Ehkä isot kongressit ja messut ovat yhä monelle tarpeellisia ja kiinnostavia, mutta juuri nyt mikään ei tunnu paremmalta tavalta päivittää osaamistaan kuin webinaarit. Ne kun osaavat nykyään olla todella hyvin järjestettyjä elämyksiä.
Vielä kaksi vuotta sitten täydennyskouluttautuminen näytti tältä:
Se oli EuroPerio 9 -kongressi Hollannissa, 3 päivää parodontologiaa ja implantologiaa. Tuhansia kävijöitä, tuhansia näytteilleasettajien ständejä, kymmeniä luentoja, metreittäin valkokangasta ja videotykkien tulivoimaa. Uusinta tiedettä, kansainvälisyyttä, parhaita asiantuntijoita ja kaunis Amsterdam.
Oli mahdollisuuksia testata ja kokeilla uutta, seurata livekirurgiaa, tavata kollegoita Kolumbiasta Australiaan, väistellä tyylikkäitä pyöräilijöitä ja ihmetellä hollantilaista tapaa levittää strösseliä leivän päälle.
Sitten tuli korona ja tämän kevään koulutukset ovat siirtyneet verkkoon, jos eivät siellä ole aiemmin olleet. Seuraan luentoa pieneltä läppärin näytöltä, pienessä nurkassa, ilman taksikuitteja, lentovarauksia ja vaeltelua jättimäisessä näyttelyhallissa. Olohuoneen ikkuna on vain kymmenesosa siitä jättimäisestä valkokankaasta, joka tarjosi kunnon show’n RAI-kongressikeskuksessa kaksi vuotta aiemmin. Välillä leppuutan ikkunassa silmiäni ja näen, kuinka kevät etenee ja luonnon live-esitys jatkaa striimaustaan.
Kaikkein ihmeellisintä tässä on, etten kaipaa mitään aiemmasta.
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian tänään järjestämä webinaari suun limakalvosairauksista ja eri ikäisten potilaiden kirurgiasta oli jälleen kerran täydellinen. Tämä oli myös ensimmäinen koulutustilaisuus, johon osallistui omasta kodista. Aiemmat webinaarit on tullut sentään katsottua työpaikalla tai webinaaria varten on täytynyt matkustaa 200 kilometriä.
Keksin tästä kaikesta vain hyviä puolia, sillä tämä kaikki tuntuu toimivan erittäin hyvin, ellei loistavasti.
Ensinnäkin kenties tärkein: webinaarien kautta oppiminen ei häiriinny eikä jää vajaaksi. Näiden aikana totta vie oppii, voi elämä miten antoisaa tämä onkaan. Videoluennon rinnalla kulkeva viestiseinä antaa mahdollisuuden esittää kysymyksiä luennoitsijalle, ja sen voi tehdä nimimerkin takaa, mikä madaltaa kynnystä kysyä kaikesta siitä, mikä on itselle vierasta tai epävarminta. Kysymyksiin vastaamiselle on varattu selkeä väli, jolloin ne käydään perusteellisesti läpi. Tämä kaikki on todella ihanaa ja tehokasta. Luennoitsijat ovat huippuja, diat ovat havainnollisia, asiat täyttä tiedettä ja käytäntöä, ja kaikki on lähellä omaa työtä ja täysin ajankohtaista.
Toiseksi kenties yllättävin: webinaarit eivät näytä olevan sen alttiimmat tekniikan bugeille kuin ihan tavallisetkaan luennot. Ääni kuuluu, kuva näkyy, slaidit vaihtuvat, aikataulut pitävät. Ja tämä kaikki näyttää toimivan vielä varmemmin nyt, kuin silloin, kun olemme kaikki luentosalissa, aloitamme vartin myöhässä, koska paikalle saapuneen luennoitsijan läppäri ei toimi tai muistitikku ei pyöritä esitystä hotelliketjun auditorion päivittämättömällä koneella tai videotykki rebuuttaa. Niin, se ääni! Sen kanssa on helppoa: säädä koneestasi niin lujalle kuin tarvitset tai niin hiljaiselle kuin korvasi halajavat. Ei myöskään tule sitä niin tavallista tilannetta, jossa luennoitsija yrittää ensin ilman mikkiä (“Minulla on kantava ääni, kuulette varmaan”) ja sitten jossain vaiheessa on rohkaistuttava pyytämään häntä kuitenkin vaihtamaan mikkilinjalle.
Kolmanneksi webinaarin valtava keventävä vaikutus kaikelle logistiikalle: tämä on energiataloudellisesti käsittämättömän ihanaa. On tietenkin sellaisia takseja, varsinkin niitä Mersuja, joissa on kauniit mokanväriset nahkapenkit ja sulava ajotyyli, joiden kyydissä on harvakseltaan miellyttävää taittaa matkaa vaikka lentokentältä, kun lentokenttäbussi ei kulje enää niin myöhään. Todellisuudessa webinaari vapauttaa meidät maakunnissa työskentelevät hammaslääkärit siltä aamu 4:30 pihaan saapuvalta kelmeältä ajoneuvon valokeilalta, jonka kyydiin on kivuttava silmät verestäen ehtiäkseen luennolle yhdeksäksi. Tämä vapauttaa myös niiltä lentoasemalla vietetyiltä tunneilta, jotka joskus ensi kertoina tuntuivat jännittäviltä mutta jotka sittemmin muuttuivat välttämättömäksi pahaksi jonoineen, turvatarkastuksineen ja myöhästymisineen. Tämä vapauttaa majoittumisilta, kokonaisilta vuorokausilta pois kotoa ja koti-ikävältä, ja voi luoja miten tämä vapauttaakaan vuorokaudesta tunteja oppimisen kannalta parhaaseen eli kunnon yöuniin.
Neljänneksi tuntuu mukavan järkevältä, että saman spesialiteetin osaajat ovat kukin nyt vähän hajallaan. Se, millainen joukkosairastuminen (noroon) tapahtui Pohjois-Suomessa muuan koulutuspäivillä lääkäreille vuosia, vuosia sitten oli ikävää, mutta myös riskialtista. Ei ehkä ole huoltovarmuuden huippu, että puolet pienen maakunnan spesialisteista lentää samalla potkurikoneella Helsinkiin mennen tullen – ei korona-aikana eikä milloinkaan muutenkaan.
Viidenneksi: vaikka nyt onkin tärkeää tukea paikallisia yrittäjiä, on webinaarissa se itseni arvostama puoli, jossa pukeutumiseen, kenkien ja vaatteiden valintaan ei tarvitse paljon aikaansa käyttää. Tänä toukokuisena torstaina, kun lumi on näillä korkeuksilla vielä paikoin maassa, ei tarvinnutkaan miettiä Helsingin lämpötiloja ja päivittää asujaan, kenkiään ja takkejaan, vaan saattoi olla ihan tyytyväinen, että webinaarin alkaessa oli harjannut hyvin hampaat ja harjannut hiukset poninhännälle – siinä oma käsitykseni laittautumisesta.
Ja mitä Hollannin kongressiin tulee, niin vaikka tulppaanimaassa oli antoisaa käydä, niin nyt tuntuu, että sitä ei olisi tarvinnut tehdä tulppaanienkaan takia. Tulppaanit kun näyttävät pystyvän tuottamaan saman ilon täällä 64. leveyspiirilläkin. Ja näitä tulppaaneja pääsee seuraamaankin koko kasvukauden ajan.
HLL Anni Temonen 