Mitä lauantaina aina tapahtuu

Lauantai, jonka lapsena kirjoitin lauvvantai, on aivan erityinen päivä. Sen lisäksi, että tänään nähdään Euroviisufinaali, mulla on lauantaisin ihan oma velvoittava tehtävä. Vanhemman velvoittava tehtävä.

kuvakaappaus: Wikipedia

Lauantain nimi tulee muinaisgermaanisesta sanasta laugr, kylpy. En kuitenkaan puhu nyt lauantaisaunasta, vaan mun velvoittava tehtävä lauantaisin liittyy lasten hampaisiin.

Hampaiden harjaushan ei ole sellaista kuin elokuvissa, joissa päähenkilö sillä tietyllä tavalla rennosti käveleskelee ympäri New Yorkin kattohuoneistoa ja harjailee hampaita ikkunalaudalla etäisesti Central Parkia silmäillen. Natriumlauryylisulfaatin avulla tahna muuttuu tosi tosi vaahtoavaksi ja se pysyy kaikki suussa. Mitään ei valu kyynärvarsiin eikä peiliin tule roiskeita. Noh.

Siivoan lauantaiaamuisin ja aloitan kylpyhuoneista.

Ensin puhdistan nämä. Latausteline ei ole viikon käytön jälkeen kaikkein puhtoisin, eikä OralB:n sähköhammasharjan varsikaan ole niin puhdas, että sen voisi sellaisenaan lainata kaverille. Tätä yhtä ja samaa harjaa käyttää meillä kolme ihmistä ihan vain, koska olen niin säästäväinen, etten ole hennonut ostaa kaikille omaa.

Sitten tarkistan, onko lasten sähköhammasharjojen harjaspäät liian kuluneet ja rispaantuneet.

Hammastahnatuubit saa olla puolityhjiä, mutta jos niistä ei saa enää riittävää määrää omin voimin puristettua, menevät vaihtoon.

Mun tehtävä on tarkistaa, että hammasharjassa on ladattu akku. Tavallaan siis mun tehtävä on myös huolehtia siitä, että talouteen tulee sähköä ja sähkösopimus on kunnossa.

Ja sitten vielä pari periaatetta.

Peiliin saa tulla roiskeita. Mun mielestä tää on jopa toivottavaa, kun lapsista on kyse. Tulkoon fluoria ja vähän sylkeäkin, kunhan lapsi saa etuhampaat puhtaaksi. Niiden harjaaminen tahtoo vaatia sen, että vähän irvistää peilille ja tutkailee, miten harja siellä ienrajassa kulkee. Väkisinkin pärskyy. Mä voin hyvin tulla perässä Kiillon ikkunanpesuaineilla ja tuunata kylpyhuoneista kyläilykuntoiset.

Kotiin saa tuoda millaista tahnaa vaan, kunhan siinä on iän edellyttämä pitoisuus fluoridia. Mulle ei ole merkitystä, harjaako lapsi kylpyhuoneessa istuen, seisten, hyppien tai Aku Ankkaa lukien, kunhan tulee puhdasta. Kaikki tahnamerkit on sallittuja, haalitaan milloin mistäkin. Noin muuten olen superiloinen siitä, että Suomessa valmistetaan hammastahnoja Savon Heinävedellä – nimittäin Oxygenolia. Ilahduttaa myös monien potilaiden puolesta mieto ja niin monille sopiva Salutem Turusta. Itse harjaan Zendiumilla.

Hammaslääkärinkin perheessä harjataan siis ihan tavallisesti. Mä häärin taustalla varmistamassa yleisen siisteyden ja välineiden kunnon. Isä muistuttaa harjaamisesta ja tarvittaessa käskee hammaspesulle. Mua ilahduttaa valtavasti, että lasten isä käyttää määräysvaltaa lapsiin tässä asiassa jämäkästi aina, jos heidän oma ote lipsuu. Jos ilta syystä taikka toisesta venyy, eikä lapsi jaksa itse harjata, mä harjaan haukottelevan lapsen hampaat.

Tietysti yläkaapista löytyy pieni oma osastonsa, josta voi päätellä jotain ammatistani. Mutta keittiöstä löytyy myös yläkaappi, jossa on suklaata.

Published by hammastemonen

Olen 33-vuotias Suomessa laillistettu hammaslääkäri. Työskentelen kliinikkona julkisessa perusterveydenhuollossa. Kirjoitan säännöllisesti myös Suomen Hammaslääkärilehteen avustavana toimittajana. Arvomaailmaani kuuluu potilaiden mahdollisuus hakeutua korkealaatuiseen hammashoitoon lähtökohdistaan riippumatta. Ajatukset ovat omiani. hammastemonen@gmail.com

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: