Ilokaasusedaatio
- Suukirurgiset pientoimenpiteet, kuten kielijänneleikkaukset
- Lasten hammashoito, maitohampaiden paikkaukset ja poistot sekä teräskruunutukset
- Viisaudenhampaiden poistot
- Pelkopotilaiden hoito
- Tapaturmien hoito ja seuranta
- Hammassäryn akuutti hoito mm. dreenaamalla
- Turvotuksen päivystyshoito
- Purentafysiologinen hoito, purennan tasapainotushionnat ja purentakiskot
- Nikotiinivalmisteista vieroitus
- Infektiofokustutkimukset
- Omahoidon opastus
- Mikrobiviljelyt ja antibioottihoitojen suunnittelu
HLL Anni Temonen 