Pärjäisin itse ilman.
Kandiaikana syntyneet kulumisfasetit kenties lisääntyisivät vain maltillisesti. Säästäisin kolmisensataa euroa. Päiväsaikainen poisoppiminen auttaisi.
Sitten tulee taas päivä, kun hoitotuolissa on kivulias potilas. Jotain tapahtuu, ja minulla on teoria, että se liittyy ihmiseen laumassa. Aivan kuten palliatiivisen hoidon lääkäriin tarttuu suru ja koululääkäriin pieni pala teinin ahdistusta tai toivoa, minä saan osani suusta. Tämä on vasta arvaus, tieteellistä näyttöä ei tuekseni ole: peilisolut reagoivat kivuliaan potilaani suuhun ja seuraavina öinä narskuttelen herkemmin.
Silloin kyseessä ei olekaan vain minun terveyteni ja virkistymiseni. Olen kuullut sen nauhalta: ääni on erikoinen, rytmikäs, kuitenkin vailla Mozartin teosten struktuuria. Barokkimusiikin trillien aihioita, mutta barbaarisina. Löydän hampaista vastinparit: ne loksahtavat toisiinsa kuin palapelin palat. D.22 ja d.32 muistuttavat kohtaamispisteessään Afrikan länsirannikkoa ja Brasilian itärantaa, niissä on kohtaamisesta kaareva jälki. En oikein toivo, että se menee yhtään pidemmälle.
Purentakiskoja ei pitäisi tehdä liukuhihnalta kaikille. Kaikki eivät niitä tarvitse siihen, että masseter vähän palpoidessa aristaa. Mutta nyt tajuan, kuinka iso vaikutus purentakiskollani on. Se suojaa mieheni unta. Sen kautta seuraavaa työpäivää, virkeää heräämistä uuteen aamuun. Palautumista, verenpainetta, muistia, verensokeritasapainoa, kaikkea mitä uni turvaa. Kiskon nimi on stabilisaatiokisko. Se stabiloi yhteiselon.
Purentakiskoa ei tarvita avioliiton stabilointiin, jos asuu kartanossa, jossa on pohjoispääty, eteläpääty, länsisiipi ja itätorni, ja jossa on palvelusväkeä asettelemassa tyynysi, lämminvesipullon ja jokaisen aatelisen omiin makuukammareihinsa.
Ehkei sitä myös tarvita, jos asuu pienessä kaksiossa Eirassa ja käyttää muutenkin korvatulppia kadulta kantautuvien aamuisten roska-auton äänten vaimentamiseen.
Täällä hiljaisuuden ympäröimässä kolkassa, jossa taustamelu on vain talvisin käynnistyvä matalantasainen lumitykkien hyrinä, yön eheyttävä vaikutus vaarantuu bruksismistani.
Tässä isommassa kontekstissa keittoakryylinen tai sitten 3d-tulostettu kisko alkaa kuulostaa jo siltä, mihin hammaslääketiede on halunnut jo pitkään: vaikuttamaan kokonaisterveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja kaventamaan terveyseroja. Pienessäkin kammarissa, ahtaissa asumuksissa voidaan saada tervettä unta.
(Nauhoittakaa sitä – ette muuten uskoisi.)
HLL Anni Temonen 