Mistä hammaslääkäri unelmoi terveyskeskuksessa?

Julkisessa perusterveydenhuollossakin on mahdollisuus toteuttaa omia haaveita. Tässä omani vuodelle 2020.

Kun ensimmäisen kerran aloitin kandina terveyskeskuksessa, minua vaivasi eräällä viikolla hoitosuunnitelmia kirjatessani selittämätön epätietoisuus: miten täältä pääsee ikinä laillisesti vapaalle, esimerkiksi lomalle? Lakisääteisten velvoitteiden ja työehtosopimukseen liittyvien nippelitietojen keskellä kokonaisuus ja kaikki se, mikä on mahdollista, oli harmaan pilviharson peitossa. Terveyskeskusten hammaslääkärit eivät ehkä voi tehdä äkkilähtöjä vanhusten palvelutaloon silloin, kun vanhukset taas kerran ovat mielessä, tai levittäytyä piknikille sinä ensimmäisenä kevätpäivänä, kun aurinko alkaa lämmittää terveyskeskuksen seinää. Moni asia on kuitenkin järjestettävissä, kun vaan ottaa selvää.

Tässä tämän vuoden toiveet, joista osa on jo toteutunut ja yksi vielä toteutumatta:

1. TERÄSKRUUNUT (toteutui!)

Saamme tämän vuoden alussa hoitolaan ensimmäistä kertaa kattavan valikoiman maitoposkihampaiden teräskruunuja. Niiden avulla pystytään korjaamaan kaikkein pahimmin vaurioituneita maitohampaita parhaimmailla ennusteella. Jos kuntaan syntyy tai muuttaa tänä vuonna 80 vauvaa, heistä 7:lle ilmaantuu 5 vuoden iässä lähes 75 % koko ikäluokan karieksesta, jos luvut suhteuttaa valtakunnallisesta tilastosta.

• Rekisteritutkimuksen mukaan teräskruunut kestävät keskimäärin 152 kuukautta ja lasi-ionomeerit, muovilla vahvistetut lasi-ionomeerit tai kompomeerit 116 kuukautta.
• Teräskruunujen vuosittainen epäonnistumisaste on noin 1,4 % ja lasi-ionomeerin, muovilla vahvistetun lasi-ionomeerin tai kompomeerin 3 %.
• Teräskruunujen käyttö vähentää tulevia hammashoitolakäyntejä, lisää kustannustehokkuutta ja kohdistaa meidän resurssejamme oikein.

Pahin este uusien toimintatapojen, kuten teräskruunutusten, käytölle on se, ettei hammaslääkäreillä ole aikaa etsiä ja perehtyä parempiin ja kustannustehokkaampiin hoitomuotoihin. Jokainen vuosi, jolloin potilaskiireen vuoksi jätetään väliin täydennyskoulutus, on tulevan korjausvelan kasvamista.

2. HAMMASLÄÄKÄRISTÄ SUULÄÄKÄRIKSI -SARJAKURSSIN OSAT 3 JA 4 (toteutui!)

Esimies antoi jälleen kerran luvan osallistua täydennyskoulutukseen. Saan lentää Helsinkiin ja jatkaa sarjakurssia, joka on jo nyt mullistanut tapani tehdä hammastarkastuksia. Kyseessä on Näe koko ihminen -täydennyskoulutuskokonaisuus, jonka hienosta suunnittelusta on vastannut Hammaslääkäriseura Apollonia. Koulutuspaketti on jotakuinkin täydellinen, ja sen ovat huomanneet hammaslääkäritkin, jotka odottavat vapautuvia paikkoja jonoksi asti.

Tämä on myös ensimmäinen koulutussarja, jota odotan sen yleisön vuoksi. Siellä istuu niin rohkeita ja tarkkaavaisia tyyppejä, että yleisökommenteista olisi melkein valmis maksamaan oman bonuksen: Vaikuttaako C-PAP-laite poistokuopan paranemiseen? Mikä merkitys on imusolmukepalpaatiolla ja positiivisella löydöksellä? Ketä kirjaamisen tulee palvella?

Oikeasti – tätä on hyvä täydennyskoulutus.

3. LUENTO YLEISLÄÄKÄREILLE (toteutui!)

Pyyntö hammaslääkärin pitämälle luennolle tuli suoraan terveyskeskusten yleislääkäreiltä. Helmikuussa pidettävässä webinaarissa lääkärit toivovat kuulevansa, mikä suussa on tärkeää ja miten yleislääkäri voi edesauttaa oikea-aikaista hoitoa ja diagnostiikkaa. Saattaisin olla kauhusta kankea, mutta onnekseni työpaikkaruokalassa on jo useamman vuoden istuttu samassa pöydässä ja huomattu, että puhumme samaa suomea.

Ainakin hammastapaturmat, infektiofokukset ja uniapnean hoitopolku mietityttävät laajalti, ja näistä teemoista toivon heidän saavan apua omaan työhönsä, joka sekin painii valtakunnallisesti mittaamattoman resurssipulan kourissa. Niin mittaamattoman, että en halua hammaslääkäreiden koskaan joutuvan samaan tilanteeseen, jossa potilaille on tarjolla vain päivystysaikoja.

4. SAIRAAN HYVÄ FILMIFESTIVAALI (toteutui!)

Ei ihme, että olen vaikuttunut Näe koko ihminen -koulutuspaketista: Kainuussa järjestettävä Sairaan hyvä filmifestivaali on ehdottomasti myös Näe koko ihminen -kulttuuritapahtuma lääketieteellisellä twistillä.

Vuoden 2014 Duodecim-kulttuuripalkittu festivaali järjestetään nyt kuudetta kertaa teemalla Pidetään yhtä. Paikalle tulee jälleen hammaslääketieteen kandeja Kuopiosta ja Oulusta, ja heille järjestettävässä rekrytapahtumassa kerron paikallisista julkisen perusterveydenhuollon työmahdollisuuksista. Tehtävä on mieluisa, koska festivaali onnistui nappaamaan minut töihin heti valmistumisen jälkeen.

Festivaali on yhtä aikaa siis rekrytilaisuus ja maallikoiden, lääkäreiden, muiden terveydenhuollon ammattilaisten ja lukuisien ihmisluontoa ja ihmiskehoa tuntevien osaajien, kuten sotatieteilijöiden, urhelijoiden ja sairaalapastorien, foorumi. Hammaslääkärille festivaali antaa mahdollisuuden tutustua siihen osaan ihmistä, jota medisiina ei aina tavoita.

Ekana leffana nähdään tänä vuonna laajasti palkittu Noitajahti, joka kertoo 10-vuotiaasta cp-vammaisesta Jovan-pojasta. Elokuvasession teemana on erilaisuus supervoimana, ja sen alustaa teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Eino Saari. Panelisteina nähdään Ylen Vammaiskultti-ohjelman juontajat Jenniina Järvi ja Julianna Brandt sekä psykoterapeutti Tapio Väätäinen.

Todella vaikuttava voimainponnistus Kainuun lääkäriyhdistykseltä!

5. HANKINTA OMALLE VASTAANOTOLLE (sikäli kuin se on oma)

Tämä toive ei ole vielä toteutunut. Tulen kirjoittamaan hankinnan etenemisestä tuonnempana. Hyödyt ovat selvät, haittoja ei ole, riskit kenties mietityttävät ja selvitettävänä on ainakin se, miten julkinen terveydenhuolto sovittaa yhteen yksittäisen lääkärin toiveita ja toisaalta yhdenmukaisuuden periaatteita.

Tämän kuukauden lopulla pääsen toivottavasti tutustumaan yhteen hankintaa tarjoavaan tahoon ja testaamaan sitä. Jos asia nytkähtää eteenpäin, kyseessä tulee olemaan myös yhteistyö, joka näkyy täällä blogissa.