Hammashoitopalvelut Norjassa, osa 1/2

Norjan hammaslääkärilehdessä julkaistiin viime vuoden puolella kirjoitus, jonka on laatinut sosiaalihammaslääketieteen yliopistonlehtori Carl Christian Blich Oslon yliopistosta. Tekstissään Blich pohtii julkisten varojen käytön periaatteita siinä tilanteessa, että hammashoidon rahoitusmalli yhtenäistettäisiin Norjassa muun terveydenhuollon kanssa. Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa esittelen Norjan suun terveydenhuoltojärjestelmän lyhyesti. Toisessa osassa käyn läpi Blichin esittämiä näkökulmia, jotka avautuvat paremmin, kun Norjan järjestelmästä tietää perusasiat.

Dale i Sunnfjord, Fjaler kommune, Länsi-Norja. Kuva: Wikimedia Commons

Näin hammashoito järjestetään Norjassa nyt:

• hammashoidon järjestämisestä säädetään hammashoitopalvelulaissa.
• kuntien tulee järjestää ennaltaehkäisevä hammashoito koko väestölle ja säännölliset ja kattavat hammashoitopalvelut tietyille priorisoiduille väestöryhmille: a. alle 18-vuotiaat, b. kehitysvammaiset c. laitoksissa ja kotihoidon piirissä olevat vanhukset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset d. hammashoitojakson aikana kyseisenä vuonna 19 tai 20 vuotta täyttävät nuoret e. muut potilasryhmät, joita kussakin läänissä on päätetty priorisoida.
• hammashoitopalvelulaki sanoo: “Ryhmät a:sta e:hen on listattu priorisointijärjestyksessä. Jos resurssit eivät riitä kaikille ryhmille, noudatetaan tätä priorisointijärjestystä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet priorisoidaan ennen korjaavaa hoitoa.”

• hammashoito on maksutonta alle 18-vuotiaille oikomishoitoa lukuun ottamatta.
• 19-24-vuotiaat saavat julkisen hammashoidon asiakasmaksuista 75 %:n alennuksen.

• muun ikäiset aikuiset maksavat hoidostaan pääsääntöisesti itse. On kuitenkin lukuisia poikkeuksia. Itsemaksavat aikuiset voivat valita hammaslääkärinsä joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta, useammin yksityiseltä.

• tietyt asiakasryhmät saavat hammashoitoa pienemmin maksuin tai kokonaan maksutta: laitoshoidon ja kotihoidon piiriin kuuluvat (vähintään 3 kuukauden asiakkuus ko. palvelussa), vieroitushoidossa olevat päihteiden käyttäjät, kehitysvammaiset ja tietyin edellytyksin ns. TOO-etuuden piiriin kuuluville (voimakas hammashoitopelko/kidutuksen tai väkivallan uhri).

• lisäksi tiettyä suun sairautta, vammaa tai oireyhtymää potevat saavat hammashoitoa edullisemmin, sillä valtio maksaa hoidon osittain tai kokonaan potilaan puolesta. Yhteiskunta tukee 15:n eri suun sairauden tai vamman hoitoa. Priorisoitavat sairaudet tai tilat ovat:

parodontiitti	x
huuli-suulakihalkio	x
hampaiston kehityshäiriö	x
patologinen hampaiston kuluminen attrition tai eroosion vuoksi	x
suun tai leukojen alueen kasvaimet	x
purennan kehityksen häiriöt, mm. leukakirurgian tarve	x
suun ja leuan alueen anomaliat eli kehityspoikkeamat	x
yleisterveys edellyttää infektiovapaata suuta	x
toimintakyky alentunut jonkin sairauden vuoksi	x
hyposalivaatio eli alentunut syljeneritys	x
allergia tavanomaisille paikkamateriaaleille	x
työssä sattunut hammastapaturma	x
vapaalla sattunut hammastapaturma	x
täydellinen tai osittainen hammaspuutos, alaleuassa ei ole omia hampaita, potilas ei pysty pitämään tavallista alakokoproteesia	x
harvinaissairaus, joista tarkempi listaus täällä

Listan viimeinen, harvinaissairaudet, tarkoittaa sairauksia, jotka ovat elinikäisiä ja synnynnäisiä, kuten monet aineenvaihduntasairaudet. Kriteerinä on, että niitä sairastaa Norjassa enintään 500 ihmistä tai 1:10 000. Pieni maistiainen listasta ohessa:

• kaikki hammaslääkäriasemat eivät ole valtion terveysviranomaisen (Helfon) “sopimusvastaanottoja”, vähän samaan tapaan kuin Suomessa kaikki yksityiset hammaslääkäriasemat eivät ole palvelusetelipalveluntuottajia. Kun potilas, jolla on oikeus saada hammashoitoa maksutta tai alennettuun omavastuuhintaan, varaa aikaa, hammaslääkärin on informoitava potilasta siitä, onko vastaanotto Helfo-kumppani vai ei. Jos on, Helfo maksaa hoitavalle hammaslääkärille tietyn kiinteän subvention potilaan puolesta. Valtion maksaman summan ja lääkärin perimän taksan välille saattaa jäädä omavastuuosuus, “mellomlegg”.
• Helfon maksaman subvention edellytyksenä on, että tarjottava hoito on hammaslääketieteellisesti välttämätöntä. Lisäksi tarjotaan ensisijaisesti yksinkertaisinta mutta vaikuttavaa hoitoa, ja vasta toissijaisesti kalliimpia ja monimutkaisempia hoitoja.
• Jos potilaalla ei ole varaa hammashoitoon näistä etuuksista huolimatta tai niiden puuttuessa, hän voi hakea tukea NAVilta (työ- ja hyvinvointihallintoviranomainen).
• Norjan eri läänit voivat lisäksi määrittää paikallisesti, että alueen asukkaille tarjotaan hammashoitoa kansallista tasoa laajemmin. Jos tietyllä alueella Norjassa palvelutaso on huono, voi valtiollinen viranomainen edellyttää kunnan tarjoavan palveluita vielä kattavammin kuin ylhäällä kohdissa a-e on lueteltu.
• Virka-ajan ulkopuolista hammaspäivystystä ei välttämättä ole tarjolla joka seutukunnalla. Esimerkiksi minulle tuttu Sogn og Fjordane on noin Kainuun kokoinen alue, joka oli aiemmin itsenäinen lääninsä. Sen alueella ei ole lainkaan julkisen sektorin hammaslääkäripäivystystä iltaisin ja viikonloppuisin. Esimerkiksi Fjalerin kunnan nettisivuilla kerrotaan, että päivystävää hammaslääkäriä ei ole, koska välimatkat ovat liian pitkiä. Jos virka-aikojen ulkopuolella tarvitsee akuuttia apua, kehotetaan soittamaan yleislääkäripäivystykseen tai yrittämään yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Lähin viikonloppu- ja arkipyhähammaspäivystys löytyy Bergenistä, joka on alueen hallinnollinen yliopistosairaalakaupunki, kolmen tunnin tie- ja lauttamatkan päässä Fjalerin kunnasta. (kuva: Google Maps)

Kuva yllä: Fjalerin kunnan nettisivut kertovat, että Kainuun kokoisella alueella ei ole tarjolla hammaslääkäripäivystystä virka-ajan ulkopuolella. Syyksi kerrotaan liian pitkät välimatkat, jotta palvelusta olisi hyötyä asukkaille verrattuna Bergeniin saakka matkaamiseen.

• arkipyhä- ja viikonloppupäivystyksen aukioloajat vaihtelevat seuduittain. Rogalandin läänissä maan lounaskulmassa päivystystä on tarjolla kahdessa kaupungissa, Stavangerissa la-su ja arkipyhät klo 11-15 ja Haugesundissa la-su ja arkipyhät klo 13-17. Vestlandin läänissä, yliopistokaupunki Bergenissä taas ma-pe klo 18-20.30 ja la-su ja arkipyhät klo 15.30-20.30.

Yllä: kuva Rogalandin läänin nettisivuilta

• Matkakuluja hammaslääkäriin ei pääsääntöisesti korvata. Kuitenkin tietyt priorisoidut ryhmät voivat saada osaksi hyvitystä jälkikäteen: alle 18-vuotiaat, kotihoidon piirissä olevat, kehitysvammaiset ja TOO-etuuden piiriin kuluvat (ks. yllä). Omaa autoa voi käyttää, jos julkista liikennettä ei ole. Saattajan matkakulut korvataan potilaan 12 vuoden ikään asti ja 12-14 vuoden ikään, jos matka hammashoitolaan kestää yli tunnin tai 50 km suuntaansa.
• Jos hammaslääkärikäynnin syynä on jokin yllä luetelluista 15 tapauksesta, kuten parodontiitti tai hammastapaturma, voi matkakuluihin saada korvausta Pasientreiser-nimisen valtionyhtiön kautta. Joissain tapauksissa, tarvittaessa, korvataan myös majoitus ja aterioita.

Tässä Norjan hammashoidosta lyhyesti. Postaussarjan toinen osa käsittelee hammashoidon palveluvalikoimaa ja priorisointikeskustelua Norjassa.