-Oliko mulla yhtään reikää? potilas kysyy. -Ei, mutta…, aloitan. Toivon, että potilas malttaa vielä pysyä vastaanotolla, vaikka hän huokaisee helpotuksesta pahimman pelkonsa suhteen. Kiinnityskudostuhosta kertomiseen tuo haastetta niin kulttuurinen perintö, sairauden luonne kuin sen vaatima hoitokin. Nyt avaan, miksi.
Haaste 1: Sen nimi
Kummasta kuulitte lapsena ensin? Rei’istä ja hammaspeikoista vain kiinnityskadosta ja hampaan tukikudoksen sairaudesta, yli neljän millin taskuista? Luultavasti rei’istä. Parodontiitilta puuttuu vielä suomenkielinen sielu. Suomenkieli on yleensä nimennyt sairaudet vakuuttavasti, meillä on hyvä sairastamisen kieli: syöpä, tippuri, kihomato, parvorokko ja noidannuoli, tai hammaslääkärissä ihan vaan reikä, kolmoishermosärky, suupolte. Meheviä, rakkulaisia ja kutisevia tautinimikkeitä riittää. Mutta miten on parodontiitin kanssa? “Teillä on viisi reikää” saa potilaan säpsähtämään, mutta “Teillä on parodontiitti ja kymmenen kappaletta yli kuuden millin taskuja” voi kuulostaa potilaasta riippuen kehulta tai kuivalta kommentilta.
En tavallisesti käytä parodontiitti-sanaa potilaiden kanssa, ainakaan heti diagnoosin alussa. Jos potilas on sairastanut paroa vuosia ja tottunut ylläpitokäynteihin, saatan jo puhua parosta, mutta uuden potilaan kanssa arastelen. Kun aloitin opinnot hampaalla, en ollut koskaan kuullutkaan parodontiitista ja yllätyin, että kliinisen vaiheen opinnot alkoivat parodontologialla. Täysin hammaslääketieteellisen yhteisön ulkopuolelta tulleena olin pitkään ihmeissäni siitä, miten laaja parodontologian oppikokoinaisuus oli. Paroa opiskeltiin paljon suhteessa siihen, kuinka vähän hampaiden tukikudosten sairaudet kuuluivat kansantajuiseen mielikuvaani hammaslääkärin työstä. Minulle hammaslääkäri oli ensin oikomishoidon osaaja (omat hampaani oiottiin), sitten proteetikko (sukulaisten tekarit) ja kolmantena poraan tarttuva paikkaaja (luokkakaverilla reikä).
Sittemmin uutisointi parodontiitista on lisääntynyt valtavan paljon. Silti hammaskarieksella ja purentavirheillä tuntuu olevan parodontiittiin nähden etumatkaa. Monesti juuri ne potilaat, joilla on paljon parodontiitin riskitekijöitä ja suurin hoidon tarve, ovat sairauden olemassaolosta tietämättömimpiä. Jos olemassa olisikin hyvä suomenkielinen vaihtoehto, käyttäisin sitä. Mitä siis on tarjolla?
Jos googlaa parodontiittia, haulla “parodontiitti eli” löytyy monia vaihtoehtoja:
- Hampaan kiinnityskudossairaus
- Hampaan kiinnityksen menetys
- Ientulehduksen vakavampi muoto
- Hampaita irrottava sairaus
- Hampaan tukikudostulehdus
- Hampaan kiinnityskudoksen tuhoutuminen
En tiedä, mitä mieltä Kotimaisten kielten keskus Kotus on näistä, mutta luultavasti suomenkieli pystyisi parempaankin. Sanaan, joka kuvastaisi sairauden koko keholle aiheuttamaa riskiä, tulehduksen laajuutta ja leukaluuta tuhoavaa, hampaita irrottavaa luonnetta.
Ruotsinkieli on onnistunut tässä hyvin, heillä on tandlossningssjukdom, hampaanmenettämissairaus. (Nykytiedon mukaan parodontiitin takia voi menettää muutakin kuin hampaat – kuten aivoverenkierron terveyden ja täysiaikaisen raskauden – mutta ei mennä vielä siihen.) Jos itse saisin keksiä sairaudelle kokonaan uuden termin, se olisi hammaskatosairaus. Hoitamattomana parodontiitti etenee kohti hampaiden menetystä.
Haaste 2: Potilas ei tunne olevansa sairas
Potilailla on usein mielikuva, että sairaus suussa ilmoittaa itsestään kivulla. Jos kipua tai oireita ei ole, potilaan voi olla vaikea sisäistää, että suusta on löytynyt hoidon tarvetta. Kun sitten parodontiittia ruvetaan hoitamaan, potilas voi kokea vaivojen lisääntyvän (pahimmassa tapauksessa jopa alkavan) hoidon myötä: ikenet aristavat anti-infektiivisen hoidon jälkeen, ja antibioottitukihoitoa vaativissa tapauksissa vatsa tulee kipeäksi. Bakteeripeitteiden ammattimaisen poiston jäljiltä voi ilmetä lyhytaikaista lämpöilyä ja huonovointisuutta. Lisäksi se hammaslääkärin ja suuhygienistin opastama hammaslanka tai -väliharja aiheuttaa verenvuotoa! Joskus hammaskiven poiston myötä vanha, huonokuntoinen paikkakin irtoaa ja hammaskauloihin ilmaantuu jälkivihlontaa. Potilasta on hyvin informoitava tästä kaikesta, jotta hoito tuntuu mielekkäältä.
Haaste 3: Parodontiitti on aina kanssasi
Parodontiitti on kansantauti. Kroonista parodontiittia sairastava potilas tarvitsee säännöllistä ylläpitohoitoa ja ennen kaikkea sitoutumista hyvään hampaiden hoitoon niin kauan, kuin hampaita on suussa. Se on siis sellainen viheliäinen krooninen sairaus, joka vaatii potilaalta jaksamista, energiaa ja jonkin verran rahaakin. Alttius parodontiitille usein pysyy, eikä hammaslääkäri voi poistaa sitä. Parodontiitin etenemisen voi onneksi pysäyttää ja suun voi saada tulehdusvapaaksi, mutta tilanne pahenee, jos ote herpaantuu. Parodontiitissa on jotain samaa kuin MS-taudissa: sen kanssa voi tulla pahenemisvaiheita ja helpompia kausia ja taudin etenemistä ei voida varmuudella ennustaa.
Haaste 4: Sen hoito on liiankin yksinkertaista
Monia sairauksia voidaan hoitaa lääkkein tai yhdellä toimenpiteellä: helikobakteerin voi karkottaa antibioottikuurilla, liian suuret nielurisat voi poistaa tonsillektomialla, ihomuutoksen voi laseroida.
Parodontiitin hoito on parhaimmillaan yksinkertaista, mutta samalla ehkä liiankin yksinkertaista, niin helppoa että se on helppo jättää tekemättä. Potilas tarvitsee hammasharjan, hammasväliharjoja, lankaimen ja mielellään keinot tupakasta vieroittumiseen. Näillä kulmakivillä saavutetaan sairaudesta suurin niskaote, ei kerran puolessa vuodessa tapahtuvalla suuhygienistin vastaanottokäynnillä. Toki on tilanteita, että potilas tarvitsee antibioottitukihoitoa, parodontologista kirurgiaa, oikomishoitoa, osaprotetiikkaa ja kiskotuksia, mutta kaiken perustana on sitoutuminen biofilmin päivittäiseen hajottamiseen, aivan kuten kasvimaalta on häädettävä räkättirastaat pois joka aamu ja ilta, jos aikoo saada mansikkasadon talteen ihmisten suihin saakka.
Haaste 5: Jonot
Kun potilaalle on sitten suurella huolellisuudella tehty parodontologinen tutkimus röntgenkuvineen, selostettu sairauden olemassaolo, sen syyt, taudin kulku ja hoidon periaatteet ja motivoitu ja opastettu puhdistustekniikat, hänen pitäisi myös päästä hoitoon. Tänä keväänä se on monin paikoin vaikeampaa kuin aikoihin.
Ruuhkistakin huolimatta parodontiitin diagnosoiminen on ensiarvoisen tärkeää.
LYHYESTI:
- parodontiitista kertominen voi olla haastavaa, mutta jo Käypä hoito -suositus kehottaa hyvään informointiin
- suomenkielessä parodontiitille on monta nimeä, allekirjoittanut kaipaisi jotain vielä nasevampaa
- kyseessä on krooninen kansantauti, jonka hoito vaatii sitoutumista kaikilta osapuolilta
- parodontiitti liittyy koko yleisterveyteen
- parodontiitti on alidiagnosoitu ja häviää kokemuksni mukaan tunnettavuudessa kariekselle ja purentavirheille
- paron hoito on palkitsevaa ja terveet hampaan tukikudokset ovat nykyään hammaslääkärin työn kirkkaimpia tavoitteita
Hienosti kerrottua parodontiitista:
Terveyskirjaston artikkeli parodontiitista potilaille
Parodontiitin Käypä hoito -suositus
Parodontiitti jää usein kirjaamatta – Hammaslääkärilehden uutinen
Parodontiittia ei pidä unohtaa Covid 19 -epidemian aikana, Hesarin mielipidekirjoitus
HLL Anni Temonen 