En odota lisää resursseja enkä aikoja parempia (ainakaan ihan koko ajan)

Mitä, jos parempia resursseja ei koskaan tule? Entä, jos ammattikuntani kultakausi on juuri nyt, eikä tästä hohdokkaammaksi muutu? Lääkärikollega kertoo, että hän ei ole vielä 30 vuoteen kokenut riittäviä resursseja terveyskeskuksessa. Minä kun luulin, että kahden vuoden päästä helpottaa. Ja luulin niin viimeksi kaksi vuotta sitten.

On lauantai-iltapäivä. Luen Yleisradion uutisia verkosta ja uutisotsikko kertoo potilasturvallisuuden vaarantumisesta Oulun yliopistosairaalan synnyttäneiden ja odottavien vierihoito-osastolla. Tuumailen jo ennen jutun avaamista, mitä sanoja jutusta löytyy: kiirettä, resurssipulaa ja työpaikanvaihdos-toiveita.

En säikähdä näitä uutisia.

Tällaisia uutisaiheita näkyy yhtäällä jos toisaalla nyt tiheään tahtiin. Vanhustenhoidossa, päivähoidossa, peruskoulussa, ammattikouluissa, mielenterveyspuolella, kotisairaanhoidossa, terveyskeskuksissa, tehohoidossa, hammashoidossa. Kaikissa on pulaa tekijöistä, ajasta, rahasta, terveistä rakennuksista ja työrauhasta. Kaikissa on hitaita tietojärjestelmiä, huonoa johtamista, kiireen aiheuttamia virheitä, unohduksia. Katastrofaalista ja äärirajoilla, sanotaan uutisessa. Laadukasta ja motivoitunutta, sanotaan heti perään toisessa – ja puhutaan jopa samasta paikasta.

Kaunis, sopusointuinen luonto vai karu ja raadollinen?

Kun kävin tammikuussa puhumassa hammaslääketieteen opiskelijoille hammaslääkärin työstä omassa organisaatiossani, kerroin siitä, että suurien potilasmäärien sietäminen on luultavasti työn vakiovaatimus. On keksittävä itselleen hyvä tapa kestää sitä, että hoitoa ei voi tarjota niin nopeasti kuin haluaisi, ja että resursseja on liian vähän. Voi mennä vuosia, vuosikymmeniä ja jopa koko työuran verran, ettei tilanne muuksi muutu.

Nuorelle hammaslääkärille voi syntyä kuva, että tilanne on nyt jostain syystä väliaikaisesti huono, mutta kun kyselee asiaa vanhemmilta kollegoilta ja yleislääkäreiltä, he muistavat painineensa saman resurssipulan kanssa jopa 30 vuotta. 30 vuotta! Siis auvoisen kevyttä ei ollut edes silloin, kun elettiin hyvinvointivaltion kultakautta 80-luvun lopulla. Kun suuret ikäluokat olivat nuoria. Kun huoltosuhdekartta oli koko Suomessa vihreällä. What the heck.

Tämän tajuaminen on iso juttu: resursseja ei ole heti huomenna tulossa lisää. On toimittava itse ja tehtävä työstä sellaista, että sitä jaksaa. Mutta mitä ihmettä yksi lääkäri voi tehdä?

Ensinnäkin olen huomannut, etten pidä painimisesta. Pidän laskettelusta, retkeilystä ja uinnista, mutta en painista. Varsinkaan en halua painia sellaisen vastustajan kanssa, joka on paljon minua isompi ja epäreilun kokoinen vastustaja: hallitsematon potilasvirta. Olenkin jättänyt painimisen oikeastaan kokonaan, ja haluan olla vähän kuin Jyrki Perttilä, tamperelainen työterveyslääkäri, jonka haastattelun löysin hakukoneen avulla noin vuosi sitten. Jutussa kerrotaan ihan oikeasta lääkärin vastaanotosta, jossa ei ole kiire ja jossa lääkärillä on autonominen ote työn sisältöön.

Tämä juttu lääkärikollegasta jäi mieleen ja muodostui esikuvaksi. Miksi terveyskeskushammaslääkärikin ei pystyisi samaan?

Olisi helppoa hymähtää 14 vuoden takaiselle haastattelulle: ehkä eläkepäiviä lähestyvä lääkäri voikin jo ottaa rennosti, ja ehkä Tampereen Koskikeskuksen työterveyshuolto ei ole se kaikkein kiireisin tulipaloja sammuttava akuuttipiste. Ehkä yksityispuolella ei ole niin paljon lakisääteisiä velvollisuuksia. Ehkä potilaita ei tule ovista ja ikkunoista ja ilmanvaihtokanavista ja polyuretaanivaahtotiivisteen läpi kuten täällä julkisella.

Silti Perttilän näkökulma herätti kiinnostukseni. Jo se, että iäkkäämpi kollega jaksaa töissä ja nauttii työstään, on vahva puoltava todiste. Miten hän sen oikein tekee?

Neljännessä kerroksessa, työterveyslääkäri Jyrki Perttilän huoneessa on rauhallista.

Miten mahtavaa olisi, jos minullakin olisi rauhallista, että myös julkisen puolen lääkäreillä olisi rauhallista. Ei meillä pitäisi nytkään olla valtava kiire: ei hammaslääkärin tarvitse elvyttää (kuin poikkeustilassa), ei meillä taistella elämästä ja kuolemasta (paitsi juurihoidossa, jossa hermon olisi parempi olla kuollut, niin puutuisikin paremmin), ainoa hammaslääketieteellinen hätätilannekin – pysyvän hampaan avulsio – on toissijainen vitaalielintoimintoihin nähden ja hyvin harvinainen tilanne muutenkin. Hammasperäinen vakava turvotus hoidetaan sairaalassa, ei tk:ssa.

Terveyskeskusten kiire voi säikyttää hyviä lääkäreitä pois, vaikka muuten paikka olisi mitä parhain.

Terveyskeskustyötä ei voi hallita täysin. Reunaehtoja on paljon, ja potilaita on otettava vastaan niiden mukaisesti. Minulla ei ole tästä matemaattista mallia, mutta gut feeling kertoo, että työn määrä oikeastaan lisääntyy, mitä enemmän potilastyötä tekee. Näppärä tekijä jopa palkitaan niin, että hän saa yhä vain enemmän potilaita hoidettavakseen. Taitekohta, jossa työn määrä alkaakin laskea ahkeroinnin tuloksena, on jossain niin kaukana, että sitä ennen niskoista kuluvat nikamat ja se napajää sulaa.

Haluan vastaanotolleni saman arvokkaan resurssin kuin Jyrki Perttilällä: työrauhaa. Sen saavuttamiseksi tarvitaan resursseja. Kun kerran niitä ei näy eikä kuulu, on keksittävä itse jotakin.

Tässä 4 toimintatapaani, jotka helpottavat työskentelyä julkisella puolella:

  • En koskaan muista potilaita ulkoa, enkä muistele heitä vapaa-ajalla. Kirjaaminen korvaa muistin, löydökset ja hoitopäätökset tehdään vastaanotolla.
Kukahan heistä olikaan potilaani? Herkästi menee sekaisin, parasta luottaa kirjaamiseen!
  • Päivystyspäivänä en ole koskaan myöhässä. Suuntaa-antavan vastaanottoajan ylitys ei tarkoita, että lääkäri on myöhässä. Asia kerrotaan puhelimessa päivystykseen hakeutuvalle potilaalle, mutta asia hyvin usein unohtuu viimeistään odotusaulassa.
  • Ko-operaation voi yrittää löytää, mutta saa myös luovuttaa. Hammaslääkärin vastaanotto on hammaslääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa varten ja edellyttää potilaalta halua tulla hoidetuksi. Moni toimenpide edellyttää jo sitä, että potilas avaa suunsa ja pysyy paikallaan. Moni toimenpide edellyttää potilaan motivaatiota. Kollegan sanoin: “Joillekin potilaille leukaniveleen kohdistuva leikkaus on kuin pala sielua vietäisiin pois.” Jos näin on, voimia kannattaa säästää seuraavalle potilaalle tai seuraavaan käyntikertaan. Asiat kypsyvät joskus hitaasti.
Joskus potilaan odotukset ovat ihan toisessa suunnassa kuin lääkärin. Se on elämää.
  • Muu elämä.
Kun tekee välillä vähemmän töitä, ehtii huomata muutakin kuin joutsenia ja potilaita. Esimerkiksi kukkia.

Perttilän sanoissa näyttää olevan totuuden siemen: työssä jaksaa innostuneena, kun ei ahnehdi itseään läkähdyksiin. Vuonna 2006 Perttilä oli 56-vuotias ja arveli jaksavansa töissä vielä 68-vuotiaaksi. Se tarkoittaa ainakin 12 vuotta. Haastattelusta on nyt kulunut 14 vuotta. Mietin, mitähän hänelle kuuluu nyt.

Koskikeskuksessa on yhä lääkäriasema, Pihlajalinnan Koskiklinikka. Etsin Perttilän nimellä vapaita aikoja. Voisiko vielä olla? Sydän pamppailee. Hymyilyttää. Ei voi olla totta. Siellä hän on yhä, 71-vuotias sisätautilääkäri, jatkuvasti täydennyskouluttautuvana ja potilailleen omistautuvana.

Julkaistu Jyrki Perttilän luvalla.

Päätän soittaa tälle rauhallisen työskentelytavan löytäneelle kollegalle ja kysyä, miten temppu tehdään, miten on mahdollista hallita työtään ja jaksaa niin kauan työelämää ja sen muutoksia. Hän vastaa, ja hyvin vastaakin.

Aiheesta lisää Hammaslääkärilehden numerossa 4/2020.

Published by hammastemonen

Olen 33-vuotias Suomessa laillistettu hammaslääkäri. Työskentelen kliinikkona julkisessa perusterveydenhuollossa. Kirjoitan säännöllisesti myös Suomen Hammaslääkärilehteen avustavana toimittajana. Arvomaailmaani kuuluu potilaiden mahdollisuus hakeutua korkealaatuiseen hammashoitoon lähtökohdistaan riippumatta. Ajatukset ovat omiani. hammastemonen@gmail.com

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: