Sain viime vuoden alussa blogiin viestin. Kirjoittaja kehotti lukemaan uusimman, kolmannen painoksen, Ole Fejerskovin, Edwina Kiddin ja Bente Nyvadin kirjasta Dental Caries – the disease and its clinical management (lyh. DCDCM). Kirja, johon en ole koskenut valmistumisen jälkeen, on pistänyt miettimään kariesta uudelleen. Tässä postaussarjassa kirjoitan lukumatkasta ylös ajatuksia – lyhyesti ja ytimekkäästi.
27. toukokuuta 2021
“Milloin pitää porata?”
“Kavitoituneet kariesleesiot tulee yleensä paikata, koska on hyvin vaikeaa pitää kolot plakittomina. On hyvin vaikea estää kolon tehnyttä reikää kasvamasta edelleen”, kirjoittaa DCDCM.
En ole aina muistanut asiaa näin. Olen ehkä ajatellut, että jos karies on jo muodostanut kolon – kaviteetin – , se ikäänkuin omaehtoisesti kasvaa edelleen. Näin ei ole. Kavitoitunut karies voi pysähtyä, jos sen pinta pysyy puhtaana. Kavitoitunutta kariesta ei paikata kavitaation takia, vaan puhdistettavuuden perusteella.
“On kuitenkin hammaspintoja, jotka on helpompi pitää puhtaana, vaikka hampaan pinnassa olisikin kavitaatioasteen kariesta. Tällaisia ovat poskenpuoleiset hammaspinnat ja toisinaan myös hampaan purupinnat. Karies pysähtyy, jos pinta pysyy puhtaana.” jatkaa DCDCM.
Kaikki potilaat eivät hyväksy moista säästävää hoitomuotoa. Plakittomuuden ansiosta pysähtyvä reikä ei näytä hyvältä. Se on väriltään tumma (ruskea tai musta). Onko paikkaaminen silloin julkisen terveydenhuollon tehtävä? Onko kyse esteettisestä hoidosta?
HLL Anni Temonen 