Ruokalähetti ovella ei yksin tee terveellistä ruokavaliota

On viikon toinen tiistai. Se on odotettu päivä Kuismalle, Stiinalle ja Väinölle.

Tiistai-iltapäivisin Kuisma, Stiina ja Väinö avaavat iloissaan oven. Rappusilla on ruokalähetti, joka toimittaa heille kunnan palveluihin kuuluvan ruokalähetyksen. Kahdessa pahvilaatikossa on raaka-aineet herkullisiin patoihin, salaatteihin ja keittoihin, pussillinen suolaamattomia pähkinöitä, kauraleseitä ja paljon muuta.

Sadat muutkin kunnan asukkaat saavat ruokalähetyksen säännöllisesti. Monelle ruokalähetin kohtaaminen on kuukauden kohokohta. Palvelun tarkoitus on edistää kuntalaisten terveyttä, ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja edistää tervettä painoa. Palvelua tarjotaan tavanomaisille työssäkäyville ja työelämän ulkopuolella oleville, itsenäisesti asuville aikuisille joilla ei ole erityisiä toimintakyvyn rajoitteita.

Kuisma kertoo, että hänelle ruokalähetin palvelu on hyvin tärkeä, koska hänellä on kolesterolilääkitys, korkea verenpaine ja takana kaksi ohitusleikkausta. Terveellinen ruokavalio on tärkeä osa kokonaisterveyttä, hän toteaa.

Stiina ja Väinökin ovat käyttäneet ruokalähettipalvelua ahkerasti jo viiden vuoden ajan. Väinö kertoo, että ilman ruokalähettiä jääkaapin sisältö näyttäisi huomattavasti huonommalta ja koostuisi lähinnä lenkkimakkarasta ja light-limonaadeista. Stiinan kokemus on samankaltainen. Hän kuuli ruokalähettipalvelusta työpaikkansa kautta ja hakeutui sen asiakkaaksi. Stiina on perusterve, mutta ruokavalio rempallaan. Pääosin se koostuu pasteijoista, kahvista ja kaupan pakastepitsoista.

Ruokalähetti on koulutuksen saanut ammattilainen, joka ruokalähetyksen yhteydessä antaa ohjeita ruoan valmistukseen ja ateriarytmiin. Hän myös karsii jääkaapin ja kuivakaappien sisällöstä epäterveelliset elintarvikkeet pois ja kantaa ne asiakkaiden puolesta hävitettäväksi.

Viime aikoina ruokalähetin palvelun kysyntä on kasvanut ja kunnan tarjoama palvelu kärsiikin resurssipulasta. Se on saanut ruokalähettinä toimivan Jarmon pohtimaan työnsä vaikuttavuutta.

-Asiakkaat ovat käyntiini todella tyytyväisiä ja odottavat kohtaamistamme. Minullekin asiakaskohtaamiset ovat työn – jos en nyt terveyssyistä voi sanoa, että suola, niin sanon että työn pähkinä, Jarmo naurahtaa. Jarmon mukaan asiakkaat arvostavat korkealaatuisia raaka-aineita, jotka kunta tarjoaa pientä omavastuuosuutta vastaan. Sadan euron arvoinen pahvilaatikollinen sekä ruoanlaitto- ja ruokavalioneuvonta maksaa asiakkaalle vain kaksikymmentä euroa, Jarmo kertoo.

-Palvelu lähtee kuitenkin ajatuksesta, että asiakkaat myös käyttäisivät jakamani elintarvikkeet ja raaka-aineet. Kuitenkin jopa joka kolmas asiakas ei ole seuraavaan käyntiini mennessä käyttänyt aineksia ollenkaan, vaan ne lojuvat jääkaapin perällä pilaantuneina. He arvostavat tästä huolimatta palveluani ja kokevat, että heillä on se oikeus saada. Omaa työmotivaatiotani tilanne koettelee, koska tiedän, että asiakaskaan ei hyödy palvelusta. Hän maksaa siitä, mutta terveydessä ei tapahdu muutosta. Toki sosiaalinen puoli on tärkeä, mutta sellaiseen voisi olla halvempiakin keinoja kuin tuoda minut kotiovelle, Jarmo kertoilee.

Jarmo on yrittänyt selittää asiakkaille, että pelkkä ammattilaisen työpanos ei riitä, vaan palvelun idea on että terveellisen ruokavalion koostamiseen osallistuu sekä asiakas että ammattilainen.

-Vaikka antaisin sata kertaa reseptivinkkejä ja näyttäisin, miten linssipihvit tehdään, niin tästä ei ole hyötyä, jos asiakas ei käytä raaka-aineita, Jarmo pohtii.

-Usein kun aloitamme palvelun, niin vietän asiakkaan keittiössä tunnin, parin verran. Näytän, miten vähärasvainen jauheliha käsitellään, miten käyttövalmiit linssit lisätään paistokseen ja miten bataatti soseutetaan. Tarkistamme, että asiakkaalla on kotonaan riittävät keittiövälineet ja että hän osaa niitä käyttää. Jätän pöydälle reseptivihkosen, jossa on sydänmerkkituotteita ja helppoja reseptejä. Sitten näemme parin viikon päästä, kun tuon taas uuden erän raaka-aineita ovelle, Jarmo kertoo työstään.

Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei osa asiakkaista käytä kotiin toimitettuja raaka-aineita kertaakaan vuoden aikana. – Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettei terveellinen resepti ja jääkaapissa olevat vihannekset vielä tee terveydelle mitään, vaan raaka-aineet on myös käytettävä, Jarmo päättää. – Osa ihmisistä ehkä tarvitsisi apua ruoanlaittoon päivittäin, mutta siihen meillä ei ole resursseja, ihminen kun syö joka päivä monta kertaa. Asiakkaamme ovat työssä käyviä aikuisia joilla periaatteessa on kyky valmistaa ateriat ohjeiden mukaisesti, mutta syitä hävikille on useita. Osalla ei ole mitään motivaatiota, mutta he kaipaavat silti tätä palvelua. Osalla on jaksamishaasteita, jotka ovat täysin ymmärrettäviä – ei se silti poista sitä, että raaka-aineet jäävät hyödyntämättä.

Jarmo on pohtinut, kuinka kauan ruokatoimituksia pitäisi jatkaa asiakkaille, jotka eivät ruokaa käytä. Biojätteeseen kertyy vuodessa kuitenkin kymmeniä kiloja hyvää ja kallista syötävää. Olisiko paikallaan rajata palvelua niin, että ruokalähetykset olisivat tauolla ja palvelu painottaisi opastusta ja motivointia, kunnes tilanne muuttuu?

Jarno kävi itse vastikään hammashoitolassa hammaskiven poistossa. Suuhygienisti kertoi, että vastaanotolla tehty ammattimainen puhdistus auttaa hänen sairastamaansa parodontiittiin vain, jos Jarno tekee kotona oman osuutensa: harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käyttää hammasväliharjaa. Muuten ammattimaisella biofilmin hajottamisella ja instrumentoinnilla ei ole tiettävästi parantavaa vaikutusta.

-Ehkä tätä meidän ruokalähettipalveluakin pitäisi miettiä samalta kantilta, Jarno päättää pohdintansa. On aika jatkaa kierrosta, pakettiautossa odottaa vielä kuusi laatikollista, joita seuraavan kadun varrella jo kovasti odotetaan. Yhdestä talosta kulkeutuu nenään herkullinen basmatiriisin tuoksu.