Haastaja: Suklaa. Valkosuklaa. Kinusti. Fudge. Toffee. Marmeladi. Lakritsi. Salmiakki. Hedelmäkarkki. Viinikumimakeinen. Kirpeä karkki. Minttukaramelli. Tikkari. Vaahtokarkki. Suklaarae. Nougat. Täytekeksi. Pikkuleipä. Myslipatukka. Karkkijogurtti, muroiksi naamioidut karkit eli suklaatyynyt, kaakao- ja hasselpähkinälevite, keksilevite, jäätelöksi naamioidut karkit, munkki, viineri, täytepulla, sokeripurukumi.
Altavastaaja, minä: Vadelma. Mansikka. Vesimeloni. Hunajameloni. Pensasmustikka. Mustikka. Aprikoosi. Luumu. Kiivi. Porkkana, oikein mehevä sellainen, supermakea, raasteena. Keräkaali. Ananas. Taateli. Satsuma. Paprika. Luumu. Persikka. Nektariini. Litsi.
Tästä ei tahdo tulla mitään. Mielikuvitukseni häviää sokerin maailmanvalloitukselle. Kansakunta hukkuu sokeriin, sanon. Sama kansa sairastuu suolasta, joka on ihmiskunnalle vaarallisempi kuin korona, sanoo tuntemani infektiolääkäri Pohjois-Suomesta.
Pakkauskoot ovat jättimäisiä. On vaikea pitää yllä turvallista ruokatarjontaa, sillä yhä lisääntyvät juhlakaudet pitkittyvät vuosi vuodelta. Syksy on lähes katkeamaton herkkujen virta, joka taittuu jouluun, siitä ystävänpäivään, pääsiäiseen ja lopulta kesään. Siirtyvätkö lapset kesällä nauttimaan savustetusta siiasta ja lahnasta, syömään uusia perunoita ja poimimaan metsämansikoita? Kokemukseni todistaa kaikkea muuta. Kesä on hedelmäisten karkkien aikaa, jäätelöpikarien, joissa on viinikumimakeisia ja kirpeitä karkkirakeita. Unohdin toki limsat. Ja energiajuomat. Pillimehut, makukaakaot, mehujäät ja pirtelöt.
Ajattelen, että turvallinen syöminen ei ole helppoa 2020-luvulla. Tämä on ollut tähän asti houkutusten vuosikymmen. Mitään sokerista ei toistaiseksi rajoiteta. Hunajapurkki on ainoa makea herkku, jonka kyljessä on pakollinen varoitusteksti: “Vain yli 1-vuotiaille.” Se on botulismin, ei sokerin, takia. Botulismi on yleensä lihashalvauksena ilmentyvä myrkytys, jonka aiheuttavat botuliinitoksiinit, hermomyrkyt. Botuliini tulee latinan makkaraa tarjoittavasta sanasta botulus, sillä huonosti säilyvät lihavalmisteet, kinkut, säilykkeet (ja hunaja) voivat aiheuttaa sairastumisen. On ärsyttävää, että samalla kun botulismi on aiheuttanut kymmenessä vuodessa kaksi vauvojen myrkytystä, ja tästä syystä hunajapurkki on saanut varoitustekstin, ei makeispakkauksissa ole varoitusta eikä mainontaa säännöstellä. Lapsia päätyy karieksen takia kuitenkin sairaalahoitoon. Asiaa kannattaisi harkita, sillä antibioottiresistenssin yleistyessä hammasperäisten infektioiden hoitomahdollisuudet voivat kaventua ja kuolleisuus niihin voi nousta.
Lahjoitin pienen määrän elintarvikkeita vähävaraisille jouluksi. Kaupan kassan päässä oli kärry, johon ostokset lastattiin lahjoituksia varten. Kärryssä oli ennestään pääasiassa keksejä, suklaata, piparkekkuja, sokerihuurrettuja muroja, mutta myös pastaa, kaurahiutaleita ja riisiä. Ymmärrän herkut hyvin, sellaiset elintarvikkeet ovat edullisia hinnan puolesta ja tarkoitus on ilahduttaa joulun aikaan vähävaraisia perheitä. Lisäksi kärryyn on turha laittaa huonosti säilyviä hedelmiä, vihanneksia ja meijerituotteita. Lappasin kärryyn kotimaisia sydänmerkin saaneita muropaketteja. Sitten kannoin kärryyn pähkinöitä, joissa ei ollut suolaa, suklaakuorrutusta eikä chilitahnaa. Lopuksi asettelin kärryyn muutaman pussillisen täysksylitolipurukumeja, joiden merkityksestä en tosin ollut aivan yhtä varma kuin kahdesta muusta valinnastani. (Pelkään yhä, että purukumin syönti vähentää suomalaisten harjausintoa. Hampaiden harjaus fluoriditahnalla on selkeä ykkönen, purkka mahdollisesti kelpo lisä. Pelkään myös sitä, että purukumien ekstaattiset maut johdattavat makeisten maailmaan. Valkosuklaakolapurkka tänään, valkosuklaakolakarkki huomenna?)
Jos olisi ollut aikaa ja mahdollisuus, olisin kaikkein mieluiten halunnut vatkata hyväntekeväisyyteen litroittain puolukkarahkaa, raastaa oikein mehevää porkkanaraastetta, sellaista, jonka mehu suorastaan tiristyy kielen päälle, ja vähärasvaista viiliä, jonka pinnalla on herkullinen, samettinen kerros kermaa. Ne ovat minun herkkujani.
Jos sokerin Suomen-valloitukselle ei tehdä mitään, pitää porata vähintään entiseen malliin ja kirjoittaa yhä lisää lähetteitä anestesiaan, kun kyse on hyvin pienistä lapsista. Terve hammas on kestävä ja ihan lyömätön. Olen nähnyt ja tehnytkin muovitäytteitä, joiden olen ilokseni nähnyt kestävän pitkään. Elämä niiden kanssa jatkuu, ihminen voi unohtaa muovipaikkansa olemassaolon parhaimmillaan vuosiksi. Harjata vain sen päältä menemään, unohtaen missä täyte ylipäänsä sijaitsee.
Harmittaa vain, kuinka vähän hampaita ja suita suojellaan 2020-luvulla. Sokerille ollaan aika sokeita. Ei ole helppoa väistellä sokeripommeja, johdattaa perhe tarjonnan ohitse marketissa, selvitä viikosta hillityllä määrällä sokeria. Ei ole helppoa suojella lapsia ja nuoria kausiherkuilta. On mahdotonta hallita sitä, että joka kuukaudelle ilmestyy taas joku uusi juhla, jota on yksinäistä ja tylsää viettää ilman asiaankuuluvaa sokeria.
Noin reilun vuoden päästä kiireettömään hammashoitoon pitäisi päästä puolta lyhyemmässä ajassa. Se on vähän sama kuin että pelastuslaitosten vasteaika puolittuisi. 10 minuutin sijasta kohteessa tulisi olla jo 5 minuutissa. Samalla pelastuslaitoksen vastuualueeseen kuuluvien kotien, asuinkerrosten ja kiinteistöjen määrä kaupungissa lisääntyisi, rakennuksiin asennettaisiin yhä herkemmin palavia materiaaleja ja pakollisista palovaroittimista luovuttaisiin lainsäädännössä kokonaan. Markkinoille tulisi puhelimen latureita, joiden tiedettäisiin sytyttävän vuosittain 10% enemmän tulipaloja. Silti niiden myyntiä ei rajoitettaisi muuten, kuin kehottamalla ihmisiä tekemään turvallisia valintoja. Paloherkät laturit olisivat myynnissä kaupan kassan vieressä, tarjoushinnoin, ympäri vuoden.
HLL Anni Temonen 