Käyn apteekissa. Edessä asioiva mummo yskii estoitta proviisoria päin maksaessaan ostoksensa. Ei huolta: se ei ole välttämättä coronavirusta – voihan se olla vaikka vanhuudessa aktivoitunut tubikin.
Opiskelin hammaslääkäriksi silloin, kun sikainfluenssa saapui Suomeen. Tuntematon virus pelotti maailmaa, ja Suomen Hammaslääkäriliitto teki ansiokkaan osansa epidemian hillinnässä. Hammaslääkärilehden liitteenä lääkäreille jaettiin hoitohuoneiden oviin kylttejä, joissa ohjattiin välttämään kättelyä. Kättelystä luopuminen iskostui toimintakulttuuriin niin hyvin, että kättelystä on tullut hammashoidossa harvinaista. Niin harvinaista, että tätä kylttiä ei enää tarvita, koska kukaan ei kättele.
Vaan kuinka sitten kävikään?
Hammaslääkärit kieltäytyivät kohteliaasti kättelemästä. Ja kun harva potilas otti lääkärin kädestä väkisinkään kiinni, kättely väheni marginaaliin nopeasti – niin nopeasti, että minun valmistuessani hammaslääkäriksi en enää osannut kätellä potilaita. Kättelylle on yhä ajoittain aikansa ja paikkansa, erityisesti pelokkaan potilaan kohtaamisessa, mutta ei epidemia-aikana.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Jo sikainfluenssan aikaan puhuttiin myös siitä, että toisia päin ei pidä aivastaa eikä yskiä, mutta näyttää siltä, että niillä kehotuksilla ei ole saatu ihmeitä aikaan.
Koska suomalaiset yskivät. Siis todella yskivät muita päin, levittävät aerosolina ilmaan influenssaa, rhinovirusta, adenovirusta, rs-virusta ja lähikuukausina ehkä coronavirustakin.
Tämä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen, vaan siihen, mitä näen vaikka Prismassa ja hammashoitolan odotusaulassa. 1/20 yskii oikeaoppisesti hihaan. Loput yskivät ja aivastavat kämmeneen tai niin sanotusti päin pläsiä. Eilen näin kävi laskettelurinteiden hiihtohissijonossa, tänään apteekissa ja viime viikolla Prisman hedelmäosastolla ja kassajonossa.
Tässä olisi sellaisen julkisen sosiaalisen paineen paikka: tehdään yskimisestä toisia päin paheksuttavaa, niin se alkaa loppua. Pienet lapset eivät ehkä osaa, ja joltakin puuttuu käsi tai se on paketissa, ja joskus ei vaan äh-äh-ähhh-tssss – ehdi. Ei aina voi onnistua, mutta tähän on pakko alkaa panostaa paremmin.
Hammaslääkäriliiton kampanja auttoi niin hyvin, koska siinä hammaslääkäri saattoi itse kieltäytyä kättelystä. Paljon vaikeampaa on kieltää potilasta yskimästä päin hoitohenkilökuntaa ja muita potilaita. Itse uskon, että yskiminen toisia päin vähenee vasta, kun lääkäri sitä varta vasten, ikään kuin osana tarjoamaansa hoitoa, pyytää.
Tämän kevään aikana, muita potilaita suojatakseni tulenkin pyytämään potilailta, että he yskivät ja aivastavat hihaansa tai kertakäyttönenäliinaan. Ehkä kiusallista, mutta toivon, että kymmenen vuoden päästä kukaan ei enää sellaistakaan kehotusta tarvitse.
Tässä se nyt sitten on, uusi plakaati hammashoitolan oviin. Minä lupaan jatkaa yskimistä maskin suojissa, poispäin potilaasta. Käytän jatkossakin käsidesiä aina ja jatkuvasti ja pesen kädet usein.
Tämä ei voi olla liian kova vaatimus potilaille, eihän?
HLL Anni Temonen 