Sain tämän vuoden alussa blogiin viestin. Kirjoittaja kehotti lukemaan uusimman, kolmannen painoksen, Ole Fejerskovin, Edwina Kiddin ja Bente Nyvadin kirjasta Dental Caries – the disease and its clinical management. Kirja, johon en ole koskenut valmistumisen jälkeen, on pistänyt miettimään kariesta uudelleen. Tässä postaussarjassa kirjoitan lukumatkasta ylös ajatuksia – lyhyesti ja ytimekkäästi.
6. lokakuuta 2020
“Montako reikää oli?”
Kun potilas kysyy näin, infektiosairaus ei näyttäydy infektiosairautena vaan jonakin muuna. Yritän kuumeisesti keksiä vertauskuvaa tälle kysymykselle muista sairauksista. Koska jos vastaan aina vain siihen, montako reikää suussa on, karies ei näyttäydy sen enempää minulle kuin potilaallekaan sellaisena infektiosairautena, kuin se Fejerskovin kirjassa kuvataan. Potilas, jolla on 11 alkavaa kariesvaurioita, lähtee vastaanotolta voittajan elkein, ja toinen, jolla on 2 paikattavaa kariesleesiota, tuntee hampaidensa lahoavan ja kysyy, pitäisikö kaikki repiä pois. Amputoidaanko raaja heti, jos siinä on kerran kynsien sieni-infektio?
Syy yleiselle kysymykselle löytyy kirjan esipuheesta. Vaikka 1900-luvun puolivälissä ajateltiin jo, että hammaslääketiede on biolääketieteellinen erikoisala, samanaikainen nopeakierroksisten porien kehitys vei huomiota pois karieksesta infektiosairautena. Karieksesta tuli “reikä”. Aivan kuten norosta olisi tullut “montako ämpärillistä” tai streptokokkiangiinasta “montako kipeää nielaisua” – mekaanisia tapahtumia ilman itse sairauden hahmottamista. On paljon potilaita, jotka eivät edes tunnista sanaa karies (eivätkä sen kummemmin sanaa hammasmätä, koska sitä ei enää juurikaan käytetä). Niin kävi, kuten Fejerskov kumppaneineen kirjoittaa, että syntyi automaattinen reaktio: karies > “drill and fill”.
Kirjan esipuhe herättelee. Se on vain kolmen sivun mittainen, mutta se on lähtökohta terveyskeskushammashoitolan merkittävimmälle työllistäjälle – hammaskariekselle. Käytämme siihen työajastamme 60 prosenttia.
Matka karieksen perässä, sen varjoja, muotoja ja tuntumaa seuraten, jatkukoon kirjan matkassa.
HLL Anni Temonen 
Hienoa Anni että tuot näiden ”omien ikonieni” ajatuksia taas esiin. Ne rimmaavat hyvin tämänhetkisen ”#suomi harjaa” kampanjan kanssa. Harjaaminen mielletään yleisesti karieksrn perusehkäisyksi mitä se tietysti onkin. Ikonien huomiot karieksen syntyvaiheista ovat avanneet itselleni käsityksen niistä olosuhteista, joissa karies kehittyy ja ensimmäiset vauriot alkavat syntyä.
Tarvitaan vaan lisää uusia ja parempia keinoja primaaripreventioon.
Terv pia
LikeLike