Rakastan hoitolamme aseptiikkaa, mutta osaanko vaatia potilailta mitään?

On oikein muistuttaa, jos huomaat henkilökunnan, vierailijoiden tai muiden potilaiden noudattavan huonosti [edellä mainittuja] ohjeita.” (Tampereen yliopistollisen sairaalan käsihygieniaohje)

Maailmalla leviävä coronavirus on saanut miettimään suomalaisen perusterveydenhuollon aseptiikkaa ja toimintakulttuuria. Kiinassa toimet ovat ainakin näennäisesti paljon järeämpiä. Teenkö asiat hyvin ja oikein, ja onko jotakin, mille olen kenties sokeutunut, osana suomalaista systeemiä?

Mikrobit leviävät hammashoidossa naurettavan helposti, jos hygienia-asioista ei huolehdita asianmukaisesti. Kuten tämä ohjekirja kertoo, hammashoito on erittäin toimenpidekeskeistä, ja siksi välineiden puhtaustason ja työskentelyhygienian on oltava huippua.

Aivan ensimmäisenä havaitsin, että oma toimintani tuntuu kyllä aseptisesti varsin kestävältä, mutta on yksi asia, jossa voisin itsekin ryhdistäytyä: potilaiden annetaan toimia tiloissamme hyvinkin tartuttavasti, vaikka asiaan olisi paljon mahdollisuuksia puuttua. Itse asiassa näen asian niin, että potilaiden “infektiokäyttäytymiseen” olisi jopa velvollisuus puuttua paljon nykyistä enemmän: jo oikean aivastamis- ja yskimistekniikan vaatiminen odotustiloissa olisi edistyksellistä. Vähän samaan tapaan kuin potilaiden odotetaan pysäköivän autonsa sairaalan paikoitusalueelle yhtä hyvin kuin henkilökunnankin – yhteisen turvallisuuden nimissä.

Aseptinen ymmärrys ei aina ole helppoa eikä aina maalaisjärjen mukaista. Kun työskentelin torimyyjänä Keski-Euroopassa, ihmiset tulivat maistelemaan suomalaisia elintarvikkeita kertakäyttölusikoilla. Kehotin heitä (hygieniasyistä) ottamaan aina uuden lusikan maistelukertaa kohden. Ajatus oli tietenkin estää syljen aiheuttama kontaminaatio. – Ei nämä maut lusikassa niin paljon sekoitu, ei haittaa minua, moni vastasi.

Olen ylpeä siitä, kuinka hyvin aseptinen työskentely on juurtunut hammashoitoon. Aamuisin vastaanotolle tullessa pestään kädet saippualla, sen jälkeen käytetään käsidesiä, ellei käsiin ilmaannu uutta likaa. Sormuksia, rakennekynsiä ja kynsilakkaa ei käytetä, rannekellot ovat niin ikään pannassa ja hiukset ovat kiinni. Käsidesiä käytetään aina ennen kuin puetaan tutkimushanskat, eikä hanskoilla kosketella näppäimistöä tai puhelinta. Jos näytönsäästäjä uhkaa sulkea röntgenkuvan liian aikaisin, liikutan hiirtä kyynärpäällä. Tutkimushanskoja ei desinfioida käsidesillä ja niitä saa käyttää niin paljon kuin on tarpeen. Vaihdan hanskat myös siinä vaiheessa, kun vaihdamme perustarjottimen juurihoitotarjottimeen ja Kofferdam-suojus on asetettu. Kirjaan hanskojen vaihdon jopa potilasasiakirjoihin.

Kavahdan sitä, kuinka joskus aseptiikasta lipsutaan sillä ajatuksella, että mikrobialtistus kehittää ihmisten vastustuskykyä ja vähentää allergia- tai autoimmuunisairauksien esiintyvyyttä. Hygieniahypoteesin mukaan se on totta, mutta hypoteesi ymmärretään joskus väärin. Hammashoito tai muukaan terveydenhuolto ei ole oikea paikka treenata ihmisten puolustusta tauteja aiheuttavilla mikrobeilla. Käsittääkseni ihmisten vastustuskyvyn vahvistumiseen tarvitaan erityisesti maaperän ja ruoan hyödyllisiä mikrobeja, ei suinkaan noroviruksia ja streptokokkia. Kuten Duodecimin Terveyskirjastossa sanotaan, hygieniahypoteesi ei tarkoita sitä, että tauteja aiheuttavien mikrobien välttäminen olisi haitallista, tai että lasten pitäisi antaa sairastaa “luonnolliset lastentaudit” esimerkiksi kieltäytymällä rokotuksista. Allergioiden ja autoimmuunitautien ehkäisyssä ratkaisevat hyödylliset mikrobit eivät ole niitä, jotka aiheuttavat lastentauteja.

Hammashoitajat ovat aseptisen työskentelyn tähtiä. Olen kiitollinen siitä, että voin luottaa heihin sataprosenttisesti ja keskittyä kirjaamiseen sillä välin, kun hoitajat valmistelevat huonetta seuraavalle potilaalle. Pyyhittävät pinnat ovat laajoja ja potilaiden perässä hoitajat käyvät viikottain pyyhkimässä jopa ovenkahvoja. Hoitajapari myös antaa instrumentteja ja tarveaineita lääkärille niin, etteivät potilaan mikrobit leviä kaapistoihin. Veriteitse tarttuvia tauteja sairastaville potilaille on laitettu sormiin laastareita ja auenneisiin sormenpäihin jopa kertakäyttöhanskoja, ja vannotettu, että heidän on hoidettava auki oleva iho mitä pikimmin kuntoon.

Osaamme pyyhkiä pöpöt hoitolan ulko-ovelta saakka, mutta olisiko paikallaan vaatia jotain myös potilailta? Olisiko kuitenkin hyvä, jos kertoisimme potilaalle, ettei hänen pidä sormeilla vuoroin kaupan maksupäätettä ja verta tihkuvaa poistokuoppaa, sillä se on tartuntariski? Olisiko asiallista kehottaa potilasta yskimään odotusaulassa hihaansa, vaikka hänet ottaisimmekin hoitoon kuumeisena, vakavan hammasperäisen turvotuksen takia? Tällä viikollakin olen kertonut potilaalle, että hän on akuutin infektion vuoksi kuumeisenakin tervetullut päivystykseen, mutta jo ovella pyydän häntä ystävällisesti aivastamaan hihaansa, sillä vastuu hoitohuoneen puhtaudesta on myös minulla. Potilaat ovat suhtautuneet näihin ohjeisiin ja pyyntöihin todella hienosti.

Näin ohjeistan hammashoidon potilaita suojellakseni potilaita ja henkilökuntaa:

  • Aivasta ja yski hihaan tai kertakäyttönenäliinaan, jonka heität heti roskakoriin. Jos yskit ja aivastat kertakäyttönenäliinaan, käytä sen jälkeen käsidesiä. Älä aivasta tai yski kämmeneen. Opettele aivastamaan hihaan joka paikassa – myös siellä Prisman ja Cittarin hedelmäosastolla.
  • Kerro heti vastaanotolle saapuessasi, jos olet sairas ja kysy, vaikuttaako se hoitoon. Kerro myös, jos sinulla on suun limakalvoilla herpestä – siitäkin huolimatta, että herpesvirusta erittyy limakalvoille myös oireettomana. Herpesvirus voi rakkulavaiheessa levitä vastaanottohuoneeseen aerosolien kautta tai levitä potilaan silmiin, mikä on jo vakavampi juttu. Joskus aktiivisen herpesrakkulan vuoksi aika on siirrettävä tuonnemmas.
  • Kun tulet odotusaulaan tai vastaanottohuoneeseen, käytä käsidesiä. Erityisesti desinfioi kätesi ennen kuin tulet hoitohuoneeseen näyttämään sormella, mikä hammas on kipeä ja sovitat suuhun proteesia, omaa tai lapsesi oikomiskojetta tai purentakiskoa. Voit välttää oman tai lapsesi sairastumisen.
  • Harkitse kahdesti, haluatko hakeutua hammashoitoon tai muuhun ei-kiireelliseen lääkärinhoitoon ulkomailla. Hoitoon liittyy antibiooteille resistenttien eli vastustuskykyisen bakteerien riski.

Published by hammastemonen

Olen 33-vuotias Suomessa laillistettu hammaslääkäri. Työskentelen kliinikkona julkisessa perusterveydenhuollossa. Kirjoitan säännöllisesti myös Suomen Hammaslääkärilehteen avustavana toimittajana. Arvomaailmaani kuuluu potilaiden mahdollisuus hakeutua korkealaatuiseen hammashoitoon lähtökohdistaan riippumatta. Ajatukset ovat omiani. hammastemonen@gmail.com

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: