Insinöörit puhuvat työssään usein toleransseista: kuinka paljon työn tarkkuus voi vaihdella ilman, että siitä on haittaa. Suussa toleranssit ovat pieniä. Ruuhkautuneissa terveyskeskuksissa on suljettava mielestä oven takana odottava ruuhka ja annettava suulle sen vaatima täysi huomio. Ristiriita tarkkuusvaatimusten ja potilaspaineen välillä altistaa nuoria hammaslääkäreitä uupumukselle. Suun vaivat ovat ihmiselle fyysistä kokoaan paljon isompi kärsimys.
Tervetuloa hammaslääkärin työmaalle!
Olemme suussa. Tänne pitää tulla hyvin nukkuneena, terveenä ja mielellään luuppien kanssa. Käsien ihon tulee olla ehyt, näön hyvä tai laseilla sellaiseksi korjattu ja mielen tarkkaavainen. Suuhun mennään samalla asenteella töihin kuin Porschen tehtaalle (ks. alempana). Vain laadukas ja sopivan tarkka työ auttaa potilasta, tulee lopulta halvimmaksi ja innoittaa hammaslääkäriä jaksamaan.
Suu on ihmiselle sensorisesti isoin kehonosa kämmenten lisäksi. Yksi millimetri on suussa jo paljon – niin oikomishoidossa, leuansiirtoleikkauksessa kuin juurihoidossakin. Puhumattakaan aftoista (luoja sitä kipua). Potilaat ovat kokemusperäisesti samaa mieltä: millin virhe on yleensä liikaa, ainakin hammasproteesin painokohdassa. Hekin tunnistavat suun vaatiman tarkkuuden, koska sensorinen aivokuori kertoo sen heille: suurpiirteisinkin vanhus huomauttaa, jos paikattu hammas korottaa edes hiuksen paksuuden verran.
Suussa olevan trauman tai muun vaurion suuruutta ei mitatakaan millimetreissä, vaan siinä, kuinka ison kärsimyksen aivot sille tulkitsevat. Terveyskeskushammashoitoloiden päivystysten ruuhkautuessa ei auta kuin muistaa, etteivät potilaat lähde töistä ja koulusta jonottamaan pienen lohkeaman vuoksi, vaan koska suu on ihmiselle erityisen paljon sensorista dataa tuottava paikka.
Suun lisäksi ihmisaivoilla on aivan erityisen suuri kapasiteetti käsien sensoriselle tiedolle. Hammaslääkäri onkin käsityöläisenä tekemisissä kahden herkän ja tarkan kehonosan kanssa, potilaan suun ja omien käsiensä.
Katsoin eilen kiinnostavan dokumentin autoteollisuuden nykyaikaiselta tuotantolinjalta. Saksan Zuffenhausenissa valmistuu uuden sukupolven täyssähköautoja, Porsche Taycaneja. Tuotanto on erittäin pitkälle lähes fiktiivisesti automatisoitu, mutta somatosensorista aivokuorta tarvitaan vielä loppusilaukseen:
On hätkähdyttävää, että hammaslääkärin työ vastaa Porschen Taycanin tuotantoprosessia tarkkuusvaatimuksineen, mutta olosuhteet ovat niin kovin erilaiset. Tämän päivän hammashoidossa tekninen tarkkuus on työn kenties helpoimpia osa-alueita, vaikka sekin vaatii pitkän koulutuksen ja harjoittelua. Teknisen laadun saavuttamisen tiellä on usein muu kuin sopivan instrumentin tai hyvän kädentaiton puute: potilaan pelot, perussairaudet, lääkitykset ja kotiolot. Ennen kuin suuhun päästään operoimaan, on yhä useammin selvitettävä, mitä juuri kyseiselle potilaalle saa tehdä.
Pääviesti hammaslääkärin työn luonteesta:
- Suu on kokoonsa nähden isosti edustettu ihmisen (somato)sensorisella aivokuorella
- Kipu ja suun alueen muut sensoriset vaivat aiheuttavat potilaalle kokoaan isompaa kärsimystä ja haittaa: pieni afta on aivokuorella isoa dataa
- Koska suun terveydenhuolto ei ole automatisoitua robottityötä, hammaslääkärin on oltava hyvävointinen ja motivoitunut pystyäkseen tarkkaan työhön
- Työn laatua rajoittaa yhä useammin potilaiden sairaudet, lääkitykset, kotiolot ja huono suuhygienia
- Julkisen sektorin hammaslääkärille laatu on suuri motivaation lähde
HLL Anni Temonen 