Tänään uudistamme Kainuussa kaiken. Keskussairaalassa ja Kuhmossa. Palkanlaskennassa ja ateriapalveluissa. Varjoainekuvauksissa ja oikomishoidon alkutarkastuksissa.
Uudistamme rohkeasti, kuten strategia sanoo. Luovumme kertarysäyksellä paperisista esitietolomakkeista odotustiloissa. Korjaan – luovumme myös odotustiloista. Neuvolassa jaettakoon jatkossa vain sukrosomiaalista rautaa, muut rautavalmisteet voi luokitella kalkkiksiksi kuin kalkkitabletit. Kaikki henkilöstöviestintä siirtyköön Teamsiin, jossa emojien käyttöasteen tulee olla kaikesta sisällöstä 15 prosenttia vuoden loppuun mennessä 💗. Henkilökuntalounas tilataan jatkossa terveyttäsi edistävällä MahaMurisee©-sovelluksella. Ohjelma pakottaa koostamaan annoksen lautasmallin mukaisesti ja heivaa pois kolme ylimääräistä, himoitsemaasi lihapullaa. Olemme todella rohkeita uudistumaan.
***
Toisinaan muutosjohtamisen seminaareissa näytetään välikevennyksenä Googlesta kaivettu, sattumanvarainen lintu. Kuvaan yhdistetään editoitua ääntä, jossa muutosvastarinta kujertaa terhakasti: Eisoviollenkaan, eisoviollenkaan, eikäy-eikäy-eikäy. Seminaariväki nyökkäilee yksimielisesti: ilman muutosvastarinnan sirkutusta olisimme jo perillä, hyvää vauhtia siirtymässä taas seuraavaan kehittämisvaiheeseen. Kuinka turhauttavaa onkaan vetää perässään rekeä, lastattuna täyteen sairaalan jo kolme vuotta vanhoja laitteita, vielä vanhempia toimintatapoja ja ikivanhaa diagnostiikkaa. Seminaariväki manailee: Miten saisimme muutosvastarinnan pesimään jonnekin muualle?
***
Paljastan nyt yhden ornitologisen salaisuuden. Olen kuullut muutosvastarinnan laulua viimeisen kolmen johtajavuoden aikana enemmän kuin silloin, kun olin kliinikko. Tänäkin vuonna olen työni puolesta tehnyt paljon muutosjohtamista yhdessä muun lähijohdon kanssa. Suun terveydenhuollossa on meneillään Kestävän kasvun Kainuu 2 –hanke ja hanketyön ohessa uudistetaan toimintaa muutenkin jatkuvasti. Muutosvastarinta on parveillut työni läheisyydessä päivittäin. Ja nyt se ornitologinen salaisuus: ei muutosvastarinnan ääni kuulosta siltä, mitä seminaareissa väitetään. Eikäy-eikäy-eikäy. Tuo ei ole muutosvastarinnan ääni.
Jos muutosvastarinta todella olisi vertauskuvallisesti aito lintulajistoomme kuuluva siivekäs, se olisi yksi arvostetuimpia ja taatusti rauhoitettu. Se olisi turvallisuushakuinen, uuttera ja taitava. Sen pesä olisi tunnettu kestävyydestään, sillä se poimii laadukkaimmat materiaalit ja pitäytyy niissä, mistä on parhain kokemus esivanhempien ajoista saakka. Se olisi laji, joka mieluummin odottaa ja lentelee pitkiäkin matkoja etsien tuttua materiaalia kuin hyödyntää uutta ja vierasta. Kun edessä on jotain uutta ja vierasta, se laulaisi kauniisti lajitovereitaan varoittaen: laa-tua-tua, laa-tua-tua.
***
Minulle muutosvastarinta on laadun peili. Se tarkoittaa neuvotteluasemaa, jossa ammattilainen punnitsee, onko uudistus vaihdon arvoinen. Vaihdossa on kyse vuosien varrella hiotun, parhaaksi jalostetun toimintamallin ja uuden esityksen välisestä vaa’ankielestä. Se on leikkaussalihoitaja, jonka käsissä nykyinen leikkaustarjotin on kuin pianon koskettimet maailman taitavimman konserttipianistin käsissä. Sulava symbioosi. Se on yleishammaslääkäri, jonka juurihoitotarjottimella olevat steriilit sakset katkaisevat guttaperkkanastan oikeaan mittaansa millintarkasti. Tuote-esittelijöiden saapuessa esittelemään uusia automaattikatkaisijoita kyseinen hammaslääkäri syö pullat ja palaa huoneeseensa.
Se on geriatri, joka rakastaa nousta työtuoliltaan ja kävelee odotustilaan kutsumaan potilaan ohi kutsuautomaattien. Nähdäkseen, miten vanhus nousee tuolilta, nähdäkseen, miten tämä ottaa askeleensa kohti tuttua lääkäriään.
***
Otan ylpeydellä kuullakseni muutosvastarinnan laulun. Se kertoo usein siitä, että Kainuun hyvinvointialueen huippuammattilaisilla on jo nyt käytössään työmenetelmiä, välineistöä ja resursseja, jotka tuottavat heille arvoa. Kun muutosjohtaja tuo tällaisen ammattilaisen eteen uudistuksen, on laadun merkki, että muutoksesta halutaan neuvotella. Jännite uudistustarpeiden ja vanhan säilyttämisen välillä on väistämätön.
Muutosvastarinta ei laula siellä, missä asiat ovat huonosti. Näin on esimerkiksi Sotkamon hammashoitolan tiloissa. Huono sisäilma ja rakennuksen toistuvat rankkasateen aiheuttamat vesivahingot tekevät tiloissa työskentelemisestä kuormittavaa. Toivottavasti muutosvastarinta asettuu ensi vuonna valmistuvan uuden sotekeskuksen räystään alle kertomaan, ettei uusista tiloista haluta minnekään. Että uusi hoitola on puolustamisen arvoinen – pala kelpoa Kainuuta, jota kehtaa kehua.
Kirjoitus on julkaistu alunperin elokuussa Kainuun hyvinvointialueen omassa blogisarjassa.
HLL Anni Temonen 