Dig deeper. Suun perustutkimus – millä tarkkuudella, millä nopeudella?

Miten eri tavoin hammastarkastuksen voikaan tehdä!

Jonojen kannalta suun perustutkimuksen sisällöllä on merkitystä, sillä Suomessa kiireettömän hoidon jonot ovat lähes yksinomaan tutkimusjonoja. Tutkimukseen hakeutuvien määrä ylittää monen hyvinvointialueen kapasiteetin. Tässä isona syynä on tietenkin se, että tutkimuksessa käydään säännöllisesti, ei kerran elämässä. Alueilla haastetta ratkotaan yksilöllisin tutkimus- ja hoitovälein, kerralla enemmän -klinikoin ja eri ammattiryhmien työnjaolla, omatiimimalleilla ja hyödyntämällä ostopalveluja. Tässä kirjoituksessa keskityn yhteen keinoon: suun perustutkimuksen sisällön yksinkertaistamiseen laadun kärsimättä.

Suun perustutkimuksen tulee sisältää tietyt osa-alueet.

Kovakudosstatus (hampaat) Parodontologinen status (ikenet) Limakalvot Pehmytkudokset (imusolmukkeet) Leukanivelet Puremalihakset Purenta Omahoidon ohjaus ja ennaltaehkäisevät toimet

Kaikki osa-alueet tarjoavat mahdollisuuden tutkia oireetontakin potilasta lähes rajattomasti.

Kovakudosstatuksen tekoon menee sitä enemmän aikaa, mitä useampi hammas suussa on ja mitä enemmän niissä on löydöksiä – aiemmin tehtyjä paikkoja, kruunuja, siltoja tai sitten kariesta, kulumia tai vaikka hiushalkeamia.

Parodontologiseen statukseen menee sitä enemmän aikaa, mitä useammassa hampaassa tai keinojuuressa on sairautta tai ei-sairaudeksi luokiteltavia muita löydöksiä – hammaskiveä, värjäymää, ienvetäymää, ienverenvuotoa, märkävuotoa, liikkuvuutta tai syventyneitä ientaskuja.

Purentaelimen tutkimiseen käytetty aika lisääntyy sekin löydösten määrän kasvaessa, purentavirheiden, rahinoiden, kiputilojen, deviointien ja muiden poikkeamien myötä.

Perustutkimus on työparityöskentelyä, jossa hammaslääkäri sanelee löydökset ja hoitaja kirjaa ne potilastietojärjestelmään. Yhden perustutkimuksen aikana tehdään satoja merkintöjä ja puhutaan satoja sanoja. Jokaista löydöstä seuraa pieni tai isompi viive, aika, jonka hoitaja tarvitsee klikatakseen oikeaa kuvaketta tai syöttääkseen oikean sanan rakenteisesti sille tarkoitettuun kenttään.

Laskin, paljonko kirjattavaa tavallisessa suun perustutkimuksessa syntyy, jos potilaana on 60-vuotias nainen, jolla on täysi mutta verrattain paljon paikattu hampaisto, muutama uusi karieslöydös, pysähtyneitä kariesvaurioita, hiushalkeamia ja harjauskulumaa. Sanamäärä: 165.

Seuraavaksi laskin, paljonko kirjattavaa syntyy paron statuksessa, kun naisella todetaan keskivaikea (vaihe II) parodontiitti. Sanamäärä: 321.

Purentaelimen tutkimuksessa potilaalta kirjataan ylös kuutossuhde, saksipurenta ja ylipurennat, leukanivellöydökset ja puremalihasten arkuudet. Lisäksi tutkitaan limakalvot, muutamine tavanomaisine löydöksineen. Sanamäärä: 70 sanaa.

Suun perustutkimukseen, ilman esitietojen keruuta, omahoidon opastusta ja hoitosuunnitelman selostusta, kuluu hammaslääkärin ja hoitajan keskinäisen tiedonvaihdon aikana siis helposti 556 sanaa. Se on noin yksi A4.

Onko suun perustutkimus kestänyt aikaa? Nykyväestössä, jossa potilaalla on suussa lähes täysi hampaisto ja suun tilanne on verrattain hyvä, vallitseva pinta- ja pistekohtainen tapa tutkia ei ole enää resurssikestävä. Tutkimuksen voisi tehdä verrattain terveelle aikuiselle pistemäisyyden sijasta kuvaillen ja sektoritasolla ilman, että diagnostiikka ja potilaan saama hoito lainkaan kärsii.

Hoito itsessään olisi aivan samanlaista, vaikka status olisi yksinkertaisempi. Mikään osa-alue potilaan saamassa hoidossa ei kärsisi, varsinkaan perustasolla, ei edes sairauksien diagnostiikan tarkkuus. Hyötyjä sen sijaan olisi ajallisen resurssin kohdentaminen ja potilaiden kokemuksen muutos omaa suuta koskien. Runsas harmittomienkin löydösten luetteleminen (vuosikymmeniä aiemmin pysähtynyt karies, iänmukainen attritio, abraasio, jokainen ienverenvuotopiste, leukanivelen pieni deviaatio oireettomalla potilaalla) saa potilaan huolestumaan ja joskus tuntemaan itsensä sairaammaksi kuin on.

Pinta- ja pistekohtaiselle tutkimukselle on käyttökelpoisia vaihtoehtoja.

-Hyväkuntoisella täytteellä varustettu hammas on terve hammas. Riittäisikö, jos täytteiden olemassa olon noteeraisi sanallisesti, ja vain kovakudosten ongelmakohdat (lohkeama, sekundaarikaries, alkava karies, hoitoa vaativa eroosio) merkitään statukseen? Erityisesti recall-potilailla tutkimuksen lisäarvo syntyisi siitä, että havaitaan poikkeamat, ei luetella vuodesta toiseen moitteettomia muovitäytteitä, joissa kaikki on hyvin. Säästyvä aika olisi kohdennettavissa potilaan kohtaamiseen, omahoidon ohjaukseen ja tarvittavaan korjaavaan toimenpiteeseen.

-Ikenien sairauksien hoito ei noudata yksittäisiä vuotopisteitä eivätkä hoitomenetelmät vaihdu neljän ja viiden millimetrin taskusyvyyksien välillä. Perushoitovaiheessa instrumentointi on aina kokonaisvaltaista. Kollegani Noora totesi minulle hiljattain älykkäästi: hoidamme iensairautta aivan samalla tavalla, oli paron statukseen merkittynä jokainen neljän ja viiden millimetrin tasku, vuotopiste tai hammaskivihippu tai sitten ei. Riittäisikö suurelle osalle potilaista perusvaiheessa sekstanttikohtainen kuvaus alueen suurimmasta ongelmasta, ja mikäli hoitovastetta ei saada, tehtäisiin tarpeen mukaan esimerkiksi ehl-lähetettä varten tarkemmat taskumittaukset?

-Riittäisikö, että potilaan purentaelimestä tutkittaisiin purentasuhteet, leukanivel, pehmytkudokset, limakalvot ja kaksi keskeistä lihasryhmää? Muihin puremalihaksiin edettäisiin vain silloin, kun potilas on oireinen ja masseter- ja temporalis-palpaatiossa löytyy tarkemman selvittelyn tarvetta.

Näillä muutoksilla suun perustutkimus lähentyisi muita lääketieteen seulontatyyppisiä tutkimuksia, joissa ykkösenä on potilaan saama terveyshyöty, täsmällinen diagnostiikka ja nopea siirtymä kohti potilaan tarvitsemia hoitotoimenpiteitä.

Tästä linkistä pääset lukemaan halutessasi statuskirjauksen, joka kuvitteelliselle potilaalle laadittiin laskelmia varten. Se on työlästä luettavaa, translitterointi hammaslääkärin luettelemista löydöksistä. Translitteroinnin perässä on esittämäni uudenlaisen suun perustutkimuksen translitterointi. Hengästyttävän paljon kevyempi, mutta sellainen, josta hoito voi alkaa aivan samalla tavalla laadukkaasti.

Translitteroitu suun perustutkimus

Nykymuotoinen suun perustutkimus translitteroituna hammaslääkärin sanelusta. Skrollaamalla alas näet toisenlaisen tavan tehdä sama tutkimus, mitään oleellista karsimatta.

Dee yksiseitsemän muovi kaksi pysähtynyt karies viisi, dee yksikuusi muovi yksikaksineljä, pysähtynyt karies viisi, dee yksiviisi amalgaami yksi attritio yksi, dee yksineljä muovi kolme attritio yksi, karies kaksi, dee yksikolme karies kaksi, dee yksikaksi intakti, dee yksiyksi intakti, dee kaksiyksi intakti, dee kaksikaksi intakti, dee kaksikolme muovi neljä, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksikuusi abraasio kolme amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, dee kaksiseitsemän abraasio kolme muovi yksi mikrofraktuura kaksi, alkava karies kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee kolmeseitsemän amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmekuusi muovi yksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmeviisi muovi yksi, dee kolmeneljä muovi yksineljä abraasio kolme, dee kolmekolme abraasio kolme attritio yksi, dee kolmekaksi attritio yksi, dee kolmeyksi attritio yksi, dee neljäyksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkaksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkolme intakti, dee neljäneljä abraasio kolme, dee neljäviisi abraasio kolme, dee neljäkuusi amalgaami yksi muovi neljä, dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee yksiseitsemän neljä, neljä, kaksi, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksikuusi viisi, neljä, neljä, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksiviisi neljä, kolme, kolme, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksineljä kolme, neljä, viisi. Dee yksikolme neljä, kolme, neljä. Dee yksikaksi neljä, kolme, kolme, Dee yksikaksi kolme, kolme, kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee kaksikolme kolme, neljä, neljä. Dee kaksineljä neljä, viisi, viisi. Dee kaksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee kaksikuusi viisi, neljä, neljä. Dee kaksiseitsemän viisi, neljä, neljä, märkävuoto, ienverenvuoto, hammaskivi kaikki pinnat. Dee kaksiseitsemän neljä, neljä, neljä. Dee kaksikuusi neljä, neljä, neljä, dee kaksiviisi neljä, kolme, kolme, dee kaksineljä kolme, kolme, kolme, dee kaksikolme kolme kolme kolme, dee kaksikaksi kolme, kolme, kolme, dee kaksiyksi kolme, kolme kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme, dee yksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee yksikolme kolme, neljä, neljä, hammaskiveä alaetualueella kolmosesta kolmoseen kaikki pinnat. Dee yksineljä neljä, neljä, neljä. Dee yksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee yksikuusi neljä, viisi, viisi. Dee yksiseitsemän neljä, viisi, viisi.

Dee kolmeseitsemän neljä, neljä, kaksi, märkävuotoa mesiobukkaalisesti, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmekuusi viisi, neljä, neljä, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmeviisi neljä, kolme, kolme. Dee kolmeneljä kolme, neljä, viisi. Dee kolmekolme neljä, kolme, neljä. Dee kolmekaksi neljä, kolme, kolme, Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkolme, kolme, neljä. Dee neljäneljä kolme, neljä, neljä. Dee neljäviisi neljä, viisi, viisi. Dee neljäkuusi neljä, viisi, viisi. Dee neljäseitsemän viisi, neljä, neljä. Dee neljäseitsemän neljä, kaksi, kaksi. Dee neljäkuusi neljä, neljä, neljä, dee neljäviisi neljä, kolme, kolme, dee neljäneljä kolme, kolme, kolme, dee neljäkolme kolme kolme kolme, dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme, dee neljäyksi kolme, kolme kolme. Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme, dee kolmekaksi kolme, kolme, neljä. Dee kolmekolme kolme, neljä, neljä. Hammaskiveä ja ienverenvuotoa alaetualueella kaikki pinnat. Dee kolmeneljä neljä, neljä, neljä. Dee kolmeviisi neljä, viisi, viisi. Dee kolmekuusi neljä, viisi, viisi. Dee kolmeseitsemän neljä, viisi, viisi.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Oikea leukanivel devioi oikealle avauksen keskivaiheessa ja sulkemisen keskivaiheessa. Vasen leukanivel rahisee avausliikkeessä. Masseter oikealla aristava, masseter vasemmalla aristava ja hypertrofinen. Temporalis oikealla ei poikkeavaa, vasemmalla ei poikkeavaa. Limakalvoilla purulistat molemmin puolin, amalgaamitatuointi regiolla kolme kuusi, noin neljä kertaa kuusi millimetriä. Linguaalitoorukset molemmin puolin. Kieli ja suulaki normaalit, suunpohja myötäävä. Imusolmukkeet ei palpoitavissa.

Toisenlainen tapa toteuttaa sama.

Dee yksikolme karies kaksi, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksiseitsemän alkava karies kaksi. Dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi.

Ensimmäinen sekstantti enintään viiden millin taskuja, hammaskiveä ja ienverenvuotoa. Toinen sekstantti enintään neljän millin taskuja, hammaskiveä. Kolmas sekstantti enintään viiden millin taskuja. Neljäs sekstantti märkävuotoa, enintään viiden millin taskuja. Viides sekstantti enintään neljän millin taskuja. Kuudes sekstantti enintään viiden millin taskuja. Ienverenvuotoa yli 30 prosenttia, hammaskiveä.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Leukanivelet ja puremalihakset oireettomat. Limakalvot: amalgaamitatutointi regiolla kolme kuusi. Ei suurentuneita imusolmukkeita.

Pääsiäisen teema-artikkeli: integroitunut hammashoito on lääketieteen paradigman omaksumista

Kerron tositarinan.

Olipa kerran hammaslääkäriesihenkilö, joka sattui lounastamaan yhdessä lääkäriesihenkilönä työskentelevän taitavan kliinikon kanssa. Hammaslääkäriesihenkilö sattui kysymään tältä, miten lääkärillä oli tapana pitää kirjaa aamuisin ilmoitettavista sairauspoissaoloista. Kauanko hän säilytti exceliä tai paperista lomaketta ja odotti, että työntekijä varmasti muisti hakea poissaolon HR-järjestelmässä palattuaan töihin?

Haarukka laskeutui lääkärikollegan lautaselle. Hän katsoi hetken hammaslääkärikollegaansa kysyvä ilme kasvoillaan. – Otan poissaoloilmoituksen vastaan, mutten kirjaa sitä ylös. Saatan olla matkalla leikkuriin, autossa tai toimistolla. Luotan siihen, että johdettavani tekevät hakemuksen tervehdyttyään. Jos poissaoloa ei ole haettu, työntekijä kyllä huomaa sen viimeistään palkkakuitista ja asia voidaan korjata. Miten sinä sitten teet? hän kysyi.

Hammaslääkäriesihenkilö kertoi, että hänelle oli aikanaan opastettu käyttää paperista lomaketta, johon oli kätevää kirjata poissaolo, sen syy, olisiko perästä tulossa lääkärintodistusta ja ruksittaa, kun poissaolo oli anottu. Hän oli myös ottanut käyttöön excelin ja aina, kun käsitteli poissaoloja, hän tarkisti sekä siitä että työvuorosuunnitteluexcelistä, että työntekijä varmasti anoi poissaolon oikein, oikealla lajilla ja oikealle päivälle. Hän avasi siis aamuisin työpöydälleen pinon työvuoroexceleitä, jokainen eri hoitoloita varten laadittu, ja etsi niiden riveiltä kunkin johdettavan, jonka hakemus vuorollaan oli hyväksyttävänä. Tarkistelun myötä poissaolojen hyväksyntään meni moninkertaisesti aikaa lääkärikollegan työhön nähden, mutta eihän hän muuten voisi olla varma, että kaikki muistavat niin tehdä.

-Riski on olemassa, mutta meidän on vain luotettava ihmisiin, lääkärikollega aprikoi.

Hammaslääkärikollega luopui kirjanpidostaan ja tarkistuslistoistaan lääkärikollegan rohkaisemana. Toistaiseksi ainoa vaikutus on ollut se, että työt sujuvat nopeammin.

Riskiin suhtautuminen on hammaslääkärin ja lääkärin työn paradigmojen kenties vallitsevin ero. Erikoisalat ovat lähentyneet toisiaan muilta osin valtavasti kun keskinäisten konsultaatioiden määrä on kasvanut ja hammaslääketiede on lunastanut paikkansa osana kokonaisterveyttä. Lähentyminen kuitenkin myös korostaa jäljellä olevia eroja, kun työtä tehdään tiiviisti rinnakkain. Niinpä pyysin Chat GPT:tä arvioimaan, miksi lääkäri on useammin se, joka luottaa potilaan palaavan, vaikkei kutsuttaisi, ja hammaslääkäri se, joka toimii kun sairauden ensimmäiset merkit ovat tuloillaan.

Tekoäly ehdotti seuraavia selitysmalleja. Mitkä niistä ovat Sinusta uskottavia?

  1. Lääketieteen aloilla ollaan yleisesti luottavaisia siihen, että potilas palaa jos tarpeen on. Niinpä lääkäri voi hyvin todeta, että “Tule, jos x tapahtuu. Nyt näyttää hyvältä.” Tämä lienee selitys sille, että ihotautilääkäri ei luomen poiston jälkeen kannusta säännöllisiin luomikontrolleihin vastaanotollaan, eikä valkotakkiverenpaineen todennut yleislääkäri kutsu jännittäjää vuosittain tsekkauskäynnille. Siitä huolimatta, että potilaan on tunnetusti itse vaikea arvioida luomien pahanlaatuisuutta, ja siitä huolimatta, että kohonnut verenpaine ei näy eikä tunnu. Hammaslääkäri ei voi olla, tai ei ole historiallisesti voinut olla, yhtä varma. Potilas ei tunne sairauttaan – kariesta, lievää hammaseroosiota tai varsinkaan parodontiittia. Entä jos potilas unohtaa sairauden, joka ei anna oireita, eikä suhtaudu siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella? On parasta toimia nyt, kun potilas on tuolissa.
  2. Diagnostisten kriteerien myötä lähes jokainen aikuinen on suun terveyden puolesta riskipotilas. Esimerkiksi parodontiitti on lähes kaikilla aikuisilla myös korkean elintason maissa nelikymppisestä alkaen. On tehty valinta, ettei kyseessä ole ikääntymiseen kuuluva luontainen kehitys, vaan nimenomaan sairaus.

Kun sairauden kriteerin alaraja täyttyy nopeasti, olkoonkin lievä, on myös ammattieettinen velvollisuus ennaltaehkäistä ja hoitaa sairautta sen varhaisissa vaiheissa. Niiinpä kontrollivälit ovat yleislääketieteen verrokkeja tiheämpiä, vaikka päätetapahtuma on yleislääketieteessä usein selvästi vakavampi. Ohessa vertailua kontrolliväleistä, perustuen kunkin KH-suositukseen:

Erittäin lievä hammaseroosio (vähän pyöristyneitä kuspien kärkiä) –> kontrollit vähintään 3 vuoden välein

Lievä hammaseroosio –> kontrollit vähintään 2 vuoden välein

Lievä dyslipidemia, jossa 2 % riski saada aivohalvaus tai sydäninfarkti seuraavan 10 vuoden aikana –> hoitoarvio 5 vuoden välein

Suuren riskin potilas, jolla sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski seuraavan 10 vuoden aikana 15 % –> hoitoarvio 1 vuoden välein

Potilas, jolla ei ole parodontiittia, mutta joka tupakoi ja jonka ikenistä 9% vuotaa verta ja 7% hammaspinnoista on plakkisia –> kontrollit ja ammattimainen puhdistus 9 kuukauden välein.

    3. Suun sairauksissa keskeistä on ajatella, että jos sairautta ei hoideta aktiivisesti nyt, sairaus etenee ja on kalliimpi- ja vaikeahoitoisempi myöhemmin. Jokainen molaarijuurihoitoa tekevä hammaslääkäri tietää, kuinka paljon helpommalla olisi päästy, jos hampaan olisi ehtinyt paikata silloin, kun reikä oli mahdollisimman pieni. Samalla hammaslääketiede jättää huomiotta sen, että väestön enemmistö hoitaminen sairauden lievimmissä vaiheissa on erittäin hintavaa ja sairauden etenemisen riski monilla potilailla matala. Riskinä on kehäpäätelmä: todetaan, että sairauksien hinta yhteiskunnalle on suuri, mutta ei huomioida, että kustannuksen syynä voi olla ylimitoitettu interventioiden etunoja (ja se, että sairauden kriteerin alaraja on huomattavan matala). Yleismedisiinan fokus on jo siirtynyt ns. value-based careen eli lisäarvoa tuottavaan hoitoon, jossa intervention aika on silloin, kun sen hyöty ylittää sekä haitat että kustannukset. Hammaslääketiede ei ole vielä tehnyt vastaavaa siirtymää. Syy löytyy osin kohdasta neljä.

    4. Hammaslääketiede on ollut altavastaajana riittävässä rahoituksessa ja sairauksien hoidon arvostuksessa. Kardiologi voi rauhoitella potilasta vaarattomista lisälyönneistä ja todeta, ettei kontrolleita tarvita, eikä tämä non-interventio vie pois kardiologian arvostusta ja statusta eikä kardiologi joudu pelkäämään, että hänen potilaskantansa jotenkin hupenisi. Potilaskaan ei tiettävästi koe, että lääkäri ei “tehnyt mitään”. Millaisen arvion potilaalta saisi sen sijaan hammaslääkäri, joka toteaa potilaan suussa vuotavat ikenet, joiden etiologiaan sopii kirkkaassa lampunvalossa selvästi todettava selitys, hampaita kuorruttava paksu plakkikerros? Sopiva hoito olisi tehostettu hampaiden puhdistus, mutta kuka sen tekee? Hammaslääkärillä on yllättäen kaikki sopiva välineistö vastaanotollaan tähän tarkoitukseen, kuin parturilla hiusten pesuallas ja hierojalla hierontapenkki.

    Pidän tekoälyn tarjoamia selitysmalleja kaikkia osaltaan tarkkanäköisinä. Jos samalla katsoo kiireettömän hoidon jonoja ympäri Suomen ja muissakin länsimaissa, voi nähdä, että ainakin kohdan 4 huoli suun terveyden altavastaaja-asemasta alkaa olla voitettu. Kiireettömän hoidon jonot ovat huomattavan pitkiä, ja niillä hoitoon pääsyä odottaa – jos vain hoidon tarpeen arvio on oikein tehty – pääosin potilaita, joilla ei ole suussa akuuttia tai puoliakuuttia vaivaa tai oiretta. Heillä on halu ja kyky hakeutua uuteen tutkimukseen osana yleisterveyttään ja kenties aiemmin sanoitettua yksilöllistä riskiprofiilia. Varmistamaan, että asiat ovat hyvin. Potilaan tiedostavat nykyisin upeasti oman terveydentilan, varsinkin diabateksen, sydänsairauksien ja reumasairauksien, aiheuttaman suun infektiofokustutkimusten tarpeen. Ei siis enää ole huolta siitä, etteikö potilas palaisi, jos jotain uutta ilmenee (kohta 1), koska he palaavat myös silloin, kun mitään uutta ei ole onneksi ilmennyt.

    Tämän kaiken perusteella hammaslääkäri voisi hyvin tehdä saman siirtymän value-based caren puolelle kuin mitä lääkäritkin. Enää ei tehtäisi kaikkea, mitä tuolilla ja kaapista löytyvin välinein voi, vaan sitä, mikä on linjassa muun lääketieteen paradigman kanssa.

    Ruokalähetti ovella ei yksin tee terveellistä ruokavaliota

    On viikon toinen tiistai. Se on odotettu päivä Kuismalle, Stiinalle ja Väinölle.

    Tiistai-iltapäivisin Kuisma, Stiina ja Väinö avaavat iloissaan oven. Rappusilla on ruokalähetti, joka toimittaa heille kunnan palveluihin kuuluvan ruokalähetyksen. Kahdessa pahvilaatikossa on raaka-aineet herkullisiin patoihin, salaatteihin ja keittoihin, pussillinen suolaamattomia pähkinöitä, kauraleseitä ja paljon muuta.

    Sadat muutkin kunnan asukkaat saavat ruokalähetyksen säännöllisesti. Monelle ruokalähetin kohtaaminen on kuukauden kohokohta. Palvelun tarkoitus on edistää kuntalaisten terveyttä, ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja edistää tervettä painoa. Palvelua tarjotaan tavanomaisille työssäkäyville ja työelämän ulkopuolella oleville, itsenäisesti asuville aikuisille joilla ei ole erityisiä toimintakyvyn rajoitteita.

    Kuisma kertoo, että hänelle ruokalähetin palvelu on hyvin tärkeä, koska hänellä on kolesterolilääkitys, korkea verenpaine ja takana kaksi ohitusleikkausta. Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa kokonaisterveyttä, hän toteaa.

    Stiina ja Väinökin ovat käyttäneet ruokalähettipalvelua ahkerasti jo viiden vuoden ajan. Väinö kertoo, että ilman ruokalähettiä jääkaapin sisältö näyttäisi huomattavasti huonommalta ja koostuisi lähinnä lenkkimakkarasta ja light-limonaadeista. Stiinan kokemus on samankaltainen. Hän kuuli ruokalähettipalvelusta työpaikkansa kautta ja hakeutui sen asiakkaaksi. Stiina on perusterve, mutta ruokavalio rempallaan. Pääosin se koostuu pasteijoista, kahvista ja kaupan pakastepitsoista.

    Ruokalähetti on koulutuksen saanut ammattilainen, joka ruokalähetyksen yhteydessä antaa ohjeita ruoan valmistukseen ja ateriarytmiin. Hän myös karsii jääkaapin ja kuivakaappien sisällöstä epäterveelliset elintarvikkeet pois ja kantaa ne asiakkaiden puolesta hävitettäväksi.

    Viime aikoina ruokalähetin palvelun kysyntä on kasvanut ja kunnan tarjoama palvelu kärsiikin resurssipulasta. Se on saanut ruokalähettinä toimivan Jarmon pohtimaan työnsä vaikuttavuutta.

    -Asiakkaat ovat käyntiini todella tyytyväisiä ja odottavat kohtaamistamme. Minullekin asiakaskohtaamiset ovat työn – jos en nyt terveyssyistä voi sanoa, että suola, niin sanon että työn pähkinä, Jarmo naurahtaa. Jarmon mukaan asiakkaat arvostavat korkealaatuisia raaka-aineita, jotka kunta tarjoaa pientä omavastuuosuutta vastaan. Sadan euron arvoinen pahvilaatikollinen sekä ruoanlaitto- ja ruokavalioneuvonta maksaa asiakkaalle vain kaksikymmentä euroa, Jarmo kertoo.

    -Palvelu lähtee kuitenkin ajatuksesta, että asiakkaat myös käyttäisivät jakamani elintarvikkeet ja raaka-aineet. Kuitenkin jopa joka kolmas asiakas ei ole seuraavaan käyntiini mennessä käyttänyt aineksia ollenkaan, vaan ne lojuvat jääkaapin perällä pilaantuneina. He arvostavat tästä huolimatta palveluani ja kokevat, että heillä on se oikeus saada. Omaa työmotivaatiotani tilanne koettelee, koska tiedän, että asiakaskaan ei hyödy palvelusta. Hän maksaa siitä, mutta terveydessä ei tapahdu muutosta. Toki sosiaalinen puoli on tärkeä, mutta sellaiseen voisi olla halvempiakin keinoja kuin tuoda minut kotiovelle, Jarmo kertoilee.

    Jarmo on yrittänyt selittää asiakkaille, että pelkkä ammattilaisen työpanos ei riitä, vaan palvelun idea on että terveellisen ruokavalion koostamiseen osallistuu sekä asiakas että ammattilainen.

    -Vaikka antaisin sata kertaa reseptivinkkejä ja näyttäisin, miten linssipihvit tehdään, niin tästä ei ole hyötyä, jos asiakas ei käytä raaka-aineita, Jarmo pohtii.

    -Usein kun aloitamme palvelun, niin vietän asiakkaan keittiössä tunnin, parin verran. Näytän, miten vähärasvainen jauheliha käsitellään, miten käyttövalmiit linssit lisätään paistokseen ja miten bataatti soseutetaan. Tarkistamme, että asiakkaalla on kotonaan riittävät keittiövälineet ja että hän osaa niitä käyttää. Jätän pöydälle reseptivihkosen, jossa on sydänmerkkituotteita ja helppoja reseptejä. Sitten näemme parin viikon päästä, kun tuon taas uuden erän raaka-aineita ovelle, Jarmo kertoo työstään.

    Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei osa asiakkaista käytä kotiin toimitettuja raaka-aineita kertaakaan vuoden aikana. – Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettei terveellinen resepti ja jääkaapissa olevat vihannekset vielä tee terveydelle mitään, vaan raaka-aineet on myös käytettävä, Jarmo päättää. – Osa ihmisistä ehkä tarvitsisi apua ruoanlaittoon päivittäin, mutta siihen meillä ei ole resursseja, ihminen kun syö joka päivä monta kertaa. Asiakkaamme ovat työssä käyviä aikuisia joilla periaatteessa on kyky valmistaa ateriat ohjeiden mukaisesti, mutta syitä hävikille on useita. Osalla ei ole mitään motivaatiota, mutta he kaipaavat silti tätä palvelua. Osalla on jaksamishaasteita, jotka ovat täysin ymmärrettäviä – ei se silti poista sitä, että raaka-aineet jäävät hyödyntämättä.

    Jarmo on pohtinut, kuinka kauan ruokatoimituksia pitäisi jatkaa asiakkaille, jotka eivät ruokaa käytä. Biojätteeseen kertyy vuodessa kuitenkin kymmeniä kiloja hyvää ja kallista syötävää. Olisiko paikallaan rajata palvelua niin, että ruokalähetykset olisivat tauolla ja palvelu painottaisi opastusta ja motivointia, kunnes tilanne muuttuu?

    Jarno kävi itse vastikään hammashoitolassa hammaskiven poistossa. Suuhygienisti kertoi, että vastaanotolla tehty ammattimainen puhdistus auttaa hänen sairastamaansa parodontiittiin vain, jos Jarno tekee kotona oman osuutensa: harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käyttää hammasväliharjaa. Muuten ammattimaisella biofilmin hajottamisella ja instrumentoinnilla ei ole tiettävästi parantavaa vaikutusta.

    -Ehkä tätä meidän ruokalähettipalveluakin pitäisi miettiä samalta kantilta, Jarno päättää pohdintansa. On aika jatkaa kierrosta, pakettiautossa odottaa vielä kuusi laatikollista, joita seuraavan kadun varrella jo kovasti odotetaan. Yhdestä talosta kulkeutuu nenään herkullinen basmatiriisin tuoksu.

    Hymyntekijäksi parhaaseen pikkukaupunkiin?

    Olen onnellinen, vaikka tähän pisteeseen pääsy on vaatinut paljon työtä. Kaikki on kuitenkin nyt valmista.

    Kuhmon pikkukaupungin hammashoitolassa on vuonna 2025 paikka nuorelle hammaslääkärille, joka haluaa vakuuttavan merkinnän CV:een terveyskeskustyöskentelystä.

    Olemme tarjonneet Kuhmon ponnahduslaudan viimeisen parin vuoden aikana kahdeksalle nuorelle hammaslääkärille, jotka ovat työkokemuksellaan edenneet sittemmin toivomiinsa töihin Kainuun ulkopuolella ja Kainuussa. Myös Kainuun hyvinvointialueelle on työllistytty Kuhmon jälkeen vakituisiin tehtäviin.

    Reuna-alueilla mielekkään ja sisällöltään hyvän tehtävänkuvan rakentaminen vaatii työtä ja paljon tahtoa. Kuhmo on ottanut viime vuosina kollegakasvattamon roolin, olen itsekin aloittanut oman työurani siellä.  Kuhmon yksikkö tarjoaa kasvurauhan ja täyden tuen niin hoitohenkilökunnalta, suuhygienisteiltä kuin hammaslääkäreiltä. Tämä työyhteisö pitää huolta omistaan.

    Kuhmossa kasvaa kliinisiltä valmiuksiltaan taitavia hymyntekijöitä, jotka työllistyvät ympäri Suomen ja menestyvät työnhaussa. Työnantajat arvostavat Kuhmossa kertyvää kokemusta ja mainintaa Kainuussa työskentelystä, sillä hyvinvointialueellemme on enemmän tulijoita kuin vakansseja ja pystymme tulemaan motivoituneita nuoria lääkäreitä. Tieto mentoripolustamme on kulkenut muualle Suomeen ja nuoret hammaslääkärimme ovat pitkälti itse vastanneet rekrytoinnista suosittelemalla Kainuuta yliopistoissa ja kandiseuroissa.

    Mitä Kuhmo tarjoaa?

    -työyhteisön joka toimii edunvalvojanasi. Paljon sanottu, mutta on Kuhmon vahvuus.

    -koulutuspäivän kerran kuukaudessa: valitse webinaari, hands-on-treeni seniorikollegan vastaanotolla tai vaikka oman erityispätevyystyön aloittaminen. Suosittuja erityispätevyyksiä ovat muun muassa kivunhoidon, suugeriatrian ja vastaavan hammaslääkärin erityispätevyydet.

    –joka kuukauden toinen tiistai lääkäriporukan sparraushetki. Olet osa viiden reuna-alueen kolleegiota. Kollegoidesi erityisosaamista on tarjota suun terveydenhuoltoa pitkän etäisyyden päässä esh-polista ja isojen yksiköiden kimppakirjoista. Pääset osaksi pientä mutta moniäänistä lääkäririnkiä, jossa on omat taiturinsa Zirkoniasta pihtimestariin.

    –konsultaatiolähetteet: tutki potilas, lähetä potilaasi ehl-arvioon joko dokumentteina tai fyysisesti, toteuta hoito ehl-ohjauksessa. Kasvata itsevarmuutta hoitamalla yhä vaativampia potilaita.

    Kuhmo on mahdollista kokea tammikuusta 2025 alkaen. Mitä vielä piti sanoa? Kevään laskiaispullat saa mantelimassalla ja hillolla Kaesan kahvilasta, laskettelurinteet löytyvät hyvin lumetettuina Vuokatista,  Ukkohallasta ja Rukalta ja hiihtoladut avautuvat ympäri erämaakaupunkia.

    Tule, näe, koe.

    Ole yhteydessä somessa, sähköpostilla (anni.temonen ät kainuu.fi) tai soita.

    Johtaja ihastui muutosvastarintaan

    Tänään uudistamme Kainuussa kaiken. Keskussairaalassa ja Kuhmossa. Palkanlaskennassa ja ateriapalveluissa. Varjoainekuvauksissa ja oikomishoidon alkutarkastuksissa.

    Uudistamme rohkeasti, kuten strategia sanoo. Luovumme kertarysäyksellä paperisista esitietolomakkeista odotustiloissa. Korjaan – luovumme myös odotustiloista. Neuvolassa jaettakoon jatkossa vain sukrosomiaalista rautaa, muut rautavalmisteet voi luokitella kalkkiksiksi kuin kalkkitabletit. Kaikki henkilöstöviestintä siirtyköön Teamsiin, jossa emojien käyttöasteen tulee olla kaikesta sisällöstä 15 prosenttia vuoden loppuun mennessä 💗. Henkilökuntalounas tilataan jatkossa terveyttäsi edistävällä MahaMurisee©-sovelluksella. Ohjelma pakottaa koostamaan annoksen lautasmallin mukaisesti ja heivaa pois kolme ylimääräistä, himoitsemaasi lihapullaa. Olemme todella rohkeita uudistumaan.

    ***

    Toisinaan muutosjohtamisen seminaareissa näytetään välikevennyksenä Googlesta kaivettu, sattumanvarainen lintu. Kuvaan yhdistetään editoitua ääntä, jossa muutosvastarinta kujertaa terhakasti: Eisoviollenkaan, eisoviollenkaan, eikäy-eikäy-eikäy. Seminaariväki nyökkäilee yksimielisesti: ilman muutosvastarinnan sirkutusta olisimme jo perillä, hyvää vauhtia siirtymässä taas seuraavaan kehittämisvaiheeseen. Kuinka turhauttavaa onkaan vetää perässään rekeä, lastattuna täyteen sairaalan jo kolme vuotta vanhoja laitteita, vielä vanhempia toimintatapoja ja ikivanhaa diagnostiikkaa. Seminaariväki manailee: Miten saisimme muutosvastarinnan pesimään jonnekin muualle?

    ***

    Paljastan nyt yhden ornitologisen salaisuuden. Olen kuullut muutosvastarinnan laulua viimeisen kolmen johtajavuoden aikana enemmän kuin silloin, kun olin kliinikko. Tänäkin vuonna olen työni puolesta tehnyt paljon muutosjohtamista yhdessä muun lähijohdon kanssa. Suun terveydenhuollossa on meneillään Kestävän kasvun Kainuu 2 –hanke ja hanketyön ohessa uudistetaan toimintaa muutenkin jatkuvasti. Muutosvastarinta on parveillut työni läheisyydessä päivittäin. Ja nyt se ornitologinen salaisuus: ei muutosvastarinnan ääni kuulosta siltä, mitä seminaareissa väitetään. Eikäy-eikäy-eikäy. Tuo ei ole muutosvastarinnan ääni.

    Jos muutosvastarinta todella olisi vertauskuvallisesti aito lintulajistoomme kuuluva siivekäs, se olisi yksi arvostetuimpia ja taatusti rauhoitettu. Se olisi turvallisuushakuinen, uuttera ja taitava. Sen pesä olisi tunnettu kestävyydestään, sillä se poimii laadukkaimmat materiaalit ja pitäytyy niissä, mistä on parhain kokemus esivanhempien ajoista saakka. Se olisi laji, joka mieluummin odottaa ja lentelee pitkiäkin matkoja etsien tuttua materiaalia kuin hyödyntää uutta ja vierasta. Kun edessä on jotain uutta ja vierasta, se laulaisi kauniisti lajitovereitaan varoittaen: laa-tua-tua, laa-tua-tua.

    ***

    Minulle muutosvastarinta on laadun peili. Se tarkoittaa neuvotteluasemaa, jossa ammattilainen punnitsee, onko uudistus vaihdon arvoinen. Vaihdossa on kyse vuosien varrella hiotun, parhaaksi jalostetun toimintamallin ja uuden esityksen välisestä vaa’ankielestä. Se on leikkaussalihoitaja, jonka käsissä nykyinen leikkaustarjotin on kuin pianon koskettimet maailman taitavimman konserttipianistin käsissä. Sulava symbioosi. Se on yleishammaslääkäri, jonka juurihoitotarjottimella olevat steriilit sakset katkaisevat guttaperkkanastan oikeaan mittaansa millintarkasti. Tuote-esittelijöiden saapuessa esittelemään uusia automaattikatkaisijoita kyseinen hammaslääkäri syö pullat ja palaa huoneeseensa.

    Se on geriatri, joka rakastaa nousta työtuoliltaan ja kävelee odotustilaan kutsumaan potilaan ohi kutsuautomaattien. Nähdäkseen, miten vanhus nousee tuolilta, nähdäkseen, miten tämä ottaa askeleensa kohti tuttua lääkäriään.

    ***

    Otan ylpeydellä kuullakseni muutosvastarinnan laulun. Se kertoo usein siitä, että Kainuun hyvinvointialueen huippuammattilaisilla on jo nyt käytössään työmenetelmiä, välineistöä ja resursseja, jotka tuottavat heille arvoa. Kun muutosjohtaja tuo tällaisen ammattilaisen eteen uudistuksen, on laadun merkki, että muutoksesta halutaan neuvotella. Jännite uudistustarpeiden ja vanhan säilyttämisen välillä on väistämätön.

    Muutosvastarinta ei laula siellä, missä asiat ovat huonosti. Näin on esimerkiksi Sotkamon hammashoitolan tiloissa. Huono sisäilma ja rakennuksen toistuvat rankkasateen aiheuttamat vesivahingot tekevät tiloissa työskentelemisestä kuormittavaa. Toivottavasti muutosvastarinta asettuu ensi vuonna valmistuvan uuden sotekeskuksen räystään alle kertomaan, ettei uusista tiloista haluta minnekään. Että uusi hoitola on puolustamisen arvoinen – pala kelpoa Kainuuta, jota kehtaa kehua.

    Kirjoitus on julkaistu alunperin elokuussa Kainuun hyvinvointialueen omassa blogisarjassa.

    Hammastarkastus nro 2441.

    Katson nyt suuhusi.

    Viisaudenhampaat poistettu.

    Poistettuja lisäksi 17, 14, 24, 32, 34, 47.  

    Katson nyt vähän tarkemmin.

    d.16(1) amalgaami, hyvässä kunnossa.

    d.15 kaikki hyvin.

    d.13(4) muovi, siisti. Ienrajan alapuolella on pieni täyteylimäärä, se kannattaa hioa.

    Dd.12, 11, 21 kaikki hyvin.

    d.22(5) pysähtynyt kiillekaries. Sinulla oli tässä viimeksi alkava reikä, mutta olet saanut sen itse pysähtymään fluoritahnalla ja hammasharjalla. Ne on aina juhlan paikkoja.

    Dd.23, 25, 26 kaikki hyvin.

    D.27(2) sekundaarikaries. Sinulla on ollut tässä vanha muovitäyte, sen saumaan on päässyt jossain vaiheessa bakteereja ja saumassa on uusi reikä. Kuuletko, kuinka sondin rahina häviää tässä kohdin, koska pinta on pehmeä? Muilta osin tässä hampaassakin on moni asia hyvin, muut pinnat siistit ja hammas on hyvin purennassa.

    D. 37 kaikki hyvin. Näet ehkä peilistä, että hampaan ulko- ja sisäpinnalla on tummat viivat. Silloin, kun olet ollut kouluikäinen ja hammas on ollut puhkeamassa suuhun, se on ollut vaikeampi puhdistaa ienläpän alta. On ehtinyt vähän tulla pientä reiän alkua, jonka olet saanut itse harjaamalla korjattua, kun harja on päässyt paremmin kohteeseen. Tämä tumma viiva on tavallaan pieni arpi, ja hammas on nyt käytännössä terve.

    D. 36(1) amalgaami, mikrofraktuurat eli pienet hiushalkeamat 3-, 4- ja 5-pinnoilla. Niitä näkee hyvin paljon, en ole huolissani.

    D.35(3) inaktiivinen karies. Tämänkin hampaan olet harjannut terveeksi.

    D. 33(3) inaktiivinen karies. Tässä on jo kolmas, jonka olet saanut terveeksi.

    D.31(1) muovi, juurihoidettu hammas. Oliko niin, että kouluiässä kaverin pää osui tähän välitunnilla? Juurihoito on kyllä hyvin onnistunut, hammas on pärjännyt hienosti sen jälkeen.

    Dd.41-43 kaikki hyvin.

    Dd. 44-45(3) abraasio. Se on pieni vekki ienrajassa, varmaankin joskus tullut harjattua vähän kovemmalla otteella ja harjakset kuluttaneet pinnan pienelle kuopalle. Onko näissä kahdessa hampaassa mitään oireita? Siinä tapauksessa saa olla näin, hyvää ei kannata lähteä rikkomaan muovipaikalla.

    D.46 kaikki hyvin.

    Kokeilen nyt mittarilla ientaskut. Sano, jos tuntuu pahalta.

    Kauttaaltaan alle neljän millimetrin terveitä ientaskuja.

    D.13 distopalatinaalisesti viiden millin tasku, ienverenvuotoa. Minusta selitys taskulle löytyy muovitäytteestä; muovipaikan alareunassa on pieni pykälä ienrajan alla. Ien rauhoittuu, kun ärsyke saadaan pois.

    Puretko hampaat yhteen? Kaunis, tasapainoinen purenta.

    Dd.15/45 ristipurennassa.

    Angle kaksi molemmin puolin, horisontaalinen ylipurenta kolme, vertikaalinen kaksi.

    Limakalvoja katson seuraavaksi, tämä pieni nypykkä on korvanalussylkirauhastiehyen ulostuloaukko, täältä tulee juoksevaa sylkeä, nytkin tulee hyvin ja pitää suuta kosteana.

    Tässä, kielen alla, on kielen- ja leuanalussylkirauhasten ulostuloaukot, täältä tulee ruokailua varten paksumpaakin sylkeä. Sinulla on hyvä syljeneritys, se suojaa monelta vaivalta.

    Sinulla on vahva ylähuulijänne, kiinnittyy tuohon yläetuhampaiden väliin, siksi siinä on pieni rako hampaiden välissä.

    Kielen sivut katson, ovat siistit. Suulaessa näkyy pientä punakkuutta ja limakalvon pinta mennyt rikki. Oletko syönyt jotain kovaa? Hapankorppuja, turkinpippureita? Kyllä, niistä tulee tuollainen jälki. Paranee itsekseen seuraavien päivien aikana.

    Puremalihakset tunnustelen. Pterygoideus lateralis oikealla kipu, vasemmalla kipu. Pterygoideus medialis oikealla kipu, vasemmalla kipu. Digastricus posterior kipu. Nostatko nyt hieman päätä – sternocleidomastoideus oikealla kipu, vasemmalla rauhallinen. Miten olet pärjännyt kolmen vuoden takaisen tutkimuksen jälkeen, kun silloin puhuimme narskuttelusta ja hampaiden yhteen puremisesta ja käytiin läpi harjoitusohjelmaa? Aivan, eli harjoituksista on ollut apua aina, kun niille olet ottanut aikaa? Se kuulostaa hyvältä. Hampaissa ei ole missään määrin huolestuttavia merkkejä liiallisesta kulumisesta, olen samaa mieltä, että voit hyvin jatkaa harjoitteita aina kun tarpeen. Itsekään en näe purentakiskolle tarvetta.

    Avaatko sitten isolle ja taas kiinni.

    Leukanivelestä kuuluu molemmin puolin naksahdukset, kuuletko saman? Kaunis suun avaus, symmetrisesti eteenpäin, ei tunnu mitään jäykkyyttä nivelissä. Kivuton nakse on hyvinkin yleinen, eikä sitä tarvitse hoitaa mitenkään.  

    Pehmytkudokset tunnustelen vielä, sinulta olikin ultrattu yksi imusolmuke kuukausi sitten, se tuntuu vielä minunkin sormin suurentuneelta. Se on kuitenkin terveeksi todettu, hyvä juttu.

    Minulle näyttäytyy kyllä taas siltä, että asiat ovat hirmuisen hyvin. Yksi kariesleesio eli reikä löytyi. Minusta sen ensisijainen hoitomuoto on paikkaus yhdistelmämuovilla. Mitä ajattelet, sopiiko tämä suunnitelma? Edetään sitten niin. Lisäksi kulmahampaan muovitäytteessä on ienrajassa pieni pykälä, joka on saanut ikenen tulehtumaan. Sen hionta kannattaa tehdä.

    Purenta on kaunis, sylkeä tulee hyvin, limakalvot terveet, ja ennen kaikkea olet itse saanut alkavat vauriot itsekseen korjaantumaan. Sinulla ei ole kiinnityskudosten sairautta. Ajoittaiset lihasjumit saat hallintaan harjoitteilla. Vaikea sanoa muuta kuin että jatka samaan malliin, ei voi kuin antaa kiitosta tekemästäsi työstä, olet tehnyt suusi terveeksi päivä kerrallaan.

    Aftermath (in English, just for fun)

    I don’t want to focus on the bad stuff. I could if I chose to. “Unesthetic diastema mediale”, secondary caries, clicking sounds in the joints, pretty impressive staining because of tea (didn’t even mention that to the patient because it didn’t bother her – then why would it bother me). She had some crowding in the anterior region, just like most of us have. She had some tooth wear, attrition-type, which I did not even register since that is normal if you live long enough. She had shallow erosive pits here and there – naturally, she is an older lady who loves cranberries. But she had a healthy mouth. I was not only interested in possible dental pathologies but in her dental health. So I was, again, determined to find enough evidence of dental health instead of dental disease. Luckily enough, 99 % of the time you can find health. There is always health left, to some extent. With that comes hope and dignity. With that comes motivation to take care of your oral health.

    92 000 yötä päivystävän sairaalan suojassa

    Asun matkailijoiden ja urheilijoiden keskellä. Sen huomaa. Proteiinijäätelöt olivat taas Lidlistä loppu, K-Supermarketissa myydään himoitsemiani ylihintaisia design-pipoja ja väki lompsii S-marketissa lautailumonot jalassa. Tenavarinteen sompahississä ihastutti taas uusi ennätyspieni taapero, jonka kypärä näytti alavartaloa isommalta.

    Tämmöistä se nyt on, ihan vuoden ympäri. Etelä-Suomi ja kaupunkilaisten Suomi elää Kainuun sisällä toista elämäänsä: viettää perhelomaa, eläkepäiviä, palautuu töistä, etäilee. Vuokatissa ja muissa Kainuun kohteissa eletään samojen perussairauksien, leikkauksista toipumisten ja lähestyvien synnytysten kanssa kuin kotonakin. Uusien liikuntamuotojen tuoksinassa sattuu ja tapahtuu. Loma-asuntokorttelin pihassa on lumipenkka, josta kolme lasta laskee pulkkamäkeä. Yhden hammasraudat ovat vääntyneet illalla syödystä toffeesta, aika hammaspäivystykseen on tunnin päästä. Toiselle tuli selleristä allerginen reaktio, piti käydä päivystyksessä myöhään illalla. Yksi sukelsi porealtaassa altaan pohjan portaaseen, tuli tutustumismatka Kaksin uuteen sairaalaan tikattavaksi. Keksittyjä esimerkkejä, pohjautuen päivystyksessä viettämiini vuosiin. Päivystän pääsiäisenä, ja kuten ennenkin, en vain paikallisille. On kunnia-asia voida palvella ihmisiä, joiden lomaan äkillinen säikähdys tai kipu uhkaa tuoda ikävän sivumaun. Yritetään kääntää se lämpimäksi kohtaamiseksi.

    Vuokatti olisi ilman matkailua pieni kyläpahanen, jonka kautta kulkisi lähinnä tukkipuuta ja jonka Tenetinvirrassa uisivat joutsenet karussa erämaassa.

    Näin ei kuitenkaan ole. Vuokatissa nukkuu, syö ja urheilee joka viikko niin paljon matkailijoita, että se on valtakunnan neljänneksi suosituin kotimaan matkailukohde, edellään vain Helsinki, Tampere ja Kuusamo. Matkailijat viettivät Sotkamossa viime vuoden maaliskuussa 92 500 yötä. Siis pelkästään maaliskuussa.

    Tajusin yksi päivä, että juuri tämä minun pitää kertoa myös Kainuun terveydenhuollosta. Suomalaisten lomien turvana ovat pohjoisen päivystävät sairaalat. Ilman niiden henkilöstön olemassaoloa välimatkat ensiapuun olisivat niin pitkiä, että rinteiden jyrkkyys ja saunamaailman lämpö johtaisivat alitajuiseen riskiarvioon: ei ehkä sittenkään, ei näillä verenpaineilla, ei näillä raskausviikoilla, ei tällä pähkinäallergialla.

    Kun espoolainen lapsiperhe purkaa putkikassit Katinkullassa hotellin sängylle ja astelee kylpytakeissa porealtaille, on voitava luottaa kahteen asiaan. Siihen, että lomakohde on mukava ja palvelualtis. Ja siihen, että jos lapsen leuka kopsahtaa altaan pohjan kaakeliin, ei apu ole jossain Perämeren rannan teknologiakaupungissa tai Pohjois-Savossa Puijon tornin alla, vaan alle puolen tunnin etapin päässä, korkealla mäellä, uusine tiloineen. Lastenlääkäri, synnytyslääkäri, anestesialääkäri, sisätautilääkäri, ensihoitajat, kätilö, elvytystiimi.

    Ehkä joku ei ajattelisi asiaa näin. Lapissa ja Kainuussa loma voi olla myös sitä, että lähtee puhelimen kantaman ulkopuolelle, tiettömien taipaleiden taa. Iso osa ei tee niin. Etelä-Suomi elää ainutkertaiset elämänsä muistot laskettelurinteen streetissä, seikkailupuistossa, sisäleikkipuiston trampoliinilla, polkujuoksemassa. Koska myös täällä on päivystävä sairaala.

    Pohjoisen Suomen päivystävät sairaalat eivät ole vain paikallisille. Ne ovat osaamiskeskittymiä, jotka vetävät alueelle lisää osaajia. Meitä on monia, jotka olemme kaupungeista ja etelästä. Tajunneet, että elämään kuuluu arki ja vapaa, ja iso osa suomalaisista haluaa elää osan elämänsä viikoista pohjoisessa. Ystävien, lasten ja perheidensä kanssa. Päivystävän sairaalan olemassaoloa ei pitäisi tarvita googlettaa etukäteen.

    Hammashoitopalvelut Norjassa, osa 2/2

    Kuka tarvitsee hoitoa silloin, jos kaikki ovat sairaita?

    kuva yllä: Dale i Sunnfjordin taajama. Wikimedia Commons

    Norjassa, kuten Suomessakin, hammashoidon rahoitus poikkeaa muun terveydenhuollon rahoituksesta ja potilaat maksavat hammashoidosta suuren osan itse. Norjan hallitus on nimittänyt toimikunnan, jonka päämääränä on tarkastella suun terveydenhuollon rahoitusta ja järjestämistapoja ja pyrkiä yhtenäistämään se vähitellen osaksi muuta terveydenhuoltoa. Toimikunnassa on mukana mm. hammaslääketieteen professoreita, taloustieteilijöitä ja lainsäädännön asiantuntijoita eri puolilta maata. Tähän liittyen Norjan Hammaslääkärilehdessä julkaistiin viime vuonna Oston yliopiston sosiaalihammaslääketieteen opettaja Carl Christian Blichin mielipidekirjoitus hammashoidon resurssien priorisoinnista. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä. Kirjoitus antaa mahdollisuuden kurkistaa norjalaiseen terveydenhuollon keskusteluun ja verrata sitä Suomeen. Olen kääntänyt Blichin kirjoituksen ja siteeraan sitä tässä postauksessa. Käännös on maallikon, joten siinä voi olla joitakin epätäsmällisyyksiä.

    Blich kirjoittaa: “Suun terveydenhuolto on, epäloogisesti, rahoitukseltaan erillään muusta terveydenhuollosta. Onkin paikallaan tarkastella, mitä nykyiseen suun terveydenhuollon kansalliseen etuusjärjestelmään kuuluu. Järjestelmästä on tullut vuosien saatossa tilkkutäkkimäinen, sillä sitä on laajennettu ja rakennettu asteittain. Voi olla, että ne perusteet, joilla järjestelmää aikanaan rakennettiin, eivät enää ole sopivia ja niitä täytyy muuttaa. Sairauksien määritelmät ovat myös muuttuneet ammattikunnan toimesta – on paikallaan tarkastella kriittisesti myös näitä.”

    Blich jatkaa:

    “Sairaus on sanakirjamääritelmän mukaan tila, joka häiritsee kehon normaaleja toimintoja tai vaurioittaa niitä. Tämän määritelmän pohjalta meidän tulee pohtia sitä, milloin suun sairaudet ovat sellaisia, että niitä tarvitsee hoitaa tai kuntouttaa. Folketrygd myöntää tukea 15 erilaiseen suun alueen sairauteen tai vaivaan. Yksi niistä on parodontiitti. Kansallisen etuusjärjestelmän tehtävänä on tukea sairauden tai vamman tutkimusta tai hoitoa. Järjestelmää koskevan lain pykälissä 5-6 ja 5-6 a todetaan, että tukea ei myönnetä ennaltaehkäisevään hoitoon, ammattilaisen suorittamaan hampaiden puhdistukseen, karieksen hoitoon tai karieksen jälkiseuraamusten hoitoon. Karieksen hoidon kuluissa tuetaan potilasta kuitenkin silloin, jos karies johtuu potilaan muusta sairaudesta tai kyseisen taustasairauden hoidoista.”

    Blich kirjoittaa:

    “Karies eli hampaiden reikiintyminen oli vielä vuosikymmen sitten Norjassa kansansairaus. Nykyisin pisteytämme kariesta värikoodein “vihreä” tai “punainen”. Jos 12-vuotiaalta löytyy luokan 2 karies [kirjoittaja viitannee ICDAS-luokitukseen, joka käytössä Suomessakin] + värikoodi vihreä, voi kyseessä hyvinkin olla etenevä aktiivinen karies, joka ilman seurantaa etenisi vuosien myötä luokan 4 kariesleesioksi, “punaiseksi”. Aktiivinen karies on sairaus. Mutta jos saman 12-vuotiaan potilaan 2-asteen karies on vielä 35-vuotiaana pysynyt samanlaisena, karies on silloin pysähtynyt. Röntgenkuvassa näkyy tuolloin arpi. Onko silloin enää kyseessä sairaus?”

    Blich jatkaa kertomalla, että parodontiitti liitettiin kansallisen tuen piiriin, yhdeksi 15:stä tuettavasta sairaudesta, vuonna 2002. Tuolloin professori Harald Løe oli arvioinut, että keskivaikeaa-vaikeaa parodontiittia sairastaisi noin 100 000 norjalaista ja uusia sairastumisia tulisi vuosittain noin 6000.

    Norjassa yhteiskunnan tukemille hoitotoimenpiteille on laadittu niin sanottu ohjauskirje, joka opastaa toimenpitekoodin käytön kyseisen sairauden osalta. Parodontiitin koodi on 501. Koodia voi käyttää silloin, kun hoito kohdistetaan marginaalisen parodontiitin syytekijöihin ja kun infektio pyritään saamaan hallintaan.

    Blich jatkaa kertomalla, että Norjan hammaslääkärilehdessä julkaistiin vuonna 2019 artikkeli, jossa esiteltiin parodontiitin uusi kansainvälinen luokittelu. Kroonisen parodontiitin määritelmään riittää, kun vähintään kahdessa ei-vierekkäisessä hampaassa on 1-2 millimetrin kiinnityskato. Lisäksi sairaudella on neljä vaihetta [taudin vaikeusasteen ja kompleksisuuden perusteella] ja kolme riskiluokkaa [taudin etenemisnopeuden ja riskitekijöiden perusteella]. Uuden luokittelun Norjan Hammaslääkärilehdessä tuolloin esitellyt Dagmar Fosså Bunaes kirjoittikin, että käytännössä lähes kaikilla yli 65-vuotiailla on määritelmän myötä iensairaus, sillä kiinnitystä menetetään luonnollisesti ikääntymisen seurauksena. Blich kirjoittaa: “Kysymys kuuluukin, minkä verran tällaisen sairauden hoitoa tulisi yhteisistä varoista korvata, nyt Helfo-tuen aikaan ja myöhemmin, jos hammashoidon rahoitus muuttuu muun terveydenhuollon rahoituksen kaltaiseksi? Parodontiitin nykyisen määritelmän vuoksi syntyy tilanne, että sairaus kestää koko loppuelämän ajan. Missä vaiheessa yhteiskunnan rahallinen panostus olisi aiheen lopettaa?”

    Blich kirjoittaa, että jos suun terveydenhuollon rahoitus Norjassa yhtenäistetään muiden kehon sairauksien hoidon kanssa samalle viivalle, täytyy samalla määritellä, milloin suun sairaus edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten apua. Hänen mukaansa määrittely on ainoa keino estää kustannusten karkaaminen.

    Blich esittelee kirjoituksessaan potilastapauksen. Tekijänoikeussyistä potilastapauksen kuvat kannattaa katsoa Norjan Hammaslääkärilehden sivuilta, tästä.

    Potilastapauksessa 58-vuotias nainen ohjattiin erikoishammaslääkärin hoitoon vuonna 2010. Lähetteen mukaan potilas oli käynyt säännöllisesti yleishammaslääkärillä usean vuoden ajan. Omahoito ja hoitoon sitoutuminen olivat hyvät. Tarkastuksessa oli havaittu huomattava ientaskujen tilanteen “dramaattinen” paheneminen ja pyydettiin ehl-tasoista hoitoa. Mukaan oli liitetty PTG-kuva, jossa näkyi laaja kiinnityskato d.47-hampaan ympärillä ja maltillista kiinnityskatoa 1-sektorissa.

    «Mangeårig pasient i vår praksis. Godt hygienearbeide og en fin kooperasjon. Ved recall US påvises dramatisk utvikling i negativ retning mht. de periodontale lommer. Ønsker din hjelp mht. behandlingen av den marginale periodontitt.».

    Yleishammaslääkäri näki potilaan jälleen vuonna 2013 ja otti tuolloin bw-kuvat. Niissä havaittiin kohtalaista kiinnityskatoa hampaissa dd.16,17. Hammas d.47 oli yhä suussa. Vuonna 2019 d.47:sta otettiin periapikaalikuva. Siinä todettiin, että hammas on poistettava, yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun potilas oli ohjattu erikoishammaslääkärille. Oliko hammas ollut ehkä kaiken tuon ajan poistokuntoinen?

    Vuonna 2022 potilas hakeutui jälleen tarkastukseen. d.17 oli ylipuhjennut d.47:n eli vastapurijan poiston jälkeen. Kiinnityskato oli kuitenkin yhä vain kohtalaista.

    Erikoishammaslääkärin epikriisissä vuodelta 2021, eli 11 vuotta alkuperäisen lähetteen jälkeen, todettiin, että d.47 oli poistettu, mutta muutoin marginaalisen luun tilanne oli stabiili. Röntgenologisesti d.17:ssa näkyi vertikaalista luukatoa (kirkastumaa), joka voisi sopia juuren resorptioon. Se syytä tutkia kliinisesti. Diagnoosiksi asetettiin parodontiitti, paikallinen, vaihe 3, riskiluokka a. Diagnoosikoodiksi tuli K05.3, krooninen marginaalinen parodontiitti. Hoitosuunnitelmaksi kirjattiin edelleen säännölliset depuroinnit ja ylläpitohoito 4-6 kuukauden välein, painottaen poskihampaiden aluetta. Uusi ehl-kontrolli 4 vuoden kuluttua. dd.17,27 ennuste todettiin epävarmaksi. Lausunnon loppukommentissa todettiin parodontiumin osalta stabiili ja tyydyttävä tilanne. Hieman vajaa plakkikontrolli hammasväleissä ja kielen puolella, ja yleisesti hieman ientulehdusta. Asetettiin tavoitteeksi pyrkiä tilan vakiinnuttamiseen edelleen säännöllisellä parodontologisella anti-infektiivisellä hoidolla.

    Blich kirjoittaa: “Kyseinen potilastapaus on vain yksittäinen, eikä välttämättä edustava laajemmin. Olen kuitenkin nähnyt useita vastaavia, mitä tulee sairauden kulkuun. Jos ei lasketa hammasta d.47, joka jouduttiin poistamaan todennäköisesti paikallisista kroonisen parodontiitin aiheuttamista syistä johtuen, voidaan pohtia, vastasiko vuoden 2010 lähetteessä ollut sanamuoto, “dramaattinen paron tilanteen huononeminen” todellisuutta. Potilas on nyt 70-vuotias. Jos itseltäni olisi otettu kyseiset bw-kuvat vuosina 2013 ja 2022, en olisi kokenut itseäni erityisen sairaaksi. Siitä huolimatta minulle olisi tarjottu paron ylläpitohoitoa 2-3 kertaa vuodessa.”

    Blich jatkaa: “Helfon kirjanpidosta selviää, että toimenpidekoodilla 5a on tehty Norjassa paron hoitoja 234374 miljoonalla norjan kruunulla [19,9 milj euroa] vuonna 2013. Vuonna 2021 rahaa käytettiin 5a-koodin paron hoitoihin jo 565 784 miljoonaa norjan kruunua [48 milj euroa]. Nousua on 141 prosenttia.”

    Blich pohtii syytä potilasmäärien kasvulle. Alussa, kun parodontiitin hoito vuonna 2002 tuli kansallisesti korvattavaksi, on saattanut hyvin olla, että niin lääkärit kuin potilaatkin ovat tienneet korvauksesta huonosti ja käyttö on ollut alimitoitettua. “Mutta voidaan olettaa, että viimeistään vuonna 2013 paron toimenpiteen korvaavuus on jo tunnettu hyvin. Vielä sen jälkeen kulut ovat kasvaneet 141 prosenttia, joten johtuuko se siitä, että paroon on sittemmin sairastuttu isossa määrin? Vai voisiko kyseessä olla pikemminkin se, että väestön ikääntyessä aivan luonnollista kiinnityksen menetystä hoidetaan tuen mahdollistamana varmuuden vuoksi? Jos kyse on tästä, kulut tulevat kasvamaan jatkuvasti.”

    Blich jatkaa: “En tarkoita, etteikö monilla norjalaisilla olisi eri asteisia [hoitoa vaativia] iensairauksia. Kysymys on pikemminkin siitä, tuleeko valtion automaattisesti kustantaa ylläpitohoitoa, vai olisiko hyvä poäästä yhteiseen sopimukseen siitä, mihin saakka kustannuksia korvataan. Siihen keskusteluun tarvitaan sekä yleis- että erikoishammaslääkäreitä. Kyse ei ole pelkästään Norjan valtiolle maksettavaksi hoituvista kustannuksista. Hintalappu on myös sillä, että ihmiset tuntevat itsensä sairaiksi. Yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle koituu hintaa myös muun muassa työssä poissaoloista [ylläpitohoidossa käynneistä].”

    Blichin mukaan muualla terveydenhuollossa yleislääkärit toimivat perusterveydenhuollossa portinvartijoina pääsyssä erikoissairaanhoitoon. Suun terveydenhuolto on järjestetty eri tavalla, sillä suuri osa hoidoista, myös yleishammaslääkärien toteuttamana, on eräänlainen yhdistelmä perusterveydenhuoltoa ja erikoishammaslääkäritasoista hoitoa. Lisäksi suuhygienisteillä on ilmeinen rooli parodontaalisairauksien hoidossa. Suun terveydenhuollosta, Blich kirjoittaa, puuttuu nykyisellään portinvartijatoiminto. Blich: “Jos suun terveydenhuoltoa aiotaan rahoittaa kuten muuta terveydenhoitoa, meidän on samalla tehtävä selväksi, milloin sairaus edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten panostusta. Jos näin ei tehdä, kustannukset karkaavat käsistä.”

    Oli kiinnostavaa seurata, millaista keskustelua Norjassa priorisoinnin saralla parhaillaan käydään. Oli myös kiinnostavaa oppia, miten palvelut vuonomaassa tällä hetkellä järjestetään. Ehkä priorisointikeskustelu on Norjassa lähtökohtaisesti luontevaa johtuen jo siitä, että sanaa priorisointi on totuttu käyttämään arkisesti palveluvalikoimasta ja etuuksista puhuttaessa. Rikasta keskustelua siis läntisessä naapurimaassamme, jonka kansallisen öljyrahaston arvo tänään tätä kirjoittaessani on 15 678 350 270 690 norjan kruunua.

    Hammashoitopalvelut Norjassa, osa 1/2

    Norjan hammaslääkärilehdessä julkaistiin viime vuoden puolella kirjoitus, jonka on laatinut sosiaalihammaslääketieteen yliopistonlehtori Carl Christian Blich Oslon yliopistosta. Tekstissään Blich pohtii julkisten varojen käytön periaatteita siinä tilanteessa, että hammashoidon rahoitusmalli yhtenäistettäisiin Norjassa muun terveydenhuollon kanssa. Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa esittelen Norjan suun terveydenhuoltojärjestelmän lyhyesti. Toisessa osassa käyn läpi Blichin esittämiä näkökulmia, jotka avautuvat paremmin, kun Norjan järjestelmästä tietää perusasiat.

    Näissä maisemissa blogin kirjoittaja asui aikanaan.

    Dale i Sunnfjord, Fjaler kommune, Länsi-Norja. Kuva: Wikimedia Commons

    Näin hammashoito järjestetään Norjassa nyt:

    • hammashoidon järjestämisestä säädetään hammashoitopalvelulaissa.
    • kuntien tulee järjestää ennaltaehkäisevä hammashoito koko väestölle ja säännölliset ja kattavat hammashoitopalvelut tietyille priorisoiduille väestöryhmille: a. alle 18-vuotiaat, b. kehitysvammaiset c. laitoksissa ja kotihoidon piirissä olevat vanhukset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset d. hammashoitojakson aikana kyseisenä vuonna 19 tai 20 vuotta täyttävät nuoret e. muut potilasryhmät, joita kussakin läänissä on päätetty priorisoida.
    • hammashoitopalvelulaki sanoo: “Ryhmät a:sta e:hen on listattu priorisointijärjestyksessä. Jos resurssit eivät riitä kaikille ryhmille, noudatetaan tätä priorisointijärjestystä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet priorisoidaan ennen korjaavaa hoitoa.”
    • hammashoito on maksutonta alle 18-vuotiaille oikomishoitoa lukuun ottamatta.
    • 19-24-vuotiaat saavat julkisen hammashoidon asiakasmaksuista 75 %:n alennuksen.
    • muun ikäiset aikuiset maksavat hoidostaan pääsääntöisesti itse. On kuitenkin lukuisia poikkeuksia. Itsemaksavat aikuiset voivat valita hammaslääkärinsä joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta, useammin yksityiseltä.
    • tietyt asiakasryhmät saavat hammashoitoa pienemmin maksuin tai kokonaan maksutta: laitoshoidon ja kotihoidon piiriin kuuluvat (vähintään 3 kuukauden asiakkuus ko. palvelussa), vieroitushoidossa olevat päihteiden käyttäjät, kehitysvammaiset ja tietyin edellytyksin ns. TOO-etuuden piiriin kuuluville (voimakas hammashoitopelko/kidutuksen tai väkivallan uhri).
    • lisäksi tiettyä suun sairautta, vammaa tai oireyhtymää potevat saavat hammashoitoa edullisemmin, sillä valtio maksaa hoidon osittain tai kokonaan potilaan puolesta. Yhteiskunta tukee 15:n eri suun sairauden tai vamman hoitoa. Priorisoitavat sairaudet tai tilat ovat:
    parodontiittix
    huuli-suulakihalkiox
    hampaiston kehityshäiriöx
    patologinen hampaiston kuluminen attrition tai eroosion vuoksix
    suun tai leukojen alueen kasvaimetx
    purennan kehityksen häiriöt, mm. leukakirurgian tarvex
    suun ja leuan alueen anomaliat eli kehityspoikkeamatx
    yleisterveys edellyttää infektiovapaata suutax
    toimintakyky alentunut jonkin sairauden vuoksix
    hyposalivaatio eli alentunut syljeneritysx
    allergia tavanomaisille paikkamateriaaleillex
    työssä sattunut hammastapaturmax
    vapaalla sattunut hammastapaturmax
    täydellinen tai osittainen hammaspuutos, alaleuassa ei ole omia hampaita, potilas ei pysty pitämään tavallista alakokoproteesiax
    harvinaissairaus, joista tarkempi listaus täällä

    Listan viimeinen, harvinaissairaudet, tarkoittaa sairauksia, jotka ovat elinikäisiä ja synnynnäisiä, kuten monet aineenvaihduntasairaudet. Kriteerinä on, että niitä sairastaa Norjassa enintään 500 ihmistä tai 1:10 000. Pieni maistiainen listasta ohessa:

    • kaikki hammaslääkäriasemat eivät ole valtion terveysviranomaisen (Helfon) “sopimusvastaanottoja”, vähän samaan tapaan kuin Suomessa kaikki yksityiset hammaslääkäriasemat eivät ole palvelusetelipalveluntuottajia. Kun potilas, jolla on oikeus saada hammashoitoa maksutta tai alennettuun omavastuuhintaan, varaa aikaa, hammaslääkärin on informoitava potilasta siitä, onko vastaanotto Helfo-kumppani vai ei. Jos on, Helfo maksaa hoitavalle hammaslääkärille tietyn kiinteän subvention potilaan puolesta. Valtion maksaman summan ja lääkärin perimän taksan välille saattaa jäädä omavastuuosuus, “mellomlegg”.
    • Helfon maksaman subvention edellytyksenä on, että tarjottava hoito on hammaslääketieteellisesti välttämätöntä. Lisäksi tarjotaan ensisijaisesti yksinkertaisinta mutta vaikuttavaa hoitoa, ja vasta toissijaisesti kalliimpia ja monimutkaisempia hoitoja.
    • Jos potilaalla ei ole varaa hammashoitoon näistä etuuksista huolimatta tai niiden puuttuessa, hän voi hakea tukea NAVilta (työ- ja hyvinvointihallintoviranomainen).
    • Norjan eri läänit voivat lisäksi määrittää paikallisesti, että alueen asukkaille tarjotaan hammashoitoa kansallista tasoa laajemmin. Jos tietyllä alueella Norjassa palvelutaso on huono, voi valtiollinen viranomainen edellyttää kunnan tarjoavan palveluita vielä kattavammin kuin ylhäällä kohdissa a-e on lueteltu.
    • Virka-ajan ulkopuolista hammaspäivystystä ei välttämättä ole tarjolla joka seutukunnalla. Esimerkiksi minulle tuttu Sogn og Fjordane on noin Kainuun kokoinen alue, joka oli aiemmin itsenäinen lääninsä. Sen alueella ei ole lainkaan julkisen sektorin hammaslääkäripäivystystä iltaisin ja viikonloppuisin. Esimerkiksi Fjalerin kunnan nettisivuilla kerrotaan, että päivystävää hammaslääkäriä ei ole, koska välimatkat ovat liian pitkiä. Jos virka-aikojen ulkopuolella tarvitsee akuuttia apua, kehotetaan soittamaan yleislääkäripäivystykseen tai yrittämään yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Lähin viikonloppu- ja arkipyhähammaspäivystys löytyy Bergenistä, joka on alueen hallinnollinen yliopistosairaalakaupunki, kolmen tunnin tie- ja lauttamatkan päässä Fjalerin kunnasta. (kuva: Google Maps)

    Kuva yllä: Fjalerin kunnan nettisivut kertovat, että Kainuun kokoisella alueella ei ole tarjolla hammaslääkäripäivystystä virka-ajan ulkopuolella. Syyksi kerrotaan liian pitkät välimatkat, jotta palvelusta olisi hyötyä asukkaille verrattuna Bergeniin saakka matkaamiseen.

    • arkipyhä- ja viikonloppupäivystyksen aukioloajat vaihtelevat seuduittain. Rogalandin läänissä maan lounaskulmassa päivystystä on tarjolla kahdessa kaupungissa, Stavangerissa la-su ja arkipyhät klo 11-15 ja Haugesundissa la-su ja arkipyhät klo 13-17. Vestlandin läänissä, yliopistokaupunki Bergenissä taas ma-pe klo 18-20.30 ja la-su ja arkipyhät klo 15.30-20.30.

    Yllä: kuva Rogalandin läänin nettisivuilta

    • Matkakuluja hammaslääkäriin ei pääsääntöisesti korvata. Kuitenkin tietyt priorisoidut ryhmät voivat saada osaksi hyvitystä jälkikäteen: alle 18-vuotiaat, kotihoidon piirissä olevat, kehitysvammaiset ja TOO-etuuden piiriin kuluvat (ks. yllä). Omaa autoa voi käyttää, jos julkista liikennettä ei ole. Saattajan matkakulut korvataan potilaan 12 vuoden ikään asti ja 12-14 vuoden ikään, jos matka hammashoitolaan kestää yli tunnin tai 50 km suuntaansa.
    • Jos hammaslääkärikäynnin syynä on jokin yllä luetelluista 15 tapauksesta, kuten parodontiitti tai hammastapaturma, voi matkakuluihin saada korvausta Pasientreiser-nimisen valtionyhtiön kautta. Joissain tapauksissa, tarvittaessa, korvataan myös majoitus ja aterioita.

    Tässä Norjan hammashoidosta lyhyesti. Postaussarjan toinen osa käsittelee hammashoidon palveluvalikoimaa ja priorisointikeskustelua Norjassa.