HLL Anni Temonen

Huhtikuussa Suomen hallitus neuvotteli julkisen talouden suunnitelmasta seuraaville vuosille. Se päätti leikata järjestöjen avustuksia kymmenillä miljoonilla euroilla, mikä herätti uutisissa runsaasti huomiota ja keskustelua. STEA-avustukset ovat STM:n jakamia avustuksia yleishyödyllisille järjestöille, jotka edistävät terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Luettelo tänä vuonna rahoitusta saaneista järjestöistä löytyy täältä. Mukana on koko kansalle tuttuja toimijoita, vaikkei olisi itse toiminnassa mukana: Suomen Sydänliitto, Allergia-, iho- ja astmaliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja monia muita.

Suomessa on suuri määrä järjestöjä tukemaan eri sairauksiin sairastuneita ja eri elämäntilanteiden kuormittamia. En kuitenkaan ollut ennen huhtikuuta tullut ajatelleeksi, että on ainakin yksi potilasryhmä, jolla varsinaista järjestötoimintaa ei ole: hammas- ja suusairauksia sairastavat potilaat ja heidän läheisensä.

Vaikka hammas- ja suusairaudet ovat erittäin yleisiä ja vaikuttavat oleellisesti ihmisen elämänlaatuun, ei niiden ympärille ole (tiettävästi) syntynyt potilasjärjestöjä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ahkeran etsinnän perusteella ei tiettävästi maassamme ole

-Oikomislasten vanhemmat ry:tä

-Parodontiittipotilaiden tuki ry:tä

-Anestesiahammashoitoperheitä

-Bruksismin tuki ry:tä

-Karieslasten ja -aikuisten liittoa

ja niin edelleen.

On kiinnostava kysymys, miksi näin on. Ei hammas- ja suusairauksien potilasjärjestöjä oikein löydy maailmaltakaan. Kaikkialla, jos internetiin on luottaminen, tuki potilaille tulee pitkälti suun terveydenhuollon ammattilaisilta ja alan ammattiliitoilta tai -järjestöiltä. Ne edistävät terveyttä kampanjoin ja tietoiskuin ja tuottavat terveyden edistämisen materiaalia.

Mutta palataanpa pohdintaan. Miksi suun sairauksien ympärille ei sitten ole syntynyt järjestöjä?

• Syy voi olla siinä, että suun sairaudet ovat tämänhetkisessä maailmassa harvoin henkeä uhkaavia ja toimintakykyä suuresti rajoittavia. Ne eivät välttämättä vaikuta ihmisen identiteettiin, työkykyisyyteen tai koulunkäyntiin niin laajasti kuin monet muut krooniset sairaudet. Kun hammas on kerran paikattu, omahoito on samanlaista kuin tervehampaisellakin. Ihminen ei välttämättä tunne itseään sairaaksi.
• Suun sairauksiin liittyy itsekurisairauden leima. Ne eivät pääsääntöisesti sairastuta täysin sattumanvaraisesti, vaan liittyvät omahoitotottumuksiin. Hammaslääkärit ja suuhygienistit tietävät, että moni potilas ripittäytyy tuolissa omista huonoista tottumuksistaan ja pitää sairauttaan omana syynään. Tämä syy toimii yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja järjestäytymisen jarruna. Karies ja parodontiitti ovat monitekijäisiä. Eivät itsekurisairauksia, vaan nähdäkseni voimavarasairauksia. Niiden ennaltaehkäisy ja niiden kanssa eläminen hyötyisivät suuresti terveestä elinympäristöstä, vertaistuesta ja nimenomaan kannustavasta, voimavaroja lisäävästä yhteisöllisyydestä. Monen jo toimivan yleishyödyllisen järjestön työ itse asiassa tukee myös suun sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa.
• Potilasjärjestöjen puuttuminen voi johtua siitäkin, että suun terveydenhuollon palvelut eivät ole yleislääkärin lähetteen takana, vaan saatavilla ensilinjassa. Hoitoon ja tutkimuksiin on kyllä monin paikoin pitkät odotusajat, mutta niihin pääsy ei ole samanlaisen taistelun takana kuin jonkin muun etuuden. Ja jos haasteita onkin, ne liittyvät ennemmin terveyspalveluihin ylipäänsä tietyn potilasryhmän näkökulmasta – ja näille on jo omat järjestönsä.
• Toivottavasti yksi selitys on, että suun terveyden ammattilaiset osallistuvat ennaltaehkäisevään työhön ja tukevat potilaita heidän omahoidossaan. Lisäksi terveyttä edistäviä kampanjoita, materiaalia ja väestötason vaikutustyötä syntyy näiden ammattikuntien omissa liitoissa ja järjestöissä.

Ehkä jonakin päivänä suun sairauksien ympärille syntyy myös omia potilasjärjestöjään. Ehkä parodontiitin tai karieksen ympärille nousee jäsenlehtiä toimittavia ja kesäleirejä järjestäviä aktiiveja.

Se saattaa myönteisimmillään kertoa siitä, että suun sairaudet nähdään monitekijäisinä, ei sairastujan omana vikana vaan elinympäristön terveellisten rakenteiden puutteina. Se voisi olla hieno murros hahmottaa terve suu yhteiskunnallisena kysymyksenä, yhdessä saavutettavana tavoitteena, ei vain hammaslääkärin, hammashoitajan tai suuhygienistin vastaanoton temppuina.

Toisaalta suun sairauksien ympärille syntyvä potilasjärjestö saattaisi kertoa terveydenhuoltomme karkaamisesta lopullisesti eniten hoitoa ja tukea tarvitsevien ulottumattomiin. Hammashoito on jo nyt erityisen kallista ja julkisen suun terveydenhuollon maksut kallistuvat jälleen ensi vuonna. Tähän epäkohtaan syntyvä potilasjärjestö olisi syntyessään merkki järjestelmän epäonnistumisesta.

Nykymuotoinen suun perustutkimus translitteroituna hammaslääkärin sanelusta. Skrollaamalla alas näet toisenlaisen tavan tehdä sama tutkimus, mitään oleellista karsimatta.

Dee yksiseitsemän muovi kaksi pysähtynyt karies viisi, dee yksikuusi muovi yksikaksineljä, pysähtynyt karies viisi, dee yksiviisi amalgaami yksi attritio yksi, dee yksineljä muovi kolme attritio yksi, karies kaksi, dee yksikolme karies kaksi, dee yksikaksi intakti, dee yksiyksi intakti, dee kaksiyksi intakti, dee kaksikaksi intakti, dee kaksikolme muovi neljä, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksikuusi abraasio kolme amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, dee kaksiseitsemän abraasio kolme muovi yksi mikrofraktuura kaksi, alkava karies kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee kolmeseitsemän amalgaami yksi mikrofraktuura neljä ja kaksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmekuusi muovi yksi, pysähtynyt karies viisi, dee kolmeviisi muovi yksi, dee kolmeneljä muovi yksineljä abraasio kolme, dee kolmekolme abraasio kolme attritio yksi, dee kolmekaksi attritio yksi, dee kolmeyksi attritio yksi, dee neljäyksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkaksi attritio yksi mikrofraktuura kolme, dee neljäkolme intakti, dee neljäneljä abraasio kolme, dee neljäviisi abraasio kolme, dee neljäkuusi amalgaami yksi muovi neljä, dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi, pysähtynyt karies viisi.

Dee yksiseitsemän neljä, neljä, kaksi, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksikuusi viisi, neljä, neljä, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksiviisi neljä, kolme, kolme, hammaskivi, ienverenvuoto kaikki pinnat. Dee yksineljä kolme, neljä, viisi. Dee yksikolme neljä, kolme, neljä. Dee yksikaksi neljä, kolme, kolme, Dee yksikaksi kolme, kolme, kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksiyksi kolme, kolme, kolme. Dee kaksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee kaksikolme kolme, neljä, neljä. Dee kaksineljä neljä, viisi, viisi. Dee kaksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee kaksikuusi viisi, neljä, neljä. Dee kaksiseitsemän viisi, neljä, neljä, märkävuoto, ienverenvuoto, hammaskivi kaikki pinnat. Dee kaksiseitsemän neljä, neljä, neljä. Dee kaksikuusi neljä, neljä, neljä, dee kaksiviisi neljä, kolme, kolme, dee kaksineljä kolme, kolme, kolme, dee kaksikolme kolme kolme kolme, dee kaksikaksi kolme, kolme, kolme, dee kaksiyksi kolme, kolme kolme. Dee yksiyksi kolme, kolme, kolme, dee yksikaksi kolme, kolme, neljä. Dee yksikolme kolme, neljä, neljä, hammaskiveä alaetualueella kolmosesta kolmoseen kaikki pinnat. Dee yksineljä neljä, neljä, neljä. Dee yksiviisi neljä, viisi, viisi. Dee yksikuusi neljä, viisi, viisi. Dee yksiseitsemän neljä, viisi, viisi.

Dee kolmeseitsemän neljä, neljä, kaksi, märkävuotoa mesiobukkaalisesti, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmekuusi viisi, neljä, neljä, ienverenvuotoa kaikki pinnat. Dee kolmeviisi neljä, kolme, kolme. Dee kolmeneljä kolme, neljä, viisi. Dee kolmekolme neljä, kolme, neljä. Dee kolmekaksi neljä, kolme, kolme, Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäyksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme. Dee neljäkolme, kolme, neljä. Dee neljäneljä kolme, neljä, neljä. Dee neljäviisi neljä, viisi, viisi. Dee neljäkuusi neljä, viisi, viisi. Dee neljäseitsemän viisi, neljä, neljä. Dee neljäseitsemän neljä, kaksi, kaksi. Dee neljäkuusi neljä, neljä, neljä, dee neljäviisi neljä, kolme, kolme, dee neljäneljä kolme, kolme, kolme, dee neljäkolme kolme kolme kolme, dee neljäkaksi kolme, kolme, kolme, dee neljäyksi kolme, kolme kolme. Dee kolmeyksi kolme, kolme, kolme, dee kolmekaksi kolme, kolme, neljä. Dee kolmekolme kolme, neljä, neljä. Hammaskiveä ja ienverenvuotoa alaetualueella kaikki pinnat. Dee kolmeneljä neljä, neljä, neljä. Dee kolmeviisi neljä, viisi, viisi. Dee kolmekuusi neljä, viisi, viisi. Dee kolmeseitsemän neljä, viisi, viisi.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Oikea leukanivel devioi oikealle avauksen keskivaiheessa ja sulkemisen keskivaiheessa. Vasen leukanivel rahisee avausliikkeessä. Masseter oikealla aristava, masseter vasemmalla aristava ja hypertrofinen. Temporalis oikealla ei poikkeavaa, vasemmalla ei poikkeavaa. Limakalvoilla purulistat molemmin puolin, amalgaamitatuointi regiolla kolme kuusi, noin neljä kertaa kuusi millimetriä. Linguaalitoorukset molemmin puolin. Kieli ja suulaki normaalit, suunpohja myötäävä. Imusolmukkeet ei palpoitavissa.

Toisenlainen tapa toteuttaa sama.

Dee yksikolme karies kaksi, dee kaksineljä muovi yksikaksineljä sekundaarikaries neljä, dee kaksiviisi korjattava lohkeama neljä karies kolme, dee kaksiseitsemän alkava karies kaksi. Dee neljäseitsemän muovi yksikaksikolme, sekundaarikaries kaksi.

Ensimmäinen sekstantti enintään viiden millin taskuja, hammaskiveä ja ienverenvuotoa. Toinen sekstantti enintään neljän millin taskuja, hammaskiveä. Kolmas sekstantti enintään viiden millin taskuja. Neljäs sekstantti märkävuotoa, enintään viiden millin taskuja. Viides sekstantti enintään neljän millin taskuja. Kuudes sekstantti enintään viiden millin taskuja. Ienverenvuotoa yli 30 prosenttia, hammaskiveä.

Kuutossuhde angle yksi, angle yksi, saksipurennassa yksiseiska ja neliseiska samoin kaksiseiska ja kolmeseiska. Hyp kaksi vyp kaksi. Leukanivelet ja puremalihakset oireettomat. Limakalvot: amalgaamitatutointi regiolla kolme kuusi. Ei suurentuneita imusolmukkeita.

Kerron tositarinan.

Olipa kerran hammaslääkäriesihenkilö, joka sattui lounastamaan yhdessä lääkäriesihenkilönä työskentelevän taitavan kliinikon kanssa. Hammaslääkäriesihenkilö sattui kysymään tältä, miten lääkärillä oli tapana pitää kirjaa aamuisin ilmoitettavista sairauspoissaoloista. Kauanko hän säilytti exceliä tai paperista lomaketta ja odotti, että työntekijä varmasti muisti hakea poissaolon HR-järjestelmässä palattuaan töihin?

Haarukka laskeutui lääkärikollegan lautaselle. Hän katsoi hetken hammaslääkärikollegaansa kysyvä ilme kasvoillaan. – Otan poissaoloilmoituksen vastaan, mutten kirjaa sitä ylös. Saatan olla matkalla leikkuriin, autossa tai toimistolla. Luotan siihen, että johdettavani tekevät hakemuksen tervehdyttyään. Jos poissaoloa ei ole haettu, työntekijä kyllä huomaa sen viimeistään palkkakuitista ja asia voidaan korjata. Miten sinä sitten teet? hän kysyi.

Hammaslääkäriesihenkilö kertoi, että hänelle oli aikanaan opastettu käyttää paperista lomaketta, johon oli kätevää kirjata poissaolo, sen syy, olisiko perästä tulossa lääkärintodistusta ja ruksittaa, kun poissaolo oli anottu. Hän oli myös ottanut käyttöön excelin ja aina, kun käsitteli poissaoloja, hän tarkisti sekä siitä että työvuorosuunnitteluexcelistä, että työntekijä varmasti anoi poissaolon oikein, oikealla lajilla ja oikealle päivälle. Hän avasi siis aamuisin työpöydälleen pinon työvuoroexceleitä, jokainen eri hoitoloita varten laadittu, ja etsi niiden riveiltä kunkin johdettavan, jonka hakemus vuorollaan oli hyväksyttävänä. Tarkistelun myötä poissaolojen hyväksyntään meni moninkertaisesti aikaa lääkärikollegan työhön nähden, mutta eihän hän muuten voisi olla varma, että kaikki muistavat niin tehdä.

-Riski on olemassa, mutta meidän on vain luotettava ihmisiin, lääkärikollega aprikoi.

Hammaslääkärikollega luopui kirjanpidostaan ja tarkistuslistoistaan lääkärikollegan rohkaisemana. Toistaiseksi ainoa vaikutus on ollut se, että työt sujuvat nopeammin.

Riskiin suhtautuminen on hammaslääkärin ja lääkärin työn paradigmojen kenties vallitsevin ero. Erikoisalat ovat lähentyneet toisiaan muilta osin valtavasti kun keskinäisten konsultaatioiden määrä on kasvanut ja hammaslääketiede on lunastanut paikkansa osana kokonaisterveyttä. Lähentyminen kuitenkin myös korostaa jäljellä olevia eroja, kun työtä tehdään tiiviisti rinnakkain. Niinpä pyysin Chat GPT:tä arvioimaan, miksi lääkäri on useammin se, joka luottaa potilaan palaavan, vaikkei kutsuttaisi, ja hammaslääkäri se, joka toimii kun sairauden ensimmäiset merkit ovat tuloillaan.

Tekoäly ehdotti seuraavia selitysmalleja. Mitkä niistä ovat Sinusta uskottavia?

1. Lääketieteen aloilla ollaan yleisesti luottavaisia siihen, että potilas palaa jos tarpeen on. Niinpä lääkäri voi hyvin todeta, että “Tule, jos x tapahtuu. Nyt näyttää hyvältä.” Tämä lienee selitys sille, että ihotautilääkäri ei luomen poiston jälkeen kannusta säännöllisiin luomikontrolleihin vastaanotollaan, eikä valkotakkiverenpaineen todennut yleislääkäri kutsu jännittäjää vuosittain tsekkauskäynnille. Siitä huolimatta, että potilaan on tunnetusti itse vaikea arvioida luomien pahanlaatuisuutta, ja siitä huolimatta, että kohonnut verenpaine ei näy eikä tunnu. Hammaslääkäri ei voi olla, tai ei ole historiallisesti voinut olla, yhtä varma. Potilas ei tunne sairauttaan – kariesta, lievää hammaseroosiota tai varsinkaan parodontiittia. Entä jos potilas unohtaa sairauden, joka ei anna oireita, eikä suhtaudu siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella? On parasta toimia nyt, kun potilas on tuolissa.
2. Diagnostisten kriteerien myötä lähes jokainen aikuinen on suun terveyden puolesta riskipotilas. Esimerkiksi parodontiitti on lähes kaikilla aikuisilla myös korkean elintason maissa nelikymppisestä alkaen. On tehty valinta, ettei kyseessä ole ikääntymiseen kuuluva luontainen kehitys, vaan nimenomaan sairaus.

Kun sairauden kriteerin alaraja täyttyy nopeasti, olkoonkin lievä, on myös ammattieettinen velvollisuus ennaltaehkäistä ja hoitaa sairautta sen varhaisissa vaiheissa. Niiinpä kontrollivälit ovat yleislääketieteen verrokkeja tiheämpiä, vaikka päätetapahtuma on yleislääketieteessä usein selvästi vakavampi. Ohessa vertailua kontrolliväleistä, perustuen kunkin KH-suositukseen:

Erittäin lievä hammaseroosio (vähän pyöristyneitä kuspien kärkiä) –> kontrollit vähintään 3 vuoden välein

Lievä hammaseroosio –> kontrollit vähintään 2 vuoden välein

Lievä dyslipidemia, jossa 2 % riski saada aivohalvaus tai sydäninfarkti seuraavan 10 vuoden aikana –> hoitoarvio 5 vuoden välein

Suuren riskin potilas, jolla sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski seuraavan 10 vuoden aikana 15 % –> hoitoarvio 1 vuoden välein

Potilas, jolla ei ole parodontiittia, mutta joka tupakoi ja jonka ikenistä 9% vuotaa verta ja 7% hammaspinnoista on plakkisia –> kontrollit ja ammattimainen puhdistus 9 kuukauden välein.

3. Suun sairauksissa keskeistä on ajatella, että jos sairautta ei hoideta aktiivisesti nyt, sairaus etenee ja on kalliimpi- ja vaikeahoitoisempi myöhemmin. Jokainen molaarijuurihoitoa tekevä hammaslääkäri tietää, kuinka paljon helpommalla olisi päästy, jos hampaan olisi ehtinyt paikata silloin, kun reikä oli mahdollisimman pieni. Samalla hammaslääketiede jättää huomiotta sen, että väestön enemmistö hoitaminen sairauden lievimmissä vaiheissa on erittäin hintavaa ja sairauden etenemisen riski monilla potilailla matala. Riskinä on kehäpäätelmä: todetaan, että sairauksien hinta yhteiskunnalle on suuri, mutta ei huomioida, että kustannuksen syynä voi olla ylimitoitettu interventioiden etunoja (ja se, että sairauden kriteerin alaraja on huomattavan matala). Yleismedisiinan fokus on jo siirtynyt ns. value-based careen eli lisäarvoa tuottavaan hoitoon, jossa intervention aika on silloin, kun sen hyöty ylittää sekä haitat että kustannukset. Hammaslääketiede ei ole vielä tehnyt vastaavaa siirtymää. Syy löytyy osin kohdasta neljä.

4. Hammaslääketiede on ollut altavastaajana riittävässä rahoituksessa ja sairauksien hoidon arvostuksessa. Kardiologi voi rauhoitella potilasta vaarattomista lisälyönneistä ja todeta, ettei kontrolleita tarvita, eikä tämä non-interventio vie pois kardiologian arvostusta ja statusta eikä kardiologi joudu pelkäämään, että hänen potilaskantansa jotenkin hupenisi. Potilaskaan ei tiettävästi koe, että lääkäri ei “tehnyt mitään”. Millaisen arvion potilaalta saisi sen sijaan hammaslääkäri, joka toteaa potilaan suussa vuotavat ikenet, joiden etiologiaan sopii kirkkaassa lampunvalossa selvästi todettava selitys, hampaita kuorruttava paksu plakkikerros? Sopiva hoito olisi tehostettu hampaiden puhdistus, mutta kuka sen tekee? Hammaslääkärillä on yllättäen kaikki sopiva välineistö vastaanotollaan tähän tarkoitukseen, kuin parturilla hiusten pesuallas ja hierojalla hierontapenkki.

Pidän tekoälyn tarjoamia selitysmalleja kaikkia osaltaan tarkkanäköisinä. Jos samalla katsoo kiireettömän hoidon jonoja ympäri Suomen ja muissakin länsimaissa, voi nähdä, että ainakin kohdan 4 huoli suun terveyden altavastaaja-asemasta alkaa olla voitettu. Kiireettömän hoidon jonot ovat huomattavan pitkiä, ja niillä hoitoon pääsyä odottaa – jos vain hoidon tarpeen arvio on oikein tehty – pääosin potilaita, joilla ei ole suussa akuuttia tai puoliakuuttia vaivaa tai oiretta. Heillä on halu ja kyky hakeutua uuteen tutkimukseen osana yleisterveyttään ja kenties aiemmin sanoitettua yksilöllistä riskiprofiilia. Varmistamaan, että asiat ovat hyvin. Potilaan tiedostavat nykyisin upeasti oman terveydentilan, varsinkin diabateksen, sydänsairauksien ja reumasairauksien, aiheuttaman suun infektiofokustutkimusten tarpeen. Ei siis enää ole huolta siitä, etteikö potilas palaisi, jos jotain uutta ilmenee (kohta 1), koska he palaavat myös silloin, kun mitään uutta ei ole onneksi ilmennyt.

Tämän kaiken perusteella hammaslääkäri voisi hyvin tehdä saman siirtymän value-based caren puolelle kuin mitä lääkäritkin. Enää ei tehtäisi kaikkea, mitä tuolilla ja kaapista löytyvin välinein voi, vaan sitä, mikä on linjassa muun lääketieteen paradigman kanssa.

On viikon toinen tiistai. Se on odotettu päivä Kuismalle, Stiinalle ja Väinölle.

Tiistai-iltapäivisin Kuisma, Stiina ja Väinö avaavat iloissaan oven. Rappusilla on ruokalähetti, joka toimittaa heille kunnan palveluihin kuuluvan ruokalähetyksen. Kahdessa pahvilaatikossa on raaka-aineet herkullisiin patoihin, salaatteihin ja keittoihin, pussillinen suolaamattomia pähkinöitä, kauraleseitä ja paljon muuta.

Sadat muutkin kunnan asukkaat saavat ruokalähetyksen säännöllisesti. Monelle ruokalähetin kohtaaminen on kuukauden kohokohta. Palvelun tarkoitus on edistää kuntalaisten terveyttä, ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja edistää tervettä painoa. Palvelua tarjotaan tavanomaisille työssäkäyville ja työelämän ulkopuolella oleville, itsenäisesti asuville aikuisille joilla ei ole erityisiä toimintakyvyn rajoitteita.

Kuisma kertoo, että hänelle ruokalähetin palvelu on hyvin tärkeä, koska hänellä on kolesterolilääkitys, korkea verenpaine ja takana kaksi ohitusleikkausta. Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa kokonaisterveyttä, hän toteaa.

Stiina ja Väinökin ovat käyttäneet ruokalähettipalvelua ahkerasti jo viiden vuoden ajan. Väinö kertoo, että ilman ruokalähettiä jääkaapin sisältö näyttäisi huomattavasti huonommalta ja koostuisi lähinnä lenkkimakkarasta ja light-limonaadeista. Stiinan kokemus on samankaltainen. Hän kuuli ruokalähettipalvelusta työpaikkansa kautta ja hakeutui sen asiakkaaksi. Stiina on perusterve, mutta ruokavalio rempallaan. Pääosin se koostuu pasteijoista, kahvista ja kaupan pakastepitsoista.

Ruokalähetti on koulutuksen saanut ammattilainen, joka ruokalähetyksen yhteydessä antaa ohjeita ruoan valmistukseen ja ateriarytmiin. Hän myös karsii jääkaapin ja kuivakaappien sisällöstä epäterveelliset elintarvikkeet pois ja kantaa ne asiakkaiden puolesta hävitettäväksi.

Viime aikoina ruokalähetin palvelun kysyntä on kasvanut ja kunnan tarjoama palvelu kärsiikin resurssipulasta. Se on saanut ruokalähettinä toimivan Jarmon pohtimaan työnsä vaikuttavuutta.

-Asiakkaat ovat käyntiini todella tyytyväisiä ja odottavat kohtaamistamme. Minullekin asiakaskohtaamiset ovat työn – jos en nyt terveyssyistä voi sanoa, että suola, niin sanon että työn pähkinä, Jarmo naurahtaa. Jarmon mukaan asiakkaat arvostavat korkealaatuisia raaka-aineita, jotka kunta tarjoaa pientä omavastuuosuutta vastaan. Sadan euron arvoinen pahvilaatikollinen sekä ruoanlaitto- ja ruokavalioneuvonta maksaa asiakkaalle vain kaksikymmentä euroa, Jarmo kertoo.

-Palvelu lähtee kuitenkin ajatuksesta, että asiakkaat myös käyttäisivät jakamani elintarvikkeet ja raaka-aineet. Kuitenkin jopa joka kolmas asiakas ei ole seuraavaan käyntiini mennessä käyttänyt aineksia ollenkaan, vaan ne lojuvat jääkaapin perällä pilaantuneina. He arvostavat tästä huolimatta palveluani ja kokevat, että heillä on se oikeus saada. Omaa työmotivaatiotani tilanne koettelee, koska tiedän, että asiakaskaan ei hyödy palvelusta. Hän maksaa siitä, mutta terveydessä ei tapahdu muutosta. Toki sosiaalinen puoli on tärkeä, mutta sellaiseen voisi olla halvempiakin keinoja kuin tuoda minut kotiovelle, Jarmo kertoilee.

Jarmo on yrittänyt selittää asiakkaille, että pelkkä ammattilaisen työpanos ei riitä, vaan palvelun idea on että terveellisen ruokavalion koostamiseen osallistuu sekä asiakas että ammattilainen.

-Vaikka antaisin sata kertaa reseptivinkkejä ja näyttäisin, miten linssipihvit tehdään, niin tästä ei ole hyötyä, jos asiakas ei käytä raaka-aineita, Jarmo pohtii.

-Usein kun aloitamme palvelun, niin vietän asiakkaan keittiössä tunnin, parin verran. Näytän, miten vähärasvainen jauheliha käsitellään, miten käyttövalmiit linssit lisätään paistokseen ja miten bataatti soseutetaan. Tarkistamme, että asiakkaalla on kotonaan riittävät keittiövälineet ja että hän osaa niitä käyttää. Jätän pöydälle reseptivihkosen, jossa on sydänmerkkituotteita ja helppoja reseptejä. Sitten näemme parin viikon päästä, kun tuon taas uuden erän raaka-aineita ovelle, Jarmo kertoo työstään.

Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei osa asiakkaista käytä kotiin toimitettuja raaka-aineita kertaakaan vuoden aikana. – Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettei terveellinen resepti ja jääkaapissa olevat vihannekset vielä tee terveydelle mitään, vaan raaka-aineet on myös käytettävä, Jarmo päättää. – Osa ihmisistä ehkä tarvitsisi apua ruoanlaittoon päivittäin, mutta siihen meillä ei ole resursseja, ihminen kun syö joka päivä monta kertaa. Asiakkaamme ovat työssä käyviä aikuisia joilla periaatteessa on kyky valmistaa ateriat ohjeiden mukaisesti, mutta syitä hävikille on useita. Osalla ei ole mitään motivaatiota, mutta he kaipaavat silti tätä palvelua. Osalla on jaksamishaasteita, jotka ovat täysin ymmärrettäviä – ei se silti poista sitä, että raaka-aineet jäävät hyödyntämättä.

Jarmo on pohtinut, kuinka kauan ruokatoimituksia pitäisi jatkaa asiakkaille, jotka eivät ruokaa käytä. Biojätteeseen kertyy vuodessa kuitenkin kymmeniä kiloja hyvää ja kallista syötävää. Olisiko paikallaan rajata palvelua niin, että ruokalähetykset olisivat tauolla ja palvelu painottaisi opastusta ja motivointia, kunnes tilanne muuttuu?

Jarno kävi itse vastikään hammashoitolassa hammaskiven poistossa. Suuhygienisti kertoi, että vastaanotolla tehty ammattimainen puhdistus auttaa hänen sairastamaansa parodontiittiin vain, jos Jarno tekee kotona oman osuutensa: harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käyttää hammasväliharjaa. Muuten ammattimaisella biofilmin hajottamisella ja instrumentoinnilla ei ole tiettävästi parantavaa vaikutusta.

-Ehkä tätä meidän ruokalähettipalveluakin pitäisi miettiä samalta kantilta, Jarno päättää pohdintansa. On aika jatkaa kierrosta, pakettiautossa odottaa vielä kuusi laatikollista, joita seuraavan kadun varrella jo kovasti odotetaan. Yhdestä talosta kulkeutuu nenään herkullinen basmatiriisin tuoksu.

Olen onnellinen, vaikka tähän pisteeseen pääsy on vaatinut paljon työtä. Kaikki on kuitenkin nyt valmista.

Kuhmon pikkukaupungin hammashoitolassa on vuonna 2025 paikka nuorelle hammaslääkärille, joka haluaa vakuuttavan merkinnän CV:een terveyskeskustyöskentelystä.

Olemme tarjonneet Kuhmon ponnahduslaudan viimeisen parin vuoden aikana kahdeksalle nuorelle hammaslääkärille, jotka ovat työkokemuksellaan edenneet sittemmin toivomiinsa töihin Kainuun ulkopuolella ja Kainuussa. Myös Kainuun hyvinvointialueelle on työllistytty Kuhmon jälkeen vakituisiin tehtäviin.

Reuna-alueilla mielekkään ja sisällöltään hyvän tehtävänkuvan rakentaminen vaatii työtä ja paljon tahtoa. Kuhmo on ottanut viime vuosina kollegakasvattamon roolin, olen itsekin aloittanut oman työurani siellä.  Kuhmon yksikkö tarjoaa kasvurauhan ja täyden tuen niin hoitohenkilökunnalta, suuhygienisteiltä kuin hammaslääkäreiltä. Tämä työyhteisö pitää huolta omistaan.

Kuhmossa kasvaa kliinisiltä valmiuksiltaan taitavia hymyntekijöitä, jotka työllistyvät ympäri Suomen ja menestyvät työnhaussa. Työnantajat arvostavat Kuhmossa kertyvää kokemusta ja mainintaa Kainuussa työskentelystä, sillä hyvinvointialueellemme on enemmän tulijoita kuin vakansseja ja pystymme tulemaan motivoituneita nuoria lääkäreitä. Tieto mentoripolustamme on kulkenut muualle Suomeen ja nuoret hammaslääkärimme ovat pitkälti itse vastanneet rekrytoinnista suosittelemalla Kainuuta yliopistoissa ja kandiseuroissa.

Mitä Kuhmo tarjoaa?

-työyhteisön joka toimii edunvalvojanasi. Paljon sanottu, mutta on Kuhmon vahvuus.

-koulutuspäivän kerran kuukaudessa: valitse webinaari, hands-on-treeni seniorikollegan vastaanotolla tai vaikka oman erityispätevyystyön aloittaminen. Suosittuja erityispätevyyksiä ovat muun muassa kivunhoidon, suugeriatrian ja vastaavan hammaslääkärin erityispätevyydet.

–joka kuukauden toinen tiistai lääkäriporukan sparraushetki. Olet osa viiden reuna-alueen kolleegiota. Kollegoidesi erityisosaamista on tarjota suun terveydenhuoltoa pitkän etäisyyden päässä esh-polista ja isojen yksiköiden kimppakirjoista. Pääset osaksi pientä mutta moniäänistä lääkäririnkiä, jossa on omat taiturinsa Zirkoniasta pihtimestariin.

–konsultaatiolähetteet: tutki potilas, lähetä potilaasi ehl-arvioon joko dokumentteina tai fyysisesti, toteuta hoito ehl-ohjauksessa. Kasvata itsevarmuutta hoitamalla yhä vaativampia potilaita.

Kuhmo on mahdollista kokea tammikuusta 2025 alkaen. Mitä vielä piti sanoa? Kevään laskiaispullat saa mantelimassalla ja hillolla Kaesan kahvilasta, laskettelurinteet löytyvät hyvin lumetettuina Vuokatista,  Ukkohallasta ja Rukalta ja hiihtoladut avautuvat ympäri erämaakaupunkia.

Tule, näe, koe.

Ole yhteydessä somessa, sähköpostilla (anni.temonen ät kainuu.fi) tai soita.

Kuka tarvitsee hoitoa silloin, jos kaikki ovat sairaita?

kuva yllä: Dale i Sunnfjordin taajama. Wikimedia Commons

Norjassa, kuten Suomessakin, hammashoidon rahoitus poikkeaa muun terveydenhuollon rahoituksesta ja potilaat maksavat hammashoidosta suuren osan itse. Norjan hallitus on nimittänyt toimikunnan, jonka päämääränä on tarkastella suun terveydenhuollon rahoitusta ja järjestämistapoja ja pyrkiä yhtenäistämään se vähitellen osaksi muuta terveydenhuoltoa. Toimikunnassa on mukana mm. hammaslääketieteen professoreita, taloustieteilijöitä ja lainsäädännön asiantuntijoita eri puolilta maata. Tähän liittyen Norjan Hammaslääkärilehdessä julkaistiin viime vuonna Oston yliopiston sosiaalihammaslääketieteen opettaja Carl Christian Blichin mielipidekirjoitus hammashoidon resurssien priorisoinnista. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä. Kirjoitus antaa mahdollisuuden kurkistaa norjalaiseen terveydenhuollon keskusteluun ja verrata sitä Suomeen. Olen kääntänyt Blichin kirjoituksen ja siteeraan sitä tässä postauksessa. Käännös on maallikon, joten siinä voi olla joitakin epätäsmällisyyksiä.

Blich kirjoittaa: “Suun terveydenhuolto on, epäloogisesti, rahoitukseltaan erillään muusta terveydenhuollosta. Onkin paikallaan tarkastella, mitä nykyiseen suun terveydenhuollon kansalliseen etuusjärjestelmään kuuluu. Järjestelmästä on tullut vuosien saatossa tilkkutäkkimäinen, sillä sitä on laajennettu ja rakennettu asteittain. Voi olla, että ne perusteet, joilla järjestelmää aikanaan rakennettiin, eivät enää ole sopivia ja niitä täytyy muuttaa. Sairauksien määritelmät ovat myös muuttuneet ammattikunnan toimesta – on paikallaan tarkastella kriittisesti myös näitä.”

Blich jatkaa:

“Sairaus on sanakirjamääritelmän mukaan tila, joka häiritsee kehon normaaleja toimintoja tai vaurioittaa niitä. Tämän määritelmän pohjalta meidän tulee pohtia sitä, milloin suun sairaudet ovat sellaisia, että niitä tarvitsee hoitaa tai kuntouttaa. Folketrygd myöntää tukea 15 erilaiseen suun alueen sairauteen tai vaivaan. Yksi niistä on parodontiitti. Kansallisen etuusjärjestelmän tehtävänä on tukea sairauden tai vamman tutkimusta tai hoitoa. Järjestelmää koskevan lain pykälissä 5-6 ja 5-6 a todetaan, että tukea ei myönnetä ennaltaehkäisevään hoitoon, ammattilaisen suorittamaan hampaiden puhdistukseen, karieksen hoitoon tai karieksen jälkiseuraamusten hoitoon. Karieksen hoidon kuluissa tuetaan potilasta kuitenkin silloin, jos karies johtuu potilaan muusta sairaudesta tai kyseisen taustasairauden hoidoista.”

Blich kirjoittaa:

“Karies eli hampaiden reikiintyminen oli vielä vuosikymmen sitten Norjassa kansansairaus. Nykyisin pisteytämme kariesta värikoodein “vihreä” tai “punainen”. Jos 12-vuotiaalta löytyy luokan 2 karies [kirjoittaja viitannee ICDAS-luokitukseen, joka käytössä Suomessakin] + värikoodi vihreä, voi kyseessä hyvinkin olla etenevä aktiivinen karies, joka ilman seurantaa etenisi vuosien myötä luokan 4 kariesleesioksi, “punaiseksi”. Aktiivinen karies on sairaus. Mutta jos saman 12-vuotiaan potilaan 2-asteen karies on vielä 35-vuotiaana pysynyt samanlaisena, karies on silloin pysähtynyt. Röntgenkuvassa näkyy tuolloin arpi. Onko silloin enää kyseessä sairaus?”

Blich jatkaa kertomalla, että parodontiitti liitettiin kansallisen tuen piiriin, yhdeksi 15:stä tuettavasta sairaudesta, vuonna 2002. Tuolloin professori Harald Løe oli arvioinut, että keskivaikeaa-vaikeaa parodontiittia sairastaisi noin 100 000 norjalaista ja uusia sairastumisia tulisi vuosittain noin 6000.

Norjassa yhteiskunnan tukemille hoitotoimenpiteille on laadittu niin sanottu ohjauskirje, joka opastaa toimenpitekoodin käytön kyseisen sairauden osalta. Parodontiitin koodi on 501. Koodia voi käyttää silloin, kun hoito kohdistetaan marginaalisen parodontiitin syytekijöihin ja kun infektio pyritään saamaan hallintaan.

Blich jatkaa kertomalla, että Norjan hammaslääkärilehdessä julkaistiin vuonna 2019 artikkeli, jossa esiteltiin parodontiitin uusi kansainvälinen luokittelu. Kroonisen parodontiitin määritelmään riittää, kun vähintään kahdessa ei-vierekkäisessä hampaassa on 1-2 millimetrin kiinnityskato. Lisäksi sairaudella on neljä vaihetta [taudin vaikeusasteen ja kompleksisuuden perusteella] ja kolme riskiluokkaa [taudin etenemisnopeuden ja riskitekijöiden perusteella]. Uuden luokittelun Norjan Hammaslääkärilehdessä tuolloin esitellyt Dagmar Fosså Bunaes kirjoittikin, että käytännössä lähes kaikilla yli 65-vuotiailla on määritelmän myötä iensairaus, sillä kiinnitystä menetetään luonnollisesti ikääntymisen seurauksena. Blich kirjoittaa: “Kysymys kuuluukin, minkä verran tällaisen sairauden hoitoa tulisi yhteisistä varoista korvata, nyt Helfo-tuen aikaan ja myöhemmin, jos hammashoidon rahoitus muuttuu muun terveydenhuollon rahoituksen kaltaiseksi? Parodontiitin nykyisen määritelmän vuoksi syntyy tilanne, että sairaus kestää koko loppuelämän ajan. Missä vaiheessa yhteiskunnan rahallinen panostus olisi aiheen lopettaa?”

Blich kirjoittaa, että jos suun terveydenhuollon rahoitus Norjassa yhtenäistetään muiden kehon sairauksien hoidon kanssa samalle viivalle, täytyy samalla määritellä, milloin suun sairaus edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten apua. Hänen mukaansa määrittely on ainoa keino estää kustannusten karkaaminen.

Blich esittelee kirjoituksessaan potilastapauksen. Tekijänoikeussyistä potilastapauksen kuvat kannattaa katsoa Norjan Hammaslääkärilehden sivuilta, tästä.

Potilastapauksessa 58-vuotias nainen ohjattiin erikoishammaslääkärin hoitoon vuonna 2010. Lähetteen mukaan potilas oli käynyt säännöllisesti yleishammaslääkärillä usean vuoden ajan. Omahoito ja hoitoon sitoutuminen olivat hyvät. Tarkastuksessa oli havaittu huomattava ientaskujen tilanteen “dramaattinen” paheneminen ja pyydettiin ehl-tasoista hoitoa. Mukaan oli liitetty PTG-kuva, jossa näkyi laaja kiinnityskato d.47-hampaan ympärillä ja maltillista kiinnityskatoa 1-sektorissa.

«Mangeårig pasient i vår praksis. Godt hygienearbeide og en fin kooperasjon. Ved recall US påvises dramatisk utvikling i negativ retning mht. de periodontale lommer. Ønsker din hjelp mht. behandlingen av den marginale periodontitt.».

Yleishammaslääkäri näki potilaan jälleen vuonna 2013 ja otti tuolloin bw-kuvat. Niissä havaittiin kohtalaista kiinnityskatoa hampaissa dd.16,17. Hammas d.47 oli yhä suussa. Vuonna 2019 d.47:sta otettiin periapikaalikuva. Siinä todettiin, että hammas on poistettava, yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun potilas oli ohjattu erikoishammaslääkärille. Oliko hammas ollut ehkä kaiken tuon ajan poistokuntoinen?

Vuonna 2022 potilas hakeutui jälleen tarkastukseen. d.17 oli ylipuhjennut d.47:n eli vastapurijan poiston jälkeen. Kiinnityskato oli kuitenkin yhä vain kohtalaista.

Erikoishammaslääkärin epikriisissä vuodelta 2021, eli 11 vuotta alkuperäisen lähetteen jälkeen, todettiin, että d.47 oli poistettu, mutta muutoin marginaalisen luun tilanne oli stabiili. Röntgenologisesti d.17:ssa näkyi vertikaalista luukatoa (kirkastumaa), joka voisi sopia juuren resorptioon. Se syytä tutkia kliinisesti. Diagnoosiksi asetettiin parodontiitti, paikallinen, vaihe 3, riskiluokka a. Diagnoosikoodiksi tuli K05.3, krooninen marginaalinen parodontiitti. Hoitosuunnitelmaksi kirjattiin edelleen säännölliset depuroinnit ja ylläpitohoito 4-6 kuukauden välein, painottaen poskihampaiden aluetta. Uusi ehl-kontrolli 4 vuoden kuluttua. dd.17,27 ennuste todettiin epävarmaksi. Lausunnon loppukommentissa todettiin parodontiumin osalta stabiili ja tyydyttävä tilanne. Hieman vajaa plakkikontrolli hammasväleissä ja kielen puolella, ja yleisesti hieman ientulehdusta. Asetettiin tavoitteeksi pyrkiä tilan vakiinnuttamiseen edelleen säännöllisellä parodontologisella anti-infektiivisellä hoidolla.

Blich kirjoittaa: “Kyseinen potilastapaus on vain yksittäinen, eikä välttämättä edustava laajemmin. Olen kuitenkin nähnyt useita vastaavia, mitä tulee sairauden kulkuun. Jos ei lasketa hammasta d.47, joka jouduttiin poistamaan todennäköisesti paikallisista kroonisen parodontiitin aiheuttamista syistä johtuen, voidaan pohtia, vastasiko vuoden 2010 lähetteessä ollut sanamuoto, “dramaattinen paron tilanteen huononeminen” todellisuutta. Potilas on nyt 70-vuotias. Jos itseltäni olisi otettu kyseiset bw-kuvat vuosina 2013 ja 2022, en olisi kokenut itseäni erityisen sairaaksi. Siitä huolimatta minulle olisi tarjottu paron ylläpitohoitoa 2-3 kertaa vuodessa.”

Blich jatkaa: “Helfon kirjanpidosta selviää, että toimenpidekoodilla 5a on tehty Norjassa paron hoitoja 234374 miljoonalla norjan kruunulla [19,9 milj euroa] vuonna 2013. Vuonna 2021 rahaa käytettiin 5a-koodin paron hoitoihin jo 565 784 miljoonaa norjan kruunua [48 milj euroa]. Nousua on 141 prosenttia.”

Blich pohtii syytä potilasmäärien kasvulle. Alussa, kun parodontiitin hoito vuonna 2002 tuli kansallisesti korvattavaksi, on saattanut hyvin olla, että niin lääkärit kuin potilaatkin ovat tienneet korvauksesta huonosti ja käyttö on ollut alimitoitettua. “Mutta voidaan olettaa, että viimeistään vuonna 2013 paron toimenpiteen korvaavuus on jo tunnettu hyvin. Vielä sen jälkeen kulut ovat kasvaneet 141 prosenttia, joten johtuuko se siitä, että paroon on sittemmin sairastuttu isossa määrin? Vai voisiko kyseessä olla pikemminkin se, että väestön ikääntyessä aivan luonnollista kiinnityksen menetystä hoidetaan tuen mahdollistamana varmuuden vuoksi? Jos kyse on tästä, kulut tulevat kasvamaan jatkuvasti.”

Blich jatkaa: “En tarkoita, etteikö monilla norjalaisilla olisi eri asteisia [hoitoa vaativia] iensairauksia. Kysymys on pikemminkin siitä, tuleeko valtion automaattisesti kustantaa ylläpitohoitoa, vai olisiko hyvä poäästä yhteiseen sopimukseen siitä, mihin saakka kustannuksia korvataan. Siihen keskusteluun tarvitaan sekä yleis- että erikoishammaslääkäreitä. Kyse ei ole pelkästään Norjan valtiolle maksettavaksi hoituvista kustannuksista. Hintalappu on myös sillä, että ihmiset tuntevat itsensä sairaiksi. Yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle koituu hintaa myös muun muassa työssä poissaoloista [ylläpitohoidossa käynneistä].”

Blichin mukaan muualla terveydenhuollossa yleislääkärit toimivat perusterveydenhuollossa portinvartijoina pääsyssä erikoissairaanhoitoon. Suun terveydenhuolto on järjestetty eri tavalla, sillä suuri osa hoidoista, myös yleishammaslääkärien toteuttamana, on eräänlainen yhdistelmä perusterveydenhuoltoa ja erikoishammaslääkäritasoista hoitoa. Lisäksi suuhygienisteillä on ilmeinen rooli parodontaalisairauksien hoidossa. Suun terveydenhuollosta, Blich kirjoittaa, puuttuu nykyisellään portinvartijatoiminto. Blich: “Jos suun terveydenhuoltoa aiotaan rahoittaa kuten muuta terveydenhoitoa, meidän on samalla tehtävä selväksi, milloin sairaus edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten panostusta. Jos näin ei tehdä, kustannukset karkaavat käsistä.”

Oli kiinnostavaa seurata, millaista keskustelua Norjassa priorisoinnin saralla parhaillaan käydään. Oli myös kiinnostavaa oppia, miten palvelut vuonomaassa tällä hetkellä järjestetään. Ehkä priorisointikeskustelu on Norjassa lähtökohtaisesti luontevaa johtuen jo siitä, että sanaa priorisointi on totuttu käyttämään arkisesti palveluvalikoimasta ja etuuksista puhuttaessa. Rikasta keskustelua siis läntisessä naapurimaassamme, jonka kansallisen öljyrahaston arvo tänään tätä kirjoittaessani on 15 678 350 270 690 norjan kruunua.