HLL Anni Temonen

Aila, 58, on yrittäjä. Hän pitää pienen kylän ainoaa kahvilaa, eikä hänellä ole palkattuja työntekijöitä. Hänellä ei ole työterveyshuoltoa, vaan hän asioi sairaanhoitoa tarvitessaan omalla terveysasemallaan.

Eräänä päivänä tapahtuu kaksi asiaa. Aila kaatuu kivikkoisella luontopolulla aamuvarhaisella. Kasvot ja oikea käsi osuvat maahan ensin. Ylähuuli aukeaa ja etuhampaasta lohkeaa iso pala. Ranne vääntyy ja turpoaa.

Aila kiiruhtaa omalle terveysasemalle ja sulkee kahvilan, jonka olisi muuten avannut kymmeneltä.

Sairaanhoitaja tutkii ranteen. Pian tutkimusta jatkaa lääkäri, ja ranteesta otetaan röntgenkuva. Luut asetetaan paikoilleen paikallispuudutuksessa ja ranne kipsataan.

Aila siirtyy hammaslääkärin vastaanotolle terveyskeskuksen toiseen kerrokseen. Hammaslääkäri tutkii Ailan turvonneen ja revenneen huulen, toteaa etuhampaassa dentiiniin ulottuvan murtuman ja ottaa röntgenkuvan. Sitten hammas paikataan paikallispuudutuksessa.

Kahden viikon päästä Ailalle tulee kotiin kaksi laskua hyvinvointialueelta.

Sairaanhoitajan ja lääkärin käynnistä hän maksaa 30,20 euroa (sairaanhoitajan käynti on maksuton, hinta muodostuu lääkärikäynnistä).

Hammaslääkärin käynnistä hän maksaa 110,70 euroa.

Lääkärin käynnin hinta ei muutu, vaikka käynnillä otettaisiin useita röntgenkuvia, sydänfilmi tai verikokeita. Hinta ei nouse, vaikka lääkäri puuduttaa. Hinta ei muutu silloinkaan, vaikka ranteen kipsaus olisi erityisen vaativa.

Kaikki on toisin hammaslääkärin laskulla. Aila maksaa erikseen käynnistä, tutkimuksen laajuudesta (suppea, perus, erityis), röntgenkuvien laajuudesta (koko leukojen, yksittäisen hampaan, purusiiveke) ja määrästä, kivunlievityksen määrästä (ylä- ja alaleuka, oikea ja vasen puoli) ja siitä, kuinka laaja korjattava vaurio on (1, 2, 3 pintaa tai koko hammas tai vaiheittainen hoito). Jos Ailan hammastapaturmasta otetaan valokuva, siitäkin peritään maksu.

Eikä siinä vielä kaikki. Muutetaan tarinaa vähän.

Aila kaatuu metsäpolulla lokakuussa. Hän on käynyt terveysasemallaan jo kolme kertaa aiemmin tänä vuonna. Neljäs käynti on sen vuoksi maksuton.

Aila on käynyt hammaslääkärissäkin jo kolmesti aiemmin tänä vuonna. Hänellä oli alkuvuonna hammastarkastus, suuhygienistikäynti ja suun punajäkälän hoitokäynti. Neljäs käynti maksaa Ailalle silti 110 euroa.

Muutetaan tarinaa vielä toisen kerran.

Ailan ranne ja hammas ovat murtuneet. Sairaanhoitajan ja lääkärin tutkimusten ja hoidon jälkeen häntä kehotetaan käymään terveysasemalla hammaslääkärin vastaanotolla. Suu on yhtä kipeä kuin ranne. Aila epäröi. Hänellä ei juuri nyt ole hätävaraa kukkaron pohjalla. Aila kääntyy rappujen kohdalla ulko-ovea kohti ja kävelee kotiin toipumaan.

Seuraavat viikot Aila välttää kuumaa ja kylmää ruokaa ja juomaa. Hän välttelee asiakkaiden kanssa puhumista ja hymyilemistä. Hammas herättelee öisin. Aila syö särkylääkettä päivittäin. Vatsa kipeytyy. Hän soittaa terveysasemalle, ja pyytää happosalpaajia. Ensilumi on jäänyt maahan ja hiihtolatu on vedetty läheiseen puistoon, mutta hiihtämään hän ei pysty. Ranne toipuu talven hiihtokauteen, mutta hammas ei siedä kylmää viimaa.

Maaliskuussa, neljä kuukautta kaatumisen jälkeen, Aila herää yöllä suulaen turvottua. Hän tärisee kuumeessa ja hänet otetaan yhteispäivystykseen suonensisäiseen antibioottihoitoon. Aamulla hammaspäivystyksessä etuhammas poistetaan. Aila alkaa säästää rahaa proteettista hoitoa varten. Ei hän mitenkään pysty kohtaamaan asiakkaita ilman etuhammastaan. Proteettisesta rakenteesta hän maksaa aikanaan tekniset kustannukset täysimääräisesti, joiden lisäksi peritään maksu jokaisesta käynnistä, puudutuksesta, röntgenkuvasta, valokuvasta, jäljentämisestä, purennan asettelusta ja jälkikontrollista, kattaen noin 40 prosenttia todellisista kustannuksista.

Tarina on kuvitteellinen, havainnollistava kuvaus hammaslääkärin kohtaamasta arjesta.

Olisinpa tiennyt jo kauan sitten. Mun heinäkuun yksi kohokohta on ollut tajuta, mitä lääketieteessä sairastumisriski oikeasti tarkoittaa.

Aloitan konkreettisella tarinalla.

Livolammen kaupunkiin saapuu nuhjuuntunut kirje. Kaupunginjohtaja avaa sen ja saa vaivoin selkoa vettyneen paperin tekstistä:

Tähän kaupunkiin osuu elokuun puolivälissä 16.8. drooniryhmä. Se osuu kolmeenkymmeneen väriltään [!#%]iseen omakotitaloon. Talot valikoituvat iskuun sen mukaan, onko pihassa [%&#]. Varoittakaa riskissä olevia!

Kaupunginjohtaja kutsuu koolle kunnanhallituksen ja lähimmät virkahenkilöt. He lukevat kirjettä vielä yhdessä.

Livolammella on 2800 asukasta joista omakotitaloissa asuu 2000.  Omakotitaloista (n = 1000) valkoisia on 200, punaisia 200, sinisiä 200, harmaita 200, ruskeita 200. .

Kaupunginjohtaja ja alueen poliisi piirtävät otsat kurtussa kokoushuoneen fläppitauluun riskiryhmän kuvausta.

Riskissä eivät ole ainakaan ne 800 asukasta, jotka asuvat rivi- tai  kerrostalossa.

Riskissä eivät ole myöskään ne omakotiasujat, joiden talon väri on ruskea tai harmaa.

Riskissä on  600 omakotitaloa, joista 30:een drooni tulee iskemään. Riski on siis kirjeestä selville saadut ominaisuudet täyttävää taloa kohden 30/600 = 5 %.

Koska kirjeestä ei saa tarkemmin selkoa, riskiryhmäksi määritellään kaikki omakotitaloasujat, joiden talo on sininen, punainen tai valkoinen (n = 600).

Heidän ovillaan käydään henkilökohtaisesti antamassa evakuointikäsky. Kaikkien punaisten, sinisten ja valkoisten ok-talojen asukkaat majoittuvat vaarapäivän lähestyessä koulujen ja urheiluhallien lattioilla.

Jokainen heistä kokee kotinsa puolesta suurta huolta.

Kaikeksi onneksi riski ei realisoidu yhdenkään talon kohdalla, koska droonintorjunta onnistuu aukottomasti. Kaikki Livolammen talot ovat 17.8. pystyssä.

Paria päivää myöhemmin kuntaan saapuu poliisin erityisryhmä tutkimaan kirjettä. Erityismenetelmin ryhmä saa kirjeen puuroutuneet sanat esille.

Selviää, että droonien oli määrä iskeä sinisiin taloihin (200/600)  ja niistä tarkemmin kolmeenkymmeneen, joiden pihalla oli grilli.

Punaisten ja valkoisten talojen asukkailla ei siis ollut riskiä ollenkaan. Heidät oli evakuoitu turhaan. Riskiä ei ollut myöskään niillä sinisten talojen asukkailla, joilla ei ollut grilliä pihassa. Todellisessa riskissä iskulle oli

• 30/1000 ok-taloa = 3%
• 30/600 ei-ruskeaa/harmaata taloa = 5%

• 30/200 sinistä taloa = 15%
• 30/30 pihagrillillä varustettua sinistä taloa = 100%.

Riski tapahtumalle riippuu siis tiedon tarkkuudesta. Usein kukin meistä saa tiedon jonkin riskiryhmän jäsenyydestä, koska katsotaan paremmaksi varoittaa tiedon epätarkkuuden vallitessa kuin olla varoittamatta. Yksilötasolla ei kuitenkaan ole olemassa mitään 20, 45 tai 68  prosentin riskiä. Yksittäinen ihminen joko sairastuu tai ei sairastu.

Kun hammaslääkäri suosittaa hammaskiven poistoa, ja perustelee sitä parodontiitin ehkäisyllä, hän tavallaan sanoo:

Tiedämme jo laadukkaiden tieteellisten tutkimusten perusteella joitakin riskitekijöitä, jotka altistavat parodontiitille. Sinulla on joitakin sairaudelle altistavia riskitekijöitä – olet mies, tupakoit ja sinulla on 2-tyypin diabetes. Koska tiede ei tiedä vielä tämän tarkemmin, mikä on se puuttuva pihagrillin tapainen palanen, suositan kaikille, joilla nämä riskit ovat, hammaskiven poistoa ja biofilmin häirintää tehostetun omahoidon ja tupakoinnin vähentämisen/ lopettamisen oheen. Se saattaa olla juuri Sinun kohdallasi turhaa, mutta on toisaalta toimenpiteenä varsin turvallinen ja kohtalaisen edullinen siinäkin tapauksessa, että juuri Sinulla onkin jokin suojaava tekijä jonka ansiosta et koskaan sairastu.

Riski, silloin kun se on pienempi kuin 1 eli 100%, on siis eräänlainen kollektiivinen taakka tieteen epävarmuudessa. 

Moni, jolla ei ole mitään hätää, evakuoidaan vertauskuvallisesti kodistaan vain, koska tieto vaarasta on puutteellista.

Riskiryhmään kuuluvalle voi tulla helposti olo, että on “ihan pian sairastumassa” jo siksi, että kuuluu riskiryhmään. Valkoisten ja punaisten omakotitalojen asukkaat kokivat evakuoinnista suurta stressiä, vaikka heillä oli yhtä vähän hätää kuin evakuoimattomilla rivitalojen asukkailla. (Tosielämässä huolta olisi kannettu tietysti  ystävien ja tuttavienkin puolesta, mutta sallinette yksinkertaistuksen)

Minulle tämä oivallus oli heinäkuun epidemiologinen mansikkasato. Riskiryhmään kuulumisen ei tulisi aiheuttaa  sairauden tunnetta.

Mutta niin kauan kuin tarkemmat tiedot riskistä puuttuvat, on varminta mennä riskin mukana ja toimia tavoin, joilla sairastumisriski pienenee. Varsinkin, jos kokee, että se vaivannäkö, jota sairastumisriski  pienentäminen vaatii, on pienempi paha kuin itse sairaus tai sen paheneminen.

Hammaskivestä puhdistettu suu on monelle arvokas asia itsessään – ei silti kaikille.

Jos riskin filosofia kiinnostaa lisää, kannattaa etsiä lukemista aleatorisesta ja episteemisestä riskikäsitteestä. Silloin tarinaan tulee pari uutta käännettä.

Huhtikuussa Suomen hallitus neuvotteli julkisen talouden suunnitelmasta seuraaville vuosille. Se päätti leikata järjestöjen avustuksia kymmenillä miljoonilla euroilla, mikä herätti uutisissa runsaasti huomiota ja keskustelua. STEA-avustukset ovat STM:n jakamia avustuksia yleishyödyllisille järjestöille, jotka edistävät terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Luettelo tänä vuonna rahoitusta saaneista järjestöistä löytyy täältä. Mukana on koko kansalle tuttuja toimijoita, vaikkei olisi itse toiminnassa mukana: Suomen Sydänliitto, Allergia-, iho- ja astmaliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja monia muita.

Suomessa on suuri määrä järjestöjä tukemaan eri sairauksiin sairastuneita ja eri elämäntilanteiden kuormittamia. En kuitenkaan ollut ennen huhtikuuta tullut ajatelleeksi, että on ainakin yksi potilasryhmä, jolla varsinaista järjestötoimintaa ei ole: hammas- ja suusairauksia sairastavat potilaat ja heidän läheisensä.

Vaikka hammas- ja suusairaudet ovat erittäin yleisiä ja vaikuttavat oleellisesti ihmisen elämänlaatuun, ei niiden ympärille ole (tiettävästi) syntynyt potilasjärjestöjä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ahkeran etsinnän perusteella ei tiettävästi maassamme ole

-Oikomislasten vanhemmat ry:tä

-Parodontiittipotilaiden tuki ry:tä

-Anestesiahammashoitoperheitä

-Bruksismin tuki ry:tä

-Karieslasten ja -aikuisten liittoa

ja niin edelleen.

On kiinnostava kysymys, miksi näin on. Ei hammas- ja suusairauksien potilasjärjestöjä oikein löydy maailmaltakaan. Kaikkialla, jos internetiin on luottaminen, tuki potilaille tulee pitkälti suun terveydenhuollon ammattilaisilta ja alan ammattiliitoilta tai -järjestöiltä. Ne edistävät terveyttä kampanjoin ja tietoiskuin ja tuottavat terveyden edistämisen materiaalia.

Mutta palataanpa pohdintaan. Miksi suun sairauksien ympärille ei sitten ole syntynyt järjestöjä?

• Syy voi olla siinä, että suun sairaudet ovat tämänhetkisessä maailmassa harvoin henkeä uhkaavia ja toimintakykyä suuresti rajoittavia. Ne eivät välttämättä vaikuta ihmisen identiteettiin, työkykyisyyteen tai koulunkäyntiin niin laajasti kuin monet muut krooniset sairaudet. Kun hammas on kerran paikattu, omahoito on samanlaista kuin tervehampaisellakin. Ihminen ei välttämättä tunne itseään sairaaksi.
• Suun sairauksiin liittyy itsekurisairauden leima. Ne eivät pääsääntöisesti sairastuta täysin sattumanvaraisesti, vaan liittyvät omahoitotottumuksiin. Hammaslääkärit ja suuhygienistit tietävät, että moni potilas ripittäytyy tuolissa omista huonoista tottumuksistaan ja pitää sairauttaan omana syynään. Tämä syy toimii yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja järjestäytymisen jarruna. Karies ja parodontiitti ovat monitekijäisiä. Eivät itsekurisairauksia, vaan nähdäkseni voimavarasairauksia. Niiden ennaltaehkäisy ja niiden kanssa eläminen hyötyisivät suuresti terveestä elinympäristöstä, vertaistuesta ja nimenomaan kannustavasta, voimavaroja lisäävästä yhteisöllisyydestä. Monen jo toimivan yleishyödyllisen järjestön työ itse asiassa tukee myös suun sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa.
• Potilasjärjestöjen puuttuminen voi johtua siitäkin, että suun terveydenhuollon palvelut eivät ole yleislääkärin lähetteen takana, vaan saatavilla ensilinjassa. Hoitoon ja tutkimuksiin on kyllä monin paikoin pitkät odotusajat, mutta niihin pääsy ei ole samanlaisen taistelun takana kuin jonkin muun etuuden. Ja jos haasteita onkin, ne liittyvät ennemmin terveyspalveluihin ylipäänsä tietyn potilasryhmän näkökulmasta – ja näille on jo omat järjestönsä.
• Toivottavasti yksi selitys on, että suun terveyden ammattilaiset osallistuvat ennaltaehkäisevään työhön ja tukevat potilaita heidän omahoidossaan. Lisäksi terveyttä edistäviä kampanjoita, materiaalia ja väestötason vaikutustyötä syntyy näiden ammattikuntien omissa liitoissa ja järjestöissä.

Ehkä jonakin päivänä suun sairauksien ympärille syntyy myös omia potilasjärjestöjään. Ehkä parodontiitin tai karieksen ympärille nousee jäsenlehtiä toimittavia ja kesäleirejä järjestäviä aktiiveja.

Se saattaa myönteisimmillään kertoa siitä, että suun sairaudet nähdään monitekijäisinä, ei sairastujan omana vikana vaan elinympäristön terveellisten rakenteiden puutteina. Se voisi olla hieno murros hahmottaa terve suu yhteiskunnallisena kysymyksenä, yhdessä saavutettavana tavoitteena, ei vain hammaslääkärin, hammashoitajan tai suuhygienistin vastaanoton temppuina.

Toisaalta suun sairauksien ympärille syntyvä potilasjärjestö saattaisi kertoa terveydenhuoltomme karkaamisesta lopullisesti eniten hoitoa ja tukea tarvitsevien ulottumattomiin. Hammashoito on jo nyt erityisen kallista ja julkisen suun terveydenhuollon maksut kallistuvat jälleen ensi vuonna. Tähän epäkohtaan syntyvä potilasjärjestö olisi syntyessään merkki järjestelmän epäonnistumisesta.

Nykymuotoinen suun perustutkimus translitteroituna hammaslääkärin sanelusta. Skrollaamalla alas näet toisenlaisen tavan tehdä sama tutkimus, mitään oleellista karsimatta.

Dee yksiseitsemän muovi kaksi pysähtynyt karies viisi, dee yksikuusi muovi yksikaksineljä, pysähtynyt karies viisi, dee yksiviisi amalgaami yksi attritio yksi, dee yksineljä muovi kolme attritio yksi, karies kaksi, dee yksikolme karies kaksi, dee yksikaksi intakti, dee yksiyksi intakti, dee kaksiyksi intakti, dee kaksikaksi intakti, dee kaksikolme muovi neljä, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksikuusi abraasio kolme amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, dee kaksiseitsemän abraasio kolme muovi yksi mikrofraktuura kaksi, alkava karies kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee kolmeseitsemän amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmekuusi muovi yksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmeviisi muovi yksi, dee kolmeneljä muovi yksineljä abraasio kolme, dee kolmekolme abraasio kolme attritio yksi, dee kolmekaksi attritio yksi, dee kolmeyksi attritio yksi, dee neljäyksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkaksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkolme intakti, dee neljäneljä abraasio kolme, dee neljäviisi abraasio kolme, dee neljäkuusi amalgaami yksi muovi neljä, dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee yksiseitsemän neljä, neljä, kaksi, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksikuusi viisi, neljä, neljä, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksiviisi neljä, kolme, kolme, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksineljä kolme, neljä, viisi. Dee yksikolme neljä, kolme, neljä. Dee yksikaksi neljä, kolme, kolme, Dee yksikaksi kolme, kolme, kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee kaksikolme kolme, neljä, neljä. Dee kaksineljä neljä, viisi, viisi. Dee kaksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee kaksikuusi viisi, neljä, neljä. Dee kaksiseitsemän viisi, neljä, neljä, märkävuoto, ienverenvuoto, hammaskivi kaikki pinnat. Dee kaksiseitsemän neljä, neljä, neljä. Dee kaksikuusi neljä, neljä, neljä, dee kaksiviisi neljä, kolme, kolme, dee kaksineljä kolme, kolme, kolme, dee kaksikolme kolme kolme kolme, dee kaksikaksi kolme, kolme, kolme, dee kaksiyksi kolme, kolme kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme, dee yksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee yksikolme kolme, neljä, neljä, hammaskiveä alaetualueella kolmosesta kolmoseen kaikki pinnat. Dee yksineljä neljä, neljä, neljä. Dee yksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee yksikuusi neljä, viisi, viisi. Dee yksiseitsemän neljä, viisi, viisi.

Dee kolmeseitsemän neljä, neljä, kaksi, märkävuotoa mesiobukkaalisesti, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmekuusi viisi, neljä, neljä, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmeviisi neljä, kolme, kolme. Dee kolmeneljä kolme, neljä, viisi. Dee kolmekolme neljä, kolme, neljä. Dee kolmekaksi neljä, kolme, kolme, Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkolme, kolme, neljä. Dee neljäneljä kolme, neljä, neljä. Dee neljäviisi neljä, viisi, viisi. Dee neljäkuusi neljä, viisi, viisi. Dee neljäseitsemän viisi, neljä, neljä. Dee neljäseitsemän neljä, kaksi, kaksi. Dee neljäkuusi neljä, neljä, neljä, dee neljäviisi neljä, kolme, kolme, dee neljäneljä kolme, kolme, kolme, dee neljäkolme kolme kolme kolme, dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme, dee neljäyksi kolme, kolme kolme. Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme, dee kolmekaksi kolme, kolme, neljä. Dee kolmekolme kolme, neljä, neljä. Hammaskiveä ja ienverenvuotoa alaetualueella kaikki pinnat. Dee kolmeneljä neljä, neljä, neljä. Dee kolmeviisi neljä, viisi, viisi. Dee kolmekuusi neljä, viisi, viisi. Dee kolmeseitsemän neljä, viisi, viisi.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Oikea leukanivel devioi oikealle avauksen keskivaiheessa ja sulkemisen keskivaiheessa. Vasen leukanivel rahisee avausliikkeessä. Masseter oikealla aristava, masseter vasemmalla aristava ja hypertrofinen. Temporalis oikealla ei poikkeavaa, vasemmalla ei poikkeavaa. Limakalvoilla purulistat molemmin puolin, amalgaamitatuointi regiolla kolme kuusi, noin neljä kertaa kuusi millimetriä. Linguaalitoorukset molemmin puolin. Kieli ja suulaki normaalit, suunpohja myötäävä. Imusolmukkeet ei palpoitavissa.

Toisenlainen tapa toteuttaa sama.

Dee yksikolme karies kaksi, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksiseitsemän alkava karies kaksi. Dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi.

Ensimmäinen sekstantti enintään viiden millin taskuja, hammaskiveä ja ienverenvuotoa. Toinen sekstantti enintään neljän millin taskuja, hammaskiveä. Kolmas sekstantti enintään viiden millin taskuja. Neljäs sekstantti märkävuotoa, enintään viiden millin taskuja. Viides sekstantti enintään neljän millin taskuja. Kuudes sekstantti enintään viiden millin taskuja. Ienverenvuotoa yli 30 prosenttia, hammaskiveä.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Leukanivelet ja puremalihakset oireettomat. Limakalvot: amalgaamitatutointi regiolla kolme kuusi. Ei suurentuneita imusolmukkeita.

Kerron tositarinan.

Olipa kerran hammaslääkäriesihenkilö, joka sattui lounastamaan yhdessä lääkäriesihenkilönä työskentelevän taitavan kliinikon kanssa. Hammaslääkäriesihenkilö sattui kysymään tältä, miten lääkärillä oli tapana pitää kirjaa aamuisin ilmoitettavista sairauspoissaoloista. Kauanko hän säilytti exceliä tai paperista lomaketta ja odotti, että työntekijä varmasti muisti hakea poissaolon HR-järjestelmässä palattuaan töihin?

Haarukka laskeutui lääkärikollegan lautaselle. Hän katsoi hetken hammaslääkärikollegaansa kysyvä ilme kasvoillaan. – Otan poissaoloilmoituksen vastaan, mutten kirjaa sitä ylös. Saatan olla matkalla leikkuriin, autossa tai toimistolla. Luotan siihen, että johdettavani tekevät hakemuksen tervehdyttyään. Jos poissaoloa ei ole haettu, työntekijä kyllä huomaa sen viimeistään palkkakuitista ja asia voidaan korjata. Miten sinä sitten teet? hän kysyi.

Hammaslääkäriesihenkilö kertoi, että hänelle oli aikanaan opastettu käyttää paperista lomaketta, johon oli kätevää kirjata poissaolo, sen syy, olisiko perästä tulossa lääkärintodistusta ja ruksittaa, kun poissaolo oli anottu. Hän oli myös ottanut käyttöön excelin ja aina, kun käsitteli poissaoloja, hän tarkisti sekä siitä että työvuorosuunnitteluexcelistä, että työntekijä varmasti anoi poissaolon oikein, oikealla lajilla ja oikealle päivälle. Hän avasi siis aamuisin työpöydälleen pinon työvuoroexceleitä, jokainen eri hoitoloita varten laadittu, ja etsi niiden riveiltä kunkin johdettavan, jonka hakemus vuorollaan oli hyväksyttävänä. Tarkistelun myötä poissaolojen hyväksyntään meni moninkertaisesti aikaa lääkärikollegan työhön nähden, mutta eihän hän muuten voisi olla varma, että kaikki muistavat niin tehdä.

-Riski on olemassa, mutta meidän on vain luotettava ihmisiin, lääkärikollega aprikoi.

Hammaslääkärikollega luopui kirjanpidostaan ja tarkistuslistoistaan lääkärikollegan rohkaisemana. Toistaiseksi ainoa vaikutus on ollut se, että työt sujuvat nopeammin.

Riskiin suhtautuminen on hammaslääkärin ja lääkärin työn paradigmojen kenties vallitsevin ero. Erikoisalat ovat lähentyneet toisiaan muilta osin valtavasti kun keskinäisten konsultaatioiden määrä on kasvanut ja hammaslääketiede on lunastanut paikkansa osana kokonaisterveyttä. Lähentyminen kuitenkin myös korostaa jäljellä olevia eroja, kun työtä tehdään tiiviisti rinnakkain. Niinpä pyysin Chat GPT:tä arvioimaan, miksi lääkäri on useammin se, joka luottaa potilaan palaavan, vaikkei kutsuttaisi, ja hammaslääkäri se, joka toimii kun sairauden ensimmäiset merkit ovat tuloillaan.

Tekoäly ehdotti seuraavia selitysmalleja. Mitkä niistä ovat Sinusta uskottavia?

1. Lääketieteen aloilla ollaan yleisesti luottavaisia siihen, että potilas palaa jos tarpeen on. Niinpä lääkäri voi hyvin todeta, että “Tule, jos x tapahtuu. Nyt näyttää hyvältä.” Tämä lienee selitys sille, että ihotautilääkäri ei luomen poiston jälkeen kannusta säännöllisiin luomikontrolleihin vastaanotollaan, eikä valkotakkiverenpaineen todennut yleislääkäri kutsu jännittäjää vuosittain tsekkauskäynnille. Siitä huolimatta, että potilaan on tunnetusti itse vaikea arvioida luomien pahanlaatuisuutta, ja siitä huolimatta, että kohonnut verenpaine ei näy eikä tunnu. Hammaslääkäri ei voi olla, tai ei ole historiallisesti voinut olla, yhtä varma. Potilas ei tunne sairauttaan – kariesta, lievää hammaseroosiota tai varsinkaan parodontiittia. Entä jos potilas unohtaa sairauden, joka ei anna oireita, eikä suhtaudu siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella? On parasta toimia nyt, kun potilas on tuolissa.
2. Diagnostisten kriteerien myötä lähes jokainen aikuinen on suun terveyden puolesta riskipotilas. Esimerkiksi parodontiitti on lähes kaikilla aikuisilla myös korkean elintason maissa nelikymppisestä alkaen. On tehty valinta, ettei kyseessä ole ikääntymiseen kuuluva luontainen kehitys, vaan nimenomaan sairaus.

Kun sairauden kriteerin alaraja täyttyy nopeasti, olkoonkin lievä, on myös ammattieettinen velvollisuus ennaltaehkäistä ja hoitaa sairautta sen varhaisissa vaiheissa. Niiinpä kontrollivälit ovat yleislääketieteen verrokkeja tiheämpiä, vaikka päätetapahtuma on yleislääketieteessä usein selvästi vakavampi. Ohessa vertailua kontrolliväleistä, perustuen kunkin KH-suositukseen:

Erittäin lievä hammaseroosio (vähän pyöristyneitä kuspien kärkiä) –> kontrollit vähintään 3 vuoden välein

Lievä hammaseroosio –> kontrollit vähintään 2 vuoden välein

Lievä dyslipidemia, jossa 2 % riski saada aivohalvaus tai sydäninfarkti seuraavan 10 vuoden aikana –> hoitoarvio 5 vuoden välein

Suuren riskin potilas, jolla sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski seuraavan 10 vuoden aikana 15 % –> hoitoarvio 1 vuoden välein

Potilas, jolla ei ole parodontiittia, mutta joka tupakoi ja jonka ikenistä 9% vuotaa verta ja 7% hammaspinnoista on plakkisia –> kontrollit ja ammattimainen puhdistus 9 kuukauden välein.

3. Suun sairauksissa keskeistä on ajatella, että jos sairautta ei hoideta aktiivisesti nyt, sairaus etenee ja on kalliimpi- ja vaikeahoitoisempi myöhemmin. Jokainen molaarijuurihoitoa tekevä hammaslääkäri tietää, kuinka paljon helpommalla olisi päästy, jos hampaan olisi ehtinyt paikata silloin, kun reikä oli mahdollisimman pieni. Samalla hammaslääketiede jättää huomiotta sen, että väestön enemmistö hoitaminen sairauden lievimmissä vaiheissa on erittäin hintavaa ja sairauden etenemisen riski monilla potilailla matala. Riskinä on kehäpäätelmä: todetaan, että sairauksien hinta yhteiskunnalle on suuri, mutta ei huomioida, että kustannuksen syynä voi olla ylimitoitettu interventioiden etunoja (ja se, että sairauden kriteerin alaraja on huomattavan matala). Yleismedisiinan fokus on jo siirtynyt ns. value-based careen eli lisäarvoa tuottavaan hoitoon, jossa intervention aika on silloin, kun sen hyöty ylittää sekä haitat että kustannukset. Hammaslääketiede ei ole vielä tehnyt vastaavaa siirtymää. Syy löytyy osin kohdasta neljä.

4. Hammaslääketiede on ollut altavastaajana riittävässä rahoituksessa ja sairauksien hoidon arvostuksessa. Kardiologi voi rauhoitella potilasta vaarattomista lisälyönneistä ja todeta, ettei kontrolleita tarvita, eikä tämä non-interventio vie pois kardiologian arvostusta ja statusta eikä kardiologi joudu pelkäämään, että hänen potilaskantansa jotenkin hupenisi. Potilaskaan ei tiettävästi koe, että lääkäri ei “tehnyt mitään”. Millaisen arvion potilaalta saisi sen sijaan hammaslääkäri, joka toteaa potilaan suussa vuotavat ikenet, joiden etiologiaan sopii kirkkaassa lampunvalossa selvästi todettava selitys, hampaita kuorruttava paksu plakkikerros? Sopiva hoito olisi tehostettu hampaiden puhdistus, mutta kuka sen tekee? Hammaslääkärillä on yllättäen kaikki sopiva välineistö vastaanotollaan tähän tarkoitukseen, kuin parturilla hiusten pesuallas ja hierojalla hierontapenkki.

Pidän tekoälyn tarjoamia selitysmalleja kaikkia osaltaan tarkkanäköisinä. Jos samalla katsoo kiireettömän hoidon jonoja ympäri Suomen ja muissakin länsimaissa, voi nähdä, että ainakin kohdan 4 huoli suun terveyden altavastaaja-asemasta alkaa olla voitettu. Kiireettömän hoidon jonot ovat huomattavan pitkiä, ja niillä hoitoon pääsyä odottaa – jos vain hoidon tarpeen arvio on oikein tehty – pääosin potilaita, joilla ei ole suussa akuuttia tai puoliakuuttia vaivaa tai oiretta. Heillä on halu ja kyky hakeutua uuteen tutkimukseen osana yleisterveyttään ja kenties aiemmin sanoitettua yksilöllistä riskiprofiilia. Varmistamaan, että asiat ovat hyvin. Potilaan tiedostavat nykyisin upeasti oman terveydentilan, varsinkin diabateksen, sydänsairauksien ja reumasairauksien, aiheuttaman suun infektiofokustutkimusten tarpeen. Ei siis enää ole huolta siitä, etteikö potilas palaisi, jos jotain uutta ilmenee (kohta 1), koska he palaavat myös silloin, kun mitään uutta ei ole onneksi ilmennyt.

Tämän kaiken perusteella hammaslääkäri voisi hyvin tehdä saman siirtymän value-based caren puolelle kuin mitä lääkäritkin. Enää ei tehtäisi kaikkea, mitä tuolilla ja kaapista löytyvin välinein voi, vaan sitä, mikä on linjassa muun lääketieteen paradigman kanssa.

On viikon toinen tiistai. Se on odotettu päivä Kuismalle, Stiinalle ja Väinölle.

Tiistai-iltapäivisin Kuisma, Stiina ja Väinö avaavat iloissaan oven. Rappusilla on ruokalähetti, joka toimittaa heille kunnan palveluihin kuuluvan ruokalähetyksen. Kahdessa pahvilaatikossa on raaka-aineet herkullisiin patoihin, salaatteihin ja keittoihin, pussillinen suolaamattomia pähkinöitä, kauraleseitä ja paljon muuta.

Sadat muutkin kunnan asukkaat saavat ruokalähetyksen säännöllisesti. Monelle ruokalähetin kohtaaminen on kuukauden kohokohta. Palvelun tarkoitus on edistää kuntalaisten terveyttä, ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja edistää tervettä painoa. Palvelua tarjotaan tavanomaisille työssäkäyville ja työelämän ulkopuolella oleville, itsenäisesti asuville aikuisille joilla ei ole erityisiä toimintakyvyn rajoitteita.

Kuisma kertoo, että hänelle ruokalähetin palvelu on hyvin tärkeä, koska hänellä on kolesterolilääkitys, korkea verenpaine ja takana kaksi ohitusleikkausta. Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa kokonaisterveyttä, hän toteaa.

Stiina ja Väinökin ovat käyttäneet ruokalähettipalvelua ahkerasti jo viiden vuoden ajan. Väinö kertoo, että ilman ruokalähettiä jääkaapin sisältö näyttäisi huomattavasti huonommalta ja koostuisi lähinnä lenkkimakkarasta ja light-limonaadeista. Stiinan kokemus on samankaltainen. Hän kuuli ruokalähettipalvelusta työpaikkansa kautta ja hakeutui sen asiakkaaksi. Stiina on perusterve, mutta ruokavalio rempallaan. Pääosin se koostuu pasteijoista, kahvista ja kaupan pakastepitsoista.

Ruokalähetti on koulutuksen saanut ammattilainen, joka ruokalähetyksen yhteydessä antaa ohjeita ruoan valmistukseen ja ateriarytmiin. Hän myös karsii jääkaapin ja kuivakaappien sisällöstä epäterveelliset elintarvikkeet pois ja kantaa ne asiakkaiden puolesta hävitettäväksi.

Viime aikoina ruokalähetin palvelun kysyntä on kasvanut ja kunnan tarjoama palvelu kärsiikin resurssipulasta. Se on saanut ruokalähettinä toimivan Jarmon pohtimaan työnsä vaikuttavuutta.

-Asiakkaat ovat käyntiini todella tyytyväisiä ja odottavat kohtaamistamme. Minullekin asiakaskohtaamiset ovat työn – jos en nyt terveyssyistä voi sanoa, että suola, niin sanon että työn pähkinä, Jarmo naurahtaa. Jarmon mukaan asiakkaat arvostavat korkealaatuisia raaka-aineita, jotka kunta tarjoaa pientä omavastuuosuutta vastaan. Sadan euron arvoinen pahvilaatikollinen sekä ruoanlaitto- ja ruokavalioneuvonta maksaa asiakkaalle vain kaksikymmentä euroa, Jarmo kertoo.

-Palvelu lähtee kuitenkin ajatuksesta, että asiakkaat myös käyttäisivät jakamani elintarvikkeet ja raaka-aineet. Kuitenkin jopa joka kolmas asiakas ei ole seuraavaan käyntiini mennessä käyttänyt aineksia ollenkaan, vaan ne lojuvat jääkaapin perällä pilaantuneina. He arvostavat tästä huolimatta palveluani ja kokevat, että heillä on se oikeus saada. Omaa työmotivaatiotani tilanne koettelee, koska tiedän, että asiakaskaan ei hyödy palvelusta. Hän maksaa siitä, mutta terveydessä ei tapahdu muutosta. Toki sosiaalinen puoli on tärkeä, mutta sellaiseen voisi olla halvempiakin keinoja kuin tuoda minut kotiovelle, Jarmo kertoilee.

Jarmo on yrittänyt selittää asiakkaille, että pelkkä ammattilaisen työpanos ei riitä, vaan palvelun idea on että terveellisen ruokavalion koostamiseen osallistuu sekä asiakas että ammattilainen.

-Vaikka antaisin sata kertaa reseptivinkkejä ja näyttäisin, miten linssipihvit tehdään, niin tästä ei ole hyötyä, jos asiakas ei käytä raaka-aineita, Jarmo pohtii.

-Usein kun aloitamme palvelun, niin vietän asiakkaan keittiössä tunnin, parin verran. Näytän, miten vähärasvainen jauheliha käsitellään, miten käyttövalmiit linssit lisätään paistokseen ja miten bataatti soseutetaan. Tarkistamme, että asiakkaalla on kotonaan riittävät keittiövälineet ja että hän osaa niitä käyttää. Jätän pöydälle reseptivihkosen, jossa on sydänmerkkituotteita ja helppoja reseptejä. Sitten näemme parin viikon päästä, kun tuon taas uuden erän raaka-aineita ovelle, Jarmo kertoo työstään.

Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei osa asiakkaista käytä kotiin toimitettuja raaka-aineita kertaakaan vuoden aikana. – Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettei terveellinen resepti ja jääkaapissa olevat vihannekset vielä tee terveydelle mitään, vaan raaka-aineet on myös käytettävä, Jarmo päättää. – Osa ihmisistä ehkä tarvitsisi apua ruoanlaittoon päivittäin, mutta siihen meillä ei ole resursseja, ihminen kun syö joka päivä monta kertaa. Asiakkaamme ovat työssä käyviä aikuisia joilla periaatteessa on kyky valmistaa ateriat ohjeiden mukaisesti, mutta syitä hävikille on useita. Osalla ei ole mitään motivaatiota, mutta he kaipaavat silti tätä palvelua. Osalla on jaksamishaasteita, jotka ovat täysin ymmärrettäviä – ei se silti poista sitä, että raaka-aineet jäävät hyödyntämättä.

Jarmo on pohtinut, kuinka kauan ruokatoimituksia pitäisi jatkaa asiakkaille, jotka eivät ruokaa käytä. Biojätteeseen kertyy vuodessa kuitenkin kymmeniä kiloja hyvää ja kallista syötävää. Olisiko paikallaan rajata palvelua niin, että ruokalähetykset olisivat tauolla ja palvelu painottaisi opastusta ja motivointia, kunnes tilanne muuttuu?

Jarno kävi itse vastikään hammashoitolassa hammaskiven poistossa. Suuhygienisti kertoi, että vastaanotolla tehty ammattimainen puhdistus auttaa hänen sairastamaansa parodontiittiin vain, jos Jarno tekee kotona oman osuutensa: harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käyttää hammasväliharjaa. Muuten ammattimaisella biofilmin hajottamisella ja instrumentoinnilla ei ole tiettävästi parantavaa vaikutusta.

-Ehkä tätä meidän ruokalähettipalveluakin pitäisi miettiä samalta kantilta, Jarno päättää pohdintansa. On aika jatkaa kierrosta, pakettiautossa odottaa vielä kuusi laatikollista, joita seuraavan kadun varrella jo kovasti odotetaan. Yhdestä talosta kulkeutuu nenään herkullinen basmatiriisin tuoksu.

Olen onnellinen, vaikka tähän pisteeseen pääsy on vaatinut paljon työtä. Kaikki on kuitenkin nyt valmista.

Kuhmon pikkukaupungin hammashoitolassa on vuonna 2025 paikka nuorelle hammaslääkärille, joka haluaa vakuuttavan merkinnän CV:een terveyskeskustyöskentelystä.

Olemme tarjonneet Kuhmon ponnahduslaudan viimeisen parin vuoden aikana kahdeksalle nuorelle hammaslääkärille, jotka ovat työkokemuksellaan edenneet sittemmin toivomiinsa töihin Kainuun ulkopuolella ja Kainuussa. Myös Kainuun hyvinvointialueelle on työllistytty Kuhmon jälkeen vakituisiin tehtäviin.

Reuna-alueilla mielekkään ja sisällöltään hyvän tehtävänkuvan rakentaminen vaatii työtä ja paljon tahtoa. Kuhmo on ottanut viime vuosina kollegakasvattamon roolin, olen itsekin aloittanut oman työurani siellä.  Kuhmon yksikkö tarjoaa kasvurauhan ja täyden tuen niin hoitohenkilökunnalta, suuhygienisteiltä kuin hammaslääkäreiltä. Tämä työyhteisö pitää huolta omistaan.

Kuhmossa kasvaa kliinisiltä valmiuksiltaan taitavia hymyntekijöitä, jotka työllistyvät ympäri Suomen ja menestyvät työnhaussa. Työnantajat arvostavat Kuhmossa kertyvää kokemusta ja mainintaa Kainuussa työskentelystä, sillä hyvinvointialueellemme on enemmän tulijoita kuin vakansseja ja pystymme tulemaan motivoituneita nuoria lääkäreitä. Tieto mentoripolustamme on kulkenut muualle Suomeen ja nuoret hammaslääkärimme ovat pitkälti itse vastanneet rekrytoinnista suosittelemalla Kainuuta yliopistoissa ja kandiseuroissa.

Mitä Kuhmo tarjoaa?

-työyhteisön joka toimii edunvalvojanasi. Paljon sanottu, mutta on Kuhmon vahvuus.

-koulutuspäivän kerran kuukaudessa: valitse webinaari, hands-on-treeni seniorikollegan vastaanotolla tai vaikka oman erityispätevyystyön aloittaminen. Suosittuja erityispätevyyksiä ovat muun muassa kivunhoidon, suugeriatrian ja vastaavan hammaslääkärin erityispätevyydet.

–joka kuukauden toinen tiistai lääkäriporukan sparraushetki. Olet osa viiden reuna-alueen kolleegiota. Kollegoidesi erityisosaamista on tarjota suun terveydenhuoltoa pitkän etäisyyden päässä esh-polista ja isojen yksiköiden kimppakirjoista. Pääset osaksi pientä mutta moniäänistä lääkäririnkiä, jossa on omat taiturinsa Zirkoniasta pihtimestariin.

–konsultaatiolähetteet: tutki potilas, lähetä potilaasi ehl-arvioon joko dokumentteina tai fyysisesti, toteuta hoito ehl-ohjauksessa. Kasvata itsevarmuutta hoitamalla yhä vaativampia potilaita.

Kuhmo on mahdollista kokea tammikuusta 2025 alkaen. Mitä vielä piti sanoa? Kevään laskiaispullat saa mantelimassalla ja hillolla Kaesan kahvilasta, laskettelurinteet löytyvät hyvin lumetettuina Vuokatista,  Ukkohallasta ja Rukalta ja hiihtoladut avautuvat ympäri erämaakaupunkia.

Tule, näe, koe.

Ole yhteydessä somessa, sähköpostilla (anni.temonen ät kainuu.fi) tai soita.