Lomalla potilaiden ympäröimänä

Kuinka kauas pitää lähteä irtautuakseen töistä? Meillä on yksi Suomen kauneimmista hiekkarannoista, ihan riittävästi kirsikoita ja aurinkoa, voisiko vain jäädä? Kyllä voi. Ammatillinen rooli taipuu nykyään hyvin vapaa-aikaan potilaiden keskellä, sillä potilas-lääkärisuhdetta varjellaan vastaanotolla niin paljon, että homma toimii myös vapaalla. Sen ansiosta on mahdollista jäädä, olla ja rentoutua, potilaiden ympäröimänäkin. Kesäloman alettua olen pysynytContinue reading “Lomalla potilaiden ympäröimänä”

Päivystysvuoroa edeltää varovainen ilta

Viikonlopun hammaspäivystys sattuu omalle kohdalleni joitakin kertoja vuodessa. Edeltävä ilta kuluu varoen niin trampalla, hiihtoladulla kuin keittiössäkin. Tänään sunnuntaina uskaltauduin taas trampoliinin päälle hyppimään. Se on hauskaa treeniä ja tasapainon hallintaa, ja välillä tulee heitettyä jokunen volttikin. Vaan ei koskaan päivystysvuoroa edeltävänä iltana: silloin hypitään vain pää taivasta kohti ja kaihdetaan riskejä. Omassa organisaatiossani viikonloppupäivystysContinue reading “Päivystysvuoroa edeltää varovainen ilta”

En odota lisää resursseja enkä aikoja parempia (ainakaan ihan koko ajan)

Mitä, jos parempia resursseja ei koskaan tule? Entä, jos ammattikuntani kultakausi on juuri nyt, eikä tästä hohdokkaammaksi muutu? Lääkärikollega kertoo, että hän ei ole vielä 30 vuoteen kokenut riittäviä resursseja terveyskeskuksessa. Minä kun luulin, että kahden vuoden päästä helpottaa. Ja luulin niin viimeksi kaksi vuotta sitten. On lauantai-iltapäivä. Luen Yleisradion uutisia verkosta ja uutisotsikko kertooContinue reading “En odota lisää resursseja enkä aikoja parempia (ainakaan ihan koko ajan)”