Eräänä iltana päähän tuli ajatus: olen nähnyt satoja, luultavasti jo joitakin tuhansia suita. Minkähän takia ei vielä ole tullut vastaan samanlaisia etuhampaita kuin minulla itselläni on? Ja oikeasti – etuhampaiden muoto näyttää siirtyvän seuraavallekin sukupolvelle minulta – mikä juttu tämä oikein on?
On siis tosiaan niin, että etuhampaissani on tietynlainen muoto. Minusta se on ihan tavallinen, toimiva, normaali. Mutta kun tarkemmin mietin, niin sittenkin ylivoimaisesti useimpien suomalaisten hampaat ovat tästä piirteestä vapaita. Viimeksi tällä viikolla kiinnitin asiaan huomiota – ei näitä tullut vastaan kenelläkään. Piti odottaa, että pääsee töistä kotiin, että tuli vastaan yksi.
En ole esimerkiksi juuri koskaan jäljitellyt tällaista muotoa hampaan paikkauksessa. Olen asetellut etuhampaisiin satoja kertoja matriisinauhoja, kerrostanut yhdistelmämuovia ja täpännyt sitä karverilla, punssarilla ja silikaattitäppäimellä. Yrittänyt jäljitellä hampaan alkuperäistä muotokieltä. En ole koskaan yrittänyt karverilla saada aikaan tällaista poimua.
Minulla on siis geneettinen variantti nimeltään shovel-shaped incisors. Jos olet hammaslääkäri, etkä heti tiedä mistä on kyse, ei ole mitään syytä hävetä. En muista tätä koskaan käsitellyn hammaslääketieteen luennoilla. Ehkä se mainittiin sillä yhdellä genetiikan luennolla, mutta lopputenteissäkään ei kysytty. Ei tästä ole suomenkielistä Wikipedia-artikkeliakaan. Ei edes ruotsin- tai saksankielistä. Ei tietenkään, koska shovel-shaped incisor on tosi harvinainen eurooppalaisilla! Siitä on kirjoitettu Wikipediaan neljällä kielellä:
-englanniksi, koska kaikesta nyt kirjoitetaan enkuksi
-espanjaksi, koska dientes incisivos en forma de pala on yleinen Etelä- ja Väli-Amerikassa, jonne alkuperäiskansat vaelsivat Aasiasta Beringinsalmen kautta Alaskaan ja sieltä muualle uudelle mantereelle.
-arabiaksi, koska – noh – minä en tiedä, mutta ainakin القواطع مجرفية الشكل on kohtalaisen yleinen myös Lähi-idässä.
-ja koreaksi, koska Koreassa tämä variantti on ehkä kaikkein yleisin koko maailmassa. Kun korealainen puraisee kurkkuvoileipää tai omenaa, siihen jää erilainen jälki kuin useimmilla eurooppalaisilla.
Kun sitten katsoo omia etuhampaitaan ja löytää googlella lähinnä arkeologisia kuvia jostain Korean niemimaalta, alkaa tuntua väistämättä hieman eksottiselta. Tiedän toki, että Venäjältä päin on tultu, mutta jestas kuinkahan kaukaa? Mikähän minäkin olen oikeasti perujani? Oheinen kuva yrittää ilmeisesti kovasti selittää shovel shaped incisors -geenitutkimusta. Tuosta luolasta on löytynyt joskus kallo, ja siinä kallossa on ollut hampaat, jotka ovat samanmuotoiset kuin minulla.
Onneksi nykyään on helppo saada selville mitä tahansa Googlen massiivisen keinoälyn avulla. Kuten että:
Shovel-shaped incisor on siis geneettinen piirre, joka on erityisen yleinen Koreassa ja muualla kaukoidässä ja Venäjän itäisillä laitamilla. Myös Neanderthalin ihmisillä oli lapion muotoiset eli shovel-shaped -hampaat.
Kaikkein jännintä ja liikuttavinta on, että lapion muotoiset hampaat ja vauvan ravitsemus liittyvät yhteen. Sama geeni, joka turvasi pikkuisten vauvojen ravitsemusta, D-vitamiin saantia ja rasvahappojen tarjontaa hyytävässä viimassa Beringinsalmen yli, tekee hampaista lapion muotoiset ja reunoiltaan poimuiset.
Geenin nimi on EDAR (ectodysplasin A receptor) ja se vaikuttaa niin hikirauhasiin, etuhampaiden poimuisaan muotoon ja rintarauhasten tiheämpään tiehytrakenteeseen. Geeni rikastui aasialaisväestössä 20 000 vuotta sitten.
No, tämä riittää tiedoksi minulle. EDAR V370A, vauvojen imettäminen, poimuileva etuhammas ja riittävä D-vitamiinin saanti imeväisiässä. Melkoista.
Lopuksi laitettakoon vielä kuvamateriaalia tästä ilmiöstä. Harmi, ettei se vapauta hampaiden harjauksesta. Tietysti kiva kuulla, että näillä hampailla varustettuna jaksaa imettää ja samalla vaeltaa samalla Siperialta Alaskaan hyisessä tuiskussa, ilman huolta riisiraudista, ja päätyä elämään joko Samsungin koodariksi tai aroille pampalla.
삽 모양 앞니 , kuten korealainen sanoisi!
HLL Anni Temonen 