Miten eri tavoin hammastarkastuksen voikaan tehdä!
Jonojen kannalta suun perustutkimuksen sisällöllä on merkitystä, sillä Suomessa kiireettömän hoidon jonot ovat lähes yksinomaan tutkimusjonoja. Tutkimukseen hakeutuvien määrä ylittää monen hyvinvointialueen kapasiteetin. Tässä isona syynä on tietenkin se, että tutkimuksessa käydään säännöllisesti, ei kerran elämässä. Alueilla haastetta ratkotaan yksilöllisin tutkimus- ja hoitovälein, kerralla enemmän -klinikoin ja eri ammattiryhmien työnjaolla, omatiimimalleilla ja hyödyntämällä ostopalveluja. Tässä kirjoituksessa keskityn yhteen keinoon: suun perustutkimuksen sisällön yksinkertaistamiseen laadun kärsimättä.
Suun perustutkimuksen tulee sisältää tietyt osa-alueet.
Kovakudosstatus (hampaat) Parodontologinen status (ikenet) Limakalvot Pehmytkudokset (imusolmukkeet) Leukanivelet Puremalihakset Purenta Omahoidon ohjaus ja ennaltaehkäisevät toimet
Kaikki osa-alueet tarjoavat mahdollisuuden tutkia oireetontakin potilasta lähes rajattomasti.
Kovakudosstatuksen tekoon menee sitä enemmän aikaa, mitä useampi hammas suussa on ja mitä enemmän niissä on löydöksiä – aiemmin tehtyjä paikkoja, kruunuja, siltoja tai sitten kariesta, kulumia tai vaikka hiushalkeamia.
Parodontologiseen statukseen menee sitä enemmän aikaa, mitä useammassa hampaassa tai keinojuuressa on sairautta tai ei-sairaudeksi luokiteltavia muita löydöksiä – hammaskiveä, värjäymää, ienvetäymää, ienverenvuotoa, märkävuotoa, liikkuvuutta tai syventyneitä ientaskuja.
Purentaelimen tutkimiseen käytetty aika lisääntyy sekin löydösten määrän kasvaessa, purentavirheiden, rahinoiden, kiputilojen, deviointien ja muiden poikkeamien myötä.
Perustutkimus on työparityöskentelyä, jossa hammaslääkäri sanelee löydökset ja hoitaja kirjaa ne potilastietojärjestelmään. Yhden perustutkimuksen aikana tehdään satoja merkintöjä ja puhutaan satoja sanoja. Jokaista löydöstä seuraa pieni tai isompi viive, aika, jonka hoitaja tarvitsee klikatakseen oikeaa kuvaketta tai syöttääkseen oikean sanan rakenteisesti sille tarkoitettuun kenttään.
Laskin, paljonko kirjattavaa tavallisessa suun perustutkimuksessa syntyy, jos potilaana on 60-vuotias nainen, jolla on täysi mutta verrattain paljon paikattu hampaisto, muutama uusi karieslöydös, pysähtyneitä kariesvaurioita, hiushalkeamia ja harjauskulumaa. Sanamäärä: 165.
Seuraavaksi laskin, paljonko kirjattavaa syntyy paron statuksessa, kun naisella todetaan keskivaikea (vaihe II) parodontiitti. Sanamäärä: 321.
Purentaelimen tutkimuksessa potilaalta kirjataan ylös kuutossuhde, saksipurenta ja ylipurennat, leukanivellöydökset ja puremalihasten arkuudet. Lisäksi tutkitaan limakalvot, muutamine tavanomaisine löydöksineen. Sanamäärä: 70 sanaa.
Suun perustutkimukseen, ilman esitietojen keruuta, omahoidon opastusta ja hoitosuunnitelman selostusta, kuluu hammaslääkärin ja hoitajan keskinäisen tiedonvaihdon aikana siis helposti 556 sanaa. Se on noin yksi A4.
Onko suun perustutkimus kestänyt aikaa? Nykyväestössä, jossa potilaalla on suussa lähes täysi hampaisto ja suun tilanne on verrattain hyvä, vallitseva pinta- ja pistekohtainen tapa tutkia ei ole enää resurssikestävä. Tutkimuksen voisi tehdä verrattain terveelle aikuiselle pistemäisyyden sijasta kuvaillen ja sektoritasolla ilman, että diagnostiikka ja potilaan saama hoito lainkaan kärsii.
Hoito itsessään olisi aivan samanlaista, vaikka status olisi yksinkertaisempi. Mikään osa-alue potilaan saamassa hoidossa ei kärsisi, varsinkaan perustasolla, ei edes sairauksien diagnostiikan tarkkuus. Hyötyjä sen sijaan olisi ajallisen resurssin kohdentaminen ja potilaiden kokemuksen muutos omaa suuta koskien. Runsas harmittomienkin löydösten luetteleminen (vuosikymmeniä aiemmin pysähtynyt karies, iänmukainen attritio, abraasio, jokainen ienverenvuotopiste, leukanivelen pieni deviaatio oireettomalla potilaalla) saa potilaan huolestumaan ja joskus tuntemaan itsensä sairaammaksi kuin on.
Pinta- ja pistekohtaiselle tutkimukselle on käyttökelpoisia vaihtoehtoja.
-Hyväkuntoisella täytteellä varustettu hammas on terve hammas. Riittäisikö, jos täytteiden olemassa olon noteeraisi sanallisesti, ja vain kovakudosten ongelmakohdat (lohkeama, sekundaarikaries, alkava karies, hoitoa vaativa eroosio) merkitään statukseen? Erityisesti recall-potilailla tutkimuksen lisäarvo syntyisi siitä, että havaitaan poikkeamat, ei luetella vuodesta toiseen moitteettomia muovitäytteitä, joissa kaikki on hyvin. Säästyvä aika olisi kohdennettavissa potilaan kohtaamiseen, omahoidon ohjaukseen ja tarvittavaan korjaavaan toimenpiteeseen.
-Ikenien sairauksien hoito ei noudata yksittäisiä vuotopisteitä eivätkä hoitomenetelmät vaihdu neljän ja viiden millimetrin taskusyvyyksien välillä. Perushoitovaiheessa instrumentointi on aina kokonaisvaltaista. Kollegani Noora totesi minulle hiljattain älykkäästi: hoidamme iensairautta aivan samalla tavalla, oli paron statukseen merkittynä jokainen neljän ja viiden millimetrin tasku, vuotopiste tai hammaskivihippu tai sitten ei. Riittäisikö suurelle osalle potilaista perusvaiheessa sekstanttikohtainen kuvaus alueen suurimmasta ongelmasta, ja mikäli hoitovastetta ei saada, tehtäisiin tarpeen mukaan esimerkiksi ehl-lähetettä varten tarkemmat taskumittaukset?
-Riittäisikö, että potilaan purentaelimestä tutkittaisiin purentasuhteet, leukanivel, pehmytkudokset, limakalvot ja kaksi keskeistä lihasryhmää? Muihin puremalihaksiin edettäisiin vain silloin, kun potilas on oireinen ja masseter- ja temporalis-palpaatiossa löytyy tarkemman selvittelyn tarvetta.
Näillä muutoksilla suun perustutkimus lähentyisi muita lääketieteen seulontatyyppisiä tutkimuksia, joissa ykkösenä on potilaan saama terveyshyöty, täsmällinen diagnostiikka ja nopea siirtymä kohti potilaan tarvitsemia hoitotoimenpiteitä.
Tästä linkistä pääset lukemaan halutessasi statuskirjauksen, joka kuvitteelliselle potilaalle laadittiin laskelmia varten. Se on työlästä luettavaa, translitterointi hammaslääkärin luettelemista löydöksistä. Translitteroinnin perässä on esittämäni uudenlaisen suun perustutkimuksen translitterointi. Hengästyttävän paljon kevyempi, mutta sellainen, josta hoito voi alkaa aivan samalla tavalla laadukkaasti.
HLL Anni Temonen 