Tämä blogipostaus poikkeaa hieman suun terveydenhuollon tutulta kaistalta ja esittelee Kainuun hyvinvointialueen hotellitasoisen aarteen, Kainuun keskussairaalan synnytysosaston. Sain mahdollisuuden tutustua sen toimintaan synnyttäjänä hiljattain ja nähdä, miten KAKSin kätilöt ovat luoneet paikasta niin pidetyn.
Eräänä tammikuisena päivänä kuulin, kuinka puhuja kuvaili Kainuun keskussairaalan synnytysosastoa. – Kun kuuntelee, miten kätilöt puhuvat synnyttäjille, voi sanoa, että puhutaan hotellitason kokemuksesta, puhuja kertoi. Sain myös kuulla, että Kaksin synnytysosaston hyvä maine oli lähtöisin henkilökunnasta, ei kenenkään ulkopuolisen konsultin sisään ajamasta visiosta. Se oli kätilöiden omaa aikaansaannosta.
Kuukausia palaverin jälkeen kirjauduin itse sisään KAKSiin ja poistuin sieltä pienen ihmistaimen kanssa. Synnärille annoin arvosanaksi 10/10. Tammikuinen kertomus oli osoittautunut paikkansapitäväksi.
Minulla on usein terveydenhuollossa olo, että asiat pitää esittää mahdollisimman nopeasti, koska ammattilaisella on varmasti kiire. Usein kiire on totta. Lisäksi terveydenhuollossa on yhä aika tavallista, että omaa tilannetta joutuu avaamaan useamman kerran useille eri tahoille. On suhteellisen harvinaista herkkua, jos nämä kaksi asiaa ovatkin toisin: jos kohtaaminen on kiireetön ja jos ammattilaiset ovat potilaan tai asiakkaan tilanteesta ajan tasalla.
Mikä KAKSissa oli erityisen hyvää? Kiireettömyys, sparraus, turvallisuus ja kauniit tilat.
Kaikki kohtaamiset kätilöiden kanssa olivat kiireettömiä tai ainakin he olivat niin ammattitaitoisia, etten kertaakaan tuntenut minkään asiani viivyttävän heitä vastentahtoisesti. Juttelimme enemmän kuin minimin, he eivät poistuneetkaan huoneesta heti, kun happisaturaatiot ja punnitukset oli tehty, vaan jäivät. He viettivät kanssamme aikaa, ellen sitten painanut päätä tyynyyn ja näyttänyt nukkuvalta, jolloin meidän annettiin olla omillamme. Jutustelu himmeästi valaistussa huoneessa oli kuin ympärilläni olisi ollut vastasyntynyttä ja toipilasta äitiä suojeleva lauma. Yksinäisyyttä ei tarvinnut itkeä, vaan perhehuoneeseen rakentui turvallinen pesä, jota kätilöt kannattelivat. Yön hämärässä puheäänet olivat pehmeitä, otteet lempeitä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tarjoilun alkamisesta ilmoitettiin pienellä oven aukaisulla, joskin jos olin (jälleen kerran) torkkuvan oloinen, lepo meni päiväohjelman edelle ja ovi suljettiin vaimeasti. Leipiä, vihanneksia, hedelmiä, ravitsevaa lämmintä ruokaa, mehukeittoja, jogurtteja ja omia eväitä sai nauttia mihin vuorokauden aikaan tahansa. Siistijät kävivät huoneessa, liikuskelivat hiljaa, varmistivat huoneen riittävän määrän pyyhkeitä, pesuaineita, saniteettitarvikkeita.
Perhehuoneiden sisään mahtui kaksi moottoroitua sänkyä molemmille vanhemmille, raikas ja puhtaalta tuntuva sisäilma, kauniisti himmennettävä valaistus, suuret sairaalanmäen yli avautuvat ikkunat, rauhoittavaan rytmiin vastasyntynyttä keinuttava nojatuoli. Tutkimuspöydän patjassa oli päällä lämpö, jotta vastasyntyneen olisi hyvä olla vaipoittakin. Kun lastenlääkärin tutkimusaika koitti, tehtiin tutkimus omassa perhehuoneessa, unenlämpöisen pienen vauvan tuttujen ja turvallisten tuoksujen ja äänten keskellä.
Iloitsin myös siitä, ettei aseptiikasta tarvinnut kantaa huolta. Myönnän, että tästä olen hammaslääkäritaustan vuoksi aina erityisen tarkka – terveydenhuollon ammattilaisen on tärkeää olla tartuttamatta sairaita, toipilaita tai vastasyntyneitä. Se ei ole itsestäänselvää kaikkialla vieläkään. Oli helpottavaa nähdä, että tie vauvan tutkimisen luo kulki aina käsien desinfioinnin kautta, ja jos jollakulla työntekijällä oli ollutkin lievä hengitystieinfektio joka oli paranemassa, oli hänellä käytössä maski. Hygienia-ajattelu oli huolellista – mieleeni jäi, kuinka pöydällä ollut puhelimeni ojennettiin minulle sekin desinfioiduin käsin, kun satuin kerran imetystuolin pohjalta pyytämään.
Talon henkeä kuvasi jatkuva aktiivinen etukeno: kätilöt tarjosivat mahdollisuuksia jo ennen kuin oikeastaan mitään ehti pyytää. Oma kätilöni tuntui valmentajalta, joka antoi minun tehdä päätöksiä, ja lisäksi hän sai päätökseni tuntumaan joka kerta kauhean onnistuneilta. Ja jos hän ottikin ohjat, hän jälkikäteen kävi kaiken läpi, miksi oli päätynyt tekemään valintoja puolestani. En osaa kuvitella parempaa tapaa olla ammattilainen. Oli turvallista venyttää omia rajojaan, kun tuo taitava hieno ihminen teki selväksi, että hän oli valmis tekemään mitä tahansa heti kun vain tarpeen, ja että yksi pelimerkki ei poissulkisi toisia. Hyvän kätilökokemuksen kruunasi lopulta se, että kätilöt myös antoivat arvostusta toisten työlle, se kuului puheessa. En ihmettele, että tiimi on palkittu Kainuun soten vuoden työyhteisönä.
Tammikuussa KAKSin synnytysosaston toimintaa kuvattiin hotellitason palveluksi. Ehkä oikeammin olisi sanoa, että laadukas hotelli voi erityisen hyvin onnistuessaan olla yhtä vahvoilla kuin KAKSin synnytysosasto. Olen onnellinen, että sairaalamme elää kaikkine päivystyksineen näin vahvan ja lämpimän sydämen sykkeestä.
Kirjoittaja on töissä Kainuun hyvinvointialueella.
HLL Anni Temonen 