Mitä hammastarkastukseen kuuluu julkisella puolella?

Hammastarkastus on aikaa vaativa, iso tutkimus. Se on minulle mieluinen ja jännittävän systemaattinen hetki, joka antaa mahdollisuuden vaikuttaa potilaan tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin, kokonaisterveyteen, vanhuuteen ja itsetuntoon. Oma tapani tehdä hammastarkastus on muuttunut sen jälkeen, kun aloitin Hammaslääkäristä suulääkäriksi -nimisen täydennyskoulutuskokonaisuuden. Nyt pitää nähdä koko ihminen, ja se vaatii tarpeeksi aikaa.

Tervetuloa kunnallisen puolen hammastarkastukseen. Minulla on Sinulle 45 minuuttia aikaa. Se voi olla paljon tai se voi olla aivan liian vähän riippuen siitä, millainen tilanne suussasi on.

Aloitetaan anamneesista.

Kerro, mitä sairauksia Sinulla on todettu. Mitä lääkityksiä käytät? Onko Sinua puudutettu aiemmin ongelmitta? Oletko saanut leukojen tai kasvojen alueen sädehoitoa? Oletko raskaana tai imetät? Pelkäätkö hammashoitoa, ja mitä erityisesti? Oletko millekään allerginen? Millaisen allergisen reaktion sait penisilliinistä? Oletko ollut koskaan leikkauksissa? Onko Sinulla keinoniveliä tai muita proteeseja? Otat siis nivelreumaan Trexania – minä viikonpäivänä otat pistoksen?

Jatketaan taustatietoihin.

Kuinka usein Sinulla on tapana harjata hampaat? Käytätkö sähkö- vai manuaaliharjaa? Miten mielestäsi pärjäät hampaiden tai proteesien kanssa – saatko puhdasta? Käytätkö fluorihammastahnaa vai kenties jotain fluoritonta apteekin entsyymitahnaa? Tupakoitko, nuuskaatko? Käytät siis nuuskaa: käytätkö ruotsalaista nuuskaa vai kenties Aasiasta tuotua? Kuinka usein – jos ylipäänsä – käytät alkoholia? Onko suussa nyt jotain vaivaa tai kipua?

Katsotaan sitten suuhun.

Todetaan hampaiden lukumäärä, mahdolliset implantit ja proteesit. Jos hampaat ovat paksun plakin peitossa, teen tarkastuksen alussa pastapuhdistuksen paremman näkyvyyden saamiseksi. Luettelen työparille hampaistokohtaiset löydökset: paikkamateriaalit, alkavat ja pysähtyneet reiänalut, paikattavat reiät (karieksen) ja lohkeamat, kiilteen kehityshäiriöt, hampaiden hiushalkeamat, ienvetäymät, narskuttelusta johtuvat kulumispinnat ja eroosion aiheuttamat muutokset. Isosti paikatuista hampaista tarkistan vitaliteetin, eli sen, onko hammas yhä elossa, vaikka paikkamateriaali ulottuu syvälle lähelle hampaan ydinonteloa. Tähän poskihampaaseen on tehty syvä paikka viisi vuotta sitten. Onko se oireillut? Onko hammas nyt koputusarka?

Mittaan ientaskut. Vuoteleeko ienraja verta mittauksessa? Tuntuuko tai näkyykö ienrajoissa hammaskiveä? Jos löydän yksittäisiä syventyneitä ientaskuja, työpari avaa kiinnityskudosten tutkimukseen tarkoitetun kaavion, ja tutkimme tarkemmin parodontiumin: ientaskujen syvyyden, märkävuodon, ienverenvuodon, hampaiden lisääntyneen liikkuvuuden, juurten haarautumiskohtien tilanteen, ienvetäymät, turvotuksen, plakkipeitteet.

Rekisteröimme hoitajan kanssa purennan: ahtauden, ylipurennat, ristipurennat, saksipurennan, avopurennan, purennan tasapainoisuuden ja mahdollisen kaksoispurennan tai purennan liu’un. Pitää katsoa, onko Sinulla tarpeeksi purentapareja ja täyttääkö purentavirhe mahdollisesti oikomishoidon kriteerit. Oletko saanut syötyä hyvin, vaikka näin monta poskihammasta puuttuu?

Limakalvot tutkitaan peilin avulla. Lypsän sylkeä korvanalussylkirauhasista ja tarkistan syljen koostumuksen – onko se vaahtoavaa vai kirkkaan juoksevaa? Erittyykö sylkeä riittävästi, vai onko suu kuiva? Tuntuuko se myös kuivalta? Katson läpi huulijänteet ja kielijänteen, kielen ja suunpohjan. Tunnustelen suunpohjan nostamalla sitä suun ulkopuolelta painaen, ja etsin limakalvoilta merkkejä purujäljistä, haavaumista, rakkuloista tai suusyövän vaaranmerkeistä. Huulet ja suupielet kuuluvat tarkastukseen. Näyttää, että tämän vanhemman ihmisen syljeneritys on normaalia, mutta nielemisfunktio on heikentynyt – epäilen Parkinsonin tautia tai jopa hyvin alustavasti ALS:ia ja teen lähetteen keskussairaalaan.

Puremalihakset ja leukanivelet tunnustellaan. Onko suun avaus suora vai viettääkö se jompaankumpaan suuntaan? Onko avaus jäykän oloinen; onko leukanivelpäissä turvotuksen tunnetta tai arkuutta, naksunaa, rahinaa tai lonksumista? Miltä puremalihasten tunnustelu tuntuu? Käykö kipeää, vai tuntuuko lihas vain suurentuneelta? M. masseter, pterygoideukset, temporalikset, digastricukset, sternocleidomastoideukset. Pyydän potilaan kohottamaan päätään tuolista ja saan otteen päänkiertäjälihaksesta, joka on kosketusarka. Oletko siis kärsinyt korvien soimisesta? Lihas kiinnittyy sinne lähelle, ja voi aiheuttaa korvan soimista. Jos purentaelimestä löytyy lisätutkimuksen tarvetta, varaan uuden ajan systemaattiseen DC/TMD-tutkimukseen, jota olen juuri opettelemassa.

Pehmytkudokset tutkitaan. Tunnustelen kaulan ja niskan turvotusten ja suurentuneiden imusolmukkeiden varalta. Tutkin varmuuden vuoksi soliskuopat.

Otan Sinusta röntgenkuvia. En millään näe kaikkea vain silmin ja sormin. Hoitaja laittaa kaulallesi kilpirauhassuojan ja otamme aluksi molemmilta puolin hampaistoa purusiivekeröntgenkuvat. Kahden amalgaamipaikan alla on uusi kariesleesio, joka on paikattava. Yksi viisaudenhammas on jäänyt leukaluun sisään. Arvioin, miten alveoliluu kulkee hampaiden ympärillä ja onko se vetäytynyt mistään kohdin. Otan vuosikymmen sitten juurihoidetusta hampaasta tarkennuskuvan.

Käyn löydökset läpi kanssasi, ja teen vielä lähetteen suun alueen paronoraamaröntgenkuvaan. Sen haluan nähdä joka potilaalta ainakin kerran elämässä, ja näin paljon paikatusta suusta tarpeen mukaan muulloinkin. Tutkin kuvasta leukanivelpäät, poskiontelon kulun, hampaiden juurenkärkien tilan ja puhkeamattomat hampaat. Kuvan laidoilla näkyy tonsillaplakkeja, pieniä kalkkeumia, ja leukaluuhun hampaanpoistossa jäänyt juurenpala. Ennen kaikkea processus stylohyoideus on poikkeavan pitkä, ja selittäisi hyvin terävän, viiltävän kivun, joka kertomasi mukaan ilmaantuu niellessä ja päätä vasemmalle liikuttaessa. Konsultoin taitavampaa kollegaa: ehkä Eaglen syndrooma siis – teen lähetteen keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin.

Mietin toimintakykyäsi nyt ja tulevaisuudessa, etsin infektiofokuksia.

Mietin, oletko kykenevä hoitamaan itse omaa suutasi ja hampaitasi. Julkisen terveydenhuollon ammattiroolissa havaitsen joskus kaltoinkohtelua, niin vanhusten kuin lasten. Jos olet pieni lapsi, vastuu suun terveydestä on huoltajillasi. Jos olet vanhus, saattaa suun kuntosi olla romahtamassa, koska voimia sen hoitoon ei ole. Silloin jonkun muun on otettava koppi. Suusi kunto voi myös heiketä nopeasti muistisairauden, lääkitysten tai muun sairauden myötä. Tehtävänäni on miettiä, millaisen suun ja purennan kanssa voit elää. Suun olisi oltava joka päivä niin infektiovapaa, että voisit koska tahansa mennä kiireelliseen leikkaukseen tai aloittaa kiireellisesti mitkä tahansa lääketieteelliset hoidot tai lääkitykset. Tavallinen hammastarkastus on aina myös infektiofokustutkimus.

Kirjaan Sinulle, itselleni, kollegoille ja muiden alojen lääkäreille.

Kun lähdet, jään kirjaamaan löydöksiä, diagnooseja ja hoitosuunnitelmaa. Määrittelen, kuinka usein Sinun olisi aiheen käydä julkisen hammashoidon puolella hammaslääkärin tarkastuksessa ja kuinka usein tarvitsisit suuhygienistin palveluja. Kirjoitan lähetteen erikoissairaanhoitoon nielemisvaikeuksistasi. Määrään Sinulle fluoripitoisuudeltaan vahvempaa hammastahnaa, koska suusta löytyi reikiä ja Sinulla on aristavia ienvetäymiä. Yksi hampaista osoittautui elottomaksi, ja päädyn suosittamaan sen poistoa, koska hammas ei ole enää hyvin paikattavissa. Pyydän tarkistamaan harjaamistekniikan plakkiväritableteilla silloin tällöin. Yritän löytää Sinulle jatkoajan, vaikka se on nyt vaikeinta ja ajat menevät aivan liian kauas ja tarkastuksen löydökset uhkaavat muuttua tällä välin pahempaan ja muuttaa hoitosuunnitelmaa. Se, mitä seuraavaksi tapahtuu, riippuu löydöksistä, Käypä hoito -suosituksista, kustannuksista, Sinun toiveista ja siitä, miten hyvin pystyt hoitamaan hampaita hoidon aikana ja vuosia ja vuosikymmeniä sen jälkeen.

Näin tarkastan julkisella:

-Joka arkipäivä yksi täysi-ikäisen hammastarkastus hoitotakuun täyttymiseksi alle 6 kuukauden sisällä yhteydenotosta.

-Joka viikko useampi lakisääteinen lapsen hammastarkastus: 1-luokkalaiset pääosin syksyisin, 8-luokkalaiset pääosin keväisin ja tarvittaessa näiden luokkien välissä ja suuhygienistillä.

Suun vaivat mitataan aivokuorella, ei millimetreinä

Insinöörit puhuvat työssään usein toleransseista: kuinka paljon työn tarkkuus voi vaihdella ilman, että siitä on haittaa. Suussa toleranssit ovat pieniä. Ruuhkautuneissa terveyskeskuksissa on suljettava mielestä oven takana odottava ruuhka ja annettava suulle sen vaatima täysi huomio. Ristiriita tarkkuusvaatimusten ja potilaspaineen välillä altistaa nuoria hammaslääkäreitä uupumukselle. Suun vaivat ovat ihmiselle fyysistä kokoaan paljon isompi kärsimys.

Tervetuloa hammaslääkärin työmaalle!

Olemme suussa. Tänne pitää tulla hyvin nukkuneena, terveenä ja mielellään luuppien kanssa. Käsien ihon tulee olla ehyt, näön hyvä tai laseilla sellaiseksi korjattu ja mielen tarkkaavainen. Suuhun mennään samalla asenteella töihin kuin Porschen tehtaalle (ks. alempana). Vain laadukas ja sopivan tarkka työ auttaa potilasta, tulee lopulta halvimmaksi ja innoittaa hammaslääkäriä jaksamaan.

Suu on ihmiselle sensorisesti isoin kehonosa kämmenten lisäksi. Yksi millimetri on suussa jo paljon – niin oikomishoidossa, leuansiirtoleikkauksessa kuin juurihoidossakin. Puhumattakaan aftoista (luoja sitä kipua). Potilaat ovat kokemusperäisesti samaa mieltä: millin virhe on yleensä liikaa, ainakin hammasproteesin painokohdassa. Hekin tunnistavat suun vaatiman tarkkuuden, koska sensorinen aivokuori kertoo sen heille: suurpiirteisinkin vanhus huomauttaa, jos paikattu hammas korottaa edes hiuksen paksuuden verran.

Suussa olevan trauman tai muun vaurion suuruutta ei mitatakaan millimetreissä, vaan siinä, kuinka ison kärsimyksen aivot sille tulkitsevat. Terveyskeskushammashoitoloiden päivystysten ruuhkautuessa ei auta kuin muistaa, etteivät potilaat lähde töistä ja koulusta jonottamaan pienen lohkeaman vuoksi, vaan koska suu on ihmiselle erityisen paljon sensorista dataa tuottava paikka.

Ihmismalli, joka kuvaa eri kehonosien osuutta tuntoaivokuorella. Suu ja kämmenet vievät leijonanosan ihmisaivojen sensorisesta kapasiteetista – ne ovat tärkeimpiä. Kuva Richard Dawkinsin kirjasta The Ancestor’s Tale – A pilgrimage to the dawn of life.

Suun lisäksi ihmisaivoilla on aivan erityisen suuri kapasiteetti käsien sensoriselle tiedolle. Hammaslääkäri onkin käsityöläisenä tekemisissä kahden herkän ja tarkan kehonosan kanssa, potilaan suun ja omien käsiensä.

Katsoin eilen kiinnostavan dokumentin autoteollisuuden nykyaikaiselta tuotantolinjalta. Saksan Zuffenhausenissa valmistuu uuden sukupolven täyssähköautoja, Porsche Taycaneja. Tuotanto on erittäin pitkälle lähes fiktiivisesti automatisoitu, mutta somatosensorista aivokuorta tarvitaan vielä loppusilaukseen:

Tässä tarkistetaan Porsche Taycanin maalipinnan kiiltoa ja virheettömyyttä. Hammaslääkäri tunnistaa työvaiheen tärkeyden: viimeistelemätön tai saumatiiviydeltään vajaa paikka on riski uudelle kariekselle, lohkeilulle ja jopa hampaan tulehtumiselle. Sormi on yhä huippuinstrumentti.
Posche Taycanin maalipinnan, ovien ja saumojen tarkistusta ennen akun, moottorin ja muun alustan liittämistä koriin. Systemaattinen työvaihe tarvitsee keskeytyksettömän hetken – sama pätee hammashoitoon. Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=hkCVkGt5GxM

On hätkähdyttävää, että hammaslääkärin työ vastaa Porschen Taycanin tuotantoprosessia tarkkuusvaatimuksineen, mutta olosuhteet ovat niin kovin erilaiset. Tämän päivän hammashoidossa tekninen tarkkuus on työn kenties helpoimpia osa-alueita, vaikka sekin vaatii pitkän koulutuksen ja harjoittelua. Teknisen laadun saavuttamisen tiellä on usein muu kuin sopivan instrumentin tai hyvän kädentaiton puute: potilaan pelot, perussairaudet, lääkitykset ja kotiolot. Ennen kuin suuhun päästään operoimaan, on yhä useammin selvitettävä, mitä juuri kyseiselle potilaalle saa tehdä.

Pääviesti hammaslääkärin työn luonteesta:

  • Suu on kokoonsa nähden isosti edustettu ihmisen (somato)sensorisella aivokuorella
  • Kipu ja suun alueen muut sensoriset vaivat aiheuttavat potilaalle kokoaan isompaa kärsimystä ja haittaa: pieni afta on aivokuorella isoa dataa
  • Koska suun terveydenhuolto ei ole automatisoitua robottityötä, hammaslääkärin on oltava hyvävointinen ja motivoitunut pystyäkseen tarkkaan työhön
  • Työn laatua rajoittaa yhä useammin potilaiden sairaudet, lääkitykset, kotiolot ja huono suuhygienia
  • Julkisen sektorin hammaslääkärille laatu on suuri motivaation lähde

Puudutan mahdollisimman, noh, puuduttavasti

Puuduttaminen on kuin kättely bisnestapaamisessa: ensikosketus potilaaseen ennen toimenpidettä. Sen täytyy sujua mahdollisimman kivuttomasti ja rauhallisesti.

Hammaslääkärin työpäivästä minuuttimääräisesti valtava siivu kuluu puuduttamiseen, ainakin minulla. Vaikka työtahtini on nopeutunut kokemuksen myötä, puuduttamistahtini ei. Käytän nykyään useampia minuutteja yhtä puuduteampullia (vaivaista 1,7 millilitraa) kohden. Syy? Hidastelu käy vähiten kipeää + potilaat arvostavat sitä.

Hitaasti puuduttamalla voi käydä niin onnekkaasti, ettei potilas tunne puuduteneulaa ollenkaan. Joka kerta, kun näin käy, on voittajaolo. Usein nipistää vähän, mutta onpahan yritetty. Kun puuduteaineen vie kudokseen kilpikonnan vauhdilla, se alkaa vaikuttaa mennessään, eikä turhaan pullistele limakalvon alla. Hidastelulla pyrin välttämään myös kudoksiin tulevia mustelmia, potilaan kokemaa ahdistusta ja ihan jo omaakin kuormitusta. Varsinkin lapsilla yhteistyö loppuu seinään, jos puuduttaminen epäonnistuu.

Jonkin verran hammaslääkäreillä on käytössä puudutuslaitteita, tietokoneavustajia, jotka hoitavat puuduteaineen annostelun kudoksesta välittyvää paineentunnetta mitaten. Laite piippailee taustalla ja päästää puudutepisarat kudokseen vaikkapa 0,006 millilitran sekuntivauhtia. Omalla, kunnallisella työpaikallani tällaista laitetta ei ole, joten saavutus tuntuu sitäkin suuremmalta, kun potilas nousee tuolista ja kertoo puudutuksen olleen kivuttomin ikinä.

5 syytä, miksi hammaslääkäri on myöhässä

-Anteeksi, että jouduit odottamaan.

Sanon sen aina, kun olemme vähintään 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. Olen myöhässä viikottain, useimmiten 10-15 minuuttia, muutaman kerran kuukaudessa lähes puoli tuntia.

Myöhässä oleminen ei ole koskaan tarkoitus. Potilaasta odottelu voi kuitenkin tuntua tahalliselta. Useimmille odotusaulassa odottaville tulee myös tunne, että he ovat saapuneet paikalle väärään aikaan tai vääränä päivänä. (Haaveilenkin reaaliaikaisesta tauluteeveestä, jossa jokaisen hammaslääkärin aikataulu näkyy kuten lentokentällä boarding time. Miten siistiä.) Aina kun mahdollista, hoitajani käy ilmoittamassa seuraavalle potilaalle, että aikataulu venyy.

Joten HEP! Tässä 5 syytä, miksi olen ollut myöhässä tämän talven aikana.

HERMOVAURION VÄLTTÄMINEN

Potilaalla on ollut leukakipua usean kuukauden ajan. Viisaudenhampaat ovat puhkeamassa, mutteivät mahdu purentaan. Ne on poistettava leikkauksellisesti. Poistamme ensin oikean puolen alaviisurin. Alaleuan hermo – se, joka hermottaa oikeaa poskea, leuankärkeä, ientä ja kielen oikeaa laitaa – näkyy poistokuopan pohjalla. (Yleensä emme halua nähdä sitä.) Onneksi hampaan juuret eivät ole vielä kasvaneet täyteen pituuteensa, ja potilas säästyy hermovauriolta. Nyt on poistettava myös vasen alaviisuri pian. Tarpeeksi pitkä vastaanottoaika löytyisi vasta 4 kuukauden päästä. Nipistämme siitä vartin ja varaamme potilaalle kiireellisenä ajan jo seuraavalla viikolle. Hampaan juuret eivät ehdi kasvaa hermon ympärille viikossa. Poistamme hampaan rauhallisesti ja varoen, mutta olemme 15 minuuttia myöhässä. Syy: vältimme hermovaurion.

PIENEN KOULULAISEN PUOLELLA

Alakoulun oppilaat tuodaan kerran viikossa hammaslääkäriin tilataksilla. Kouluryhmän kokoonpano vaihtelee: oikomiskojekontrolleja, hammastarkastuksia, paikkausta, maitohampaiden poistoja ja tapaturmakontrolleja.

Tällä kertaa on sementoitava suuhun useita oikomiskojeita, jotka ovat tulleet labrasta. Ne eivät voi odottaa. Aamupäivään mahtuisi vielä yksi ekaluokkalaisen hammastarkastus. Katson ryhmän kokoonpanoa: viisi esiteiniä ja yksi pieni ekaluokkalainen. Päätän ottaa ryhmään vielä toisenkin ekaluokkalaisen, samaa sukupuolta, jotta pienistä olisi toisilleen seuraa odotusaulassa. Aamupäivästä tulee tiivis, ja lähden syömään tavallista myöhemmin, joten ruokailun jälkeen aloitamme 10 minuuttia myöhässä. Syy: ekaluokkalaisen ei tarvinnut olla yksin ja turvaton odotusaulassa.

KIVUTON PORAAMINEN

Potilaalla on se tavanaomainen: reikä alaposkihampaassa. Syvä karies edellyttää puudutusta. 30 minuutin vastaanottoajasta puutumiseen menee tavallisesti alle 10 minuuttia. Tänään tähdet eivät ole kuitenkaan suotuisassa asennossa, vaan hammas on äkäistä sorttia. On lisättävä puudutetta ja odoteltava. Selviää, että potilaalla on ollut syksyn alussa kolmoishermosärkyä ja narskuttelua. Ne vaikuttavat puutumiseen ja herkistävät hampaan tuntoa. Näin vaikeasti puutuvalle potilaalle on erityisen perusteltua tehdä heti pysyvä paikka väliaikaisen sijaan – alaleuan johtopuudutus ei ole täysin riskitön toimenpide, eikä sitä haluta suotta toistaa. Puudutteluun vierähtää 20 minuuttia, ja paikkauksen tultua valmiiksi olemme lopulta 15 minuuttia myöhässä. Syy: potilas puutui hitaasti, mutta lopulta hyvin.

KOLLEGAN AUTTAMINEN

Olemme taas aikataulussa. Potilas on lähtenyt ja kirjaan suun tarkastuksessa havaitut löydökset potilastietojärjestelmään. Ovelle koputetaan ja kollegaa avustava hoitaja pyytää minua avuksi: hammas pyörii kuopassaan, muttei nouse. Menen avuksi, totean, että hammas on tosiaan lähes irti, mutta kinnaa jostain kiinni. Jaan hampaan pienempiin osiin ja nostan osat yksi kerrallaan – kahden juuren päät olivat sulautuneet toisiinsa ja estivät toisiaan nousemasta kuopasta. Pitkittyneen hampaanpoiston jäljiltä potilas pääsee kotiutumaan, oma hammaslääkäri jää kirjaamaan toimenpiteen ja minä palaan muistelemaan, mihin diagnoosikoodien kanssa jäinkään.

Kollegan auttamiseen vierähtää 15 minuuttia, ja olen saman verran myöhässä. Syy: kollegan auttaminen on hammaslääkärin työn velvollisuus ja etuoikeus.

PÄIVYSTÄMME – EMME OIKEASTAAN OLE MYÖHÄSSÄ

Päivystykseen tuleva potilas soittaa ajanvaraukseen. Häntä kehotetaan saapumaan odotusaulaan 13:30. Aika on ilmoittautumisaika, jota kutsutaan myös ohjeelliseksi vastaanottoajaksi. Ohjeellisen vastaanottoajan avulla potilaat saapuvat päivystykseen pitkin päivää. Kaikki eivät joudu odottamaan kuutta tuntia, mutta jokainen joutuu odottamaan vähän (tai ei ollenkaan).

Joissakin hammashoitoloissa on käytössä yksi aika, jolloin kaikki päivystyspotilaat saapuvat ajanvaraukseen. Tämä voi olla vaikkapa klo 11-12. Kaikki joutuvat odottamaan vastaanotolle pääsyä, ja viimeisenä ilmoittautuneet jopa tunteja. Olen iloinen, että tästä käytännöstä on luovuttu. Odottaminen on raskasta, ja ihmisten pakkautuminen odotusaulaan voi lisätä tarttuvien tautien leviämistä.

Ohjeellinen vastaanottoaika tarkoittaa sitä, että odotusaulassa selviää pienemmällä odottamisella, mutta odottamista se ei poista kokonaan.

Päivystyspäivinä en ole myöhässä. Päivystäessäni en pahoittele myöhässä olemista, mutta potilaan tullessa tuoliin saatan kyllä sanoa: -Kiitos, että jaksoit odottaa.

Kun vaan harjaat

Onko järkevää kertoa potilaalle, että hampaat pitää harjata aamuin illoin?

Kertoisinko sittenkin, että hampaat pitää harjata hyvin?

Kuinka usein sinulla on tapana harjata hampaat? kysyn tarkastukseen tulleelta 10-vuotiaalta. Oikeastaan en ole varma, pitäisikö minun kysyä sitä. –Kahdesti, hän vastaa. Raksitan tiedon potilastietojärjestelmään, johon harjaustottumukset rekisteröidään rakenteisesti.

Sitten aloitan tarkastuksen ja katson pojan suuhun. Sinne pitäisi katsoa aina näin: hyvässä valaistuksessa, kirkkaan valon alla, huulta pois edestä nostaen. Nyt olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei minun pitäisi kysyä edellä kysymääni kysymystä enää koskaan, keneltäkään.

Hampaat ovat paksun plakin peitossa. Ienrajat ovat punakat ja äityvät vuotamaan verta heti, kun kerään pallopäisellä ientaskumittarilla plakkia pois hampaiden pinnoilta. Pyydän hoitajalta pastaputsivälineet: silikonikupin, puhdistuspastaa ja hitaan kulmakappaleen. Puhdistan lapsen hampaat ennen kuin voin tehdä tarkastuksen. Muuten en näkisi.

Ehkä lapsi harjaa aamuin illoin. Se on mahdollista. Ehkä hän harjaa 2 minuuttia 2 kertaa päivässä. Sekin on vielä mahdollista. Ehkä hän laittaa harjaan vieläpä 2 senttimetriä hammastahnaa, ja toteuttaa kerran tentissäkin kuulusteltua 2 x 2 x 2 -sääntöä. Hampaat ovat joka tapauksessa niin plakkiset, ettei säännöstä näytä olevan mitään muuta iloa kuin se, että sen voi tarjota vastaukseksi hammaslääkärissä. Eikä hammaslääkäriä, saati potilasta, lohduta se, että sääntöä on noudatettu, kun hampaat ovat paksun möhnän peitossa ja ikenet tulehtuneet, ienrajat reiänalkuja täynnä. Ainoa sääntö, jota haluaisin kaikkien potilaideni noudattavan, on tämä:

Harjaa niin, että hampaat tulevat puhtaiksi.

Suut ovat erilaisia. On ihan eri asia harjata 32:a hammasta kuin 14:ää (noin 4 minsaa vs. 1,5 minsaa). Tai hampaita, joiden oikomishoito on kesken ja suussa on erilaisia kaarilankoja ja braketteja (8 minsaa). Tai hampaita, jotka ovat irtoamassa uusien pysyvien hampaiden tieltä (kipua, arkuutta ja noin 3 minsaa ainakin).

Olen hammaslääkäri. En harjaa aamuin illoin 2 minuuttia kerrallaan. Luultavasti aikaa kuluu neljä minuuttia, joskus minuutti – en tee sillä tiedolla oikein mitään. Harjaamisesta ei makseta palkkaa, joten kirjanpito on yhdentekevää. En katso kelloa, vaan hampaita. Hyvänkin harjauksen jälkeen alakulmahampaan ienrajassa on plakkia. Sen harjaan vielä erikseen ja viimeistelen lankaamalla.

Hampaita harjataan hampaiden, ei minuuttimäärän tai harjaamisen itsensä vuoksi. Jättäisinkö potilaalle juuri tekemäni ison muovipaikan kiillottamatta sen vuoksi, että sen tekoon oli varattu 30 minuutin vastaanottoaika ja aika on ylitetty? Jos työ vaatii 40 minuuttia, se saa 40 minuuttia. Ymmärsitte varmaan pointtini.

Elämän varrella ihminen kohtaa vaiheita, joissa voimavarat hampaiden harjaamiseen ehtyvät. Miten niistä selvitään ja miten hammaslääkärisi voi niissä auttaa – siitä seuraavassa postauksessa.

Nöyrä hammaslääkäri oman plakkinsa edessä

Raamatussa ei sanota tätä suoraan, mutta veikkaanpa, että samalla kun Eedenin portit sulkeutuivat ja Aatami ja Eeva joutuivat synnyttämään kivulla ja hankkimaan leipänsä raadannalla, saimme vitsaukseksemme myös hammasplakin. Sen jatkuvaa poistamista ja hajottamista teemme niin kauan, kuin suussa on hampaita. Ei ole nannaa hammaslääkärillekään.

Hammaslääkärin hampaat uuden vuoden aamuna, vuoden 2020 ekana päivänä. Edellisenä iltana hampaat on harjattu puhtaan tuntuisiksi. Ei ihan pommisuulta näytä.
Hammaslääkärin hampaat minuuttia myöhemmin. Plakki värjäytyy, ja sitä on ylt’ympäriinsä. Vaikka plakkia ei ole paljon, tällä suulla ei kehtaa lähteä töihin. Kauanko menee, että tämä kaikki on saatu pois? Tavallisella manuaaliharjalla yli kaksi minuuttia.
En pidä tätä helppona. Jos kädet vapisevat, kognitio on heikentynyt, olet muistisairas tai toipilaana ja muutenkin kipeä, voi olla, ettei tämä onnistu. Lapsilla voimakas huuli työntää harjaa pois ienrajasta. Iän myötä ikenien vetäytyminen vaikeuttaa puhdistamista entisestään, kun jo kolmekymppisellä on haastetta. Silti vaihtoehtoja ei oikein ole – kariesrokotetta ei ole olemassa. Parasta hyväksyä, että a man’s got to do what a man’s got to do.
Kotikonstein tämän parempaan en pystynyt. Näen vähäistä hammaskiveä ja pientä pinttymää, mutta reikiä ne eivät pienessä laajuudessaan aiheuta ja ien on terve. En kuitenkaan ole varma, pystynkö tähän enää vanhana.
Minuuttien harjaamisesta huolimatta lankain löysi vielä sitten jotain. Plakkia, yllättävän paljon plakkia. Illalla työ jatkukoon.

Miltä nyt tuntuu, hammaslääkäri?

  • Plakkiväritabletit ovat armottomia ja todella hyödyllisiä. Nyt tiedän, saanko plakin pois.
  • Suu tuntuu puhtaalta.
  • On tää kovaa työtä. Aina ei jaksaisi, ja auta armias jos suussa olisi vähemmän sylkeä ja virheasentoisia hampaita ja oikomisraudat ja ienvetäymiä!
  • Aina ei varmasti tule näin puhdasta. Mutta plakiton hammas ei reikiinny. Koska harjaustulos ei ole koskaan täydellinen, ja koska syömme pitkin päivää, tarvitaan harjauksen kyytipojaksi fluoria. Se on harjaamisen apuaine – kuin auton moottoriöljy.
  • Tämä on ainoa keino, kun ei olla siellä Eedenin puutarhoissa.

Sähköhammasharja on paras – harjaan silti tavallisella

Olen hammaslääkäri. Harjaan tavallisella hammasharjalla. Miksi en käytä sähköhammasharjaa?

Jordanin hammasharjojen design hivelee silmää.

Meidän ihan jokaisen on harjattava hampaat, jos niitä (tai hammasimplantteja) suussa on. Siksi hammasharjan on oltava tarpeeksi halpa, että se tulee hankittua ja vaihdettua rispaantuessaan uuteen. 3-4 euron hammasharjalla saan hampaat puhtaiksi. Se on lohdullista. Tavalliset manuaaliharjat ovat laadultaan hyviä. Sekin on lohdullista. Jos manuaaliharjoista ei olisi mihinkään, olisi kiire keksiä hyvä manuaaliharja.
(jokainen tarvitsee hammasharjan) + (kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää tai hankkia sähköhammasharjaa) = tarve hyvälle manuaaliharjalle

Olen harjannut ihan kaikenlaisilla harjoilla – mediumeilla, softeilla ja extrasofteilla, sekä aivan yltiöpehmeällä ilmaisharjalla, joka on tarkoitettu vaikkapa leukaleikkauksen jälkeiseen hellään plakin poistoon hyvin kipeässä suussa. Silläkin sain puhdasta (jessus millä vaivannäöllä, mutta silti). Pihi hammaslääkäri tietysti käyttää kaikki näyteharjat hyödykseen.

Ostin nämä, koska ensinnäkin hammaslääkäri joutuu ostamaan omat harjansa ja tahnansa. Oxygenolin tahna siksi, että siinä oli riittävästi fluoria, se on valmistettu Suomessa ja se sopii limakalvoilleni. Jordanin harja siksi, että harjaspää on erityisen pehmeä ja vähentää alttiutta ienvetäymille. Sähköhammasharjalla ienvetäymien aikaansaaminen ei ole yhtä todennäköistä. On tärkeää, että manuaaliharjallakin riski ienvetäymille on pieni.

Vastaus siis alun kysymykseen, miksi käytän manuaaliharjaa, vaikka sähköhammasharja on yleensä parempi: Käyttämällä manuaaliharjaa teen jatkuvasti pientä taustatutkimusta siitä, että ihan jokainen suomalainen voi harjata hampaat hyvin.

Hammashoitolat ovat tukossa – hakeudu silti hoitoon

-No niin, nyt seuraa se vaikein toimenpide, sanon potilaalle, jolta olen juuri poistanut leikkauksellisesti tulehtuneen viisaudenhampaan ja joka tarvitsee ajan myös toisen hampaan poistoon. -Yritän antaa Sinulle jatkoajan.

Julkinen suunterveydenhoito on ruuhkautunut ja aliresurssoitu. Hoitotakuun vuoksi jokainen tarkastukseen ajan haluava täysi-ikäinen potilas saa ajan alle 6 kuukaudessa yhteydenotosta (koska jos ei, seuraa uhkasakkoja). Kukaan ei seuraa, missä ajassa potilaan tarkastuksessa löydetyt ongelmat saavat hoitoa.

Hammaslääkärin työhön hoitotakuu vaikuttaa niin, että hammastarkastuksia on pakko tehdä, mutta sairauksien hoitamiselle löytyy vapaa aika jostain seuraavan kesäloman jälkeen. Se on kamalinta julkisessa terveydenhuollossa. Nuoria hammaslääkäreitä syö se, kun huolella tehdyn tarkastuksen jälkeen kaikki osapuolet kohtaavat realismin: ne kuusi murenevaa hammasta ja märkivät ientaskut saavat muhia suussa ja verenkierrossa vielä kuukausia. Muuten kaikki olisi niin hyvin: terveyskeskukset ovat täynnä hyvää aseptiikkaa, turvallisuutta ja asiantuntemusta.

KYSE ON RAHASTA.

Hammashoito on muuhun terveydenhuoltoon nähden potilaalle sairaan kallista – potilas maksaa julkisestakin hammashoidosta paljon enemmän kuin muusta julkisesta terveydenhuollosta. Hammashoidon maksut eivät myöskään kerrytä maksukattoa, jonka täyttyessä esimerkiksi lääkärikäynnit ovat maksuttomia. Mitään järjellistä tai tieteellistä syytä tälle ei ole, eikä sille, että keinoniveltä ei joudu valitsemaan kahdesta erihintaisesta, mutta hammasproteesin joutuu. Vielä kalliimpaa hammashoito on yksityisellä vastaanotolla. Kun Kela-korvauksia leikattiin vuosina 2015-16, yksityishammaslääkäreiden palveluiden käyttö väheni noin 16 %. Tuhannet potilaat ovat hakeutuneet tämän jälkeen julkiselle puolelle, saadakseen edes vähän halvempaa hoitoa.

KYSE ON HYVISTÄ KOKEMUKSISTA.

Olen aina ollut julkisella sektorilla töissä. Julkisen puolen hammaslääkärit ovat kunnianhimoisia ja innostuneita työstään. Kahvitauollakin puhumme hankalasta juurikanavasta ja miten sen voisi täyttää MTA-sementillä (tai sitten puolet lääkäreistä ei edes ole kahvitauolla. Yksi kalibroi röntgenkuvien katseluohjelmaa yksinään pimeässä huoneessa ja toinen haluaa ehtiä paikata vielä yhden hampaan, kun se on niin kätevästi samalla puudutusalueella ja muuten sekin reikä kasvaisi seuraavaan käyntiin mennessä liikaa). Potilaat eivät välttämättä näe tarvetta hakeutua yksityiselle ainakaan asiakaspalvelun vuoksi, vaan ovat valmiita odottamaan jatkoaikaa pidempään päästäkseen sille samalle lääkärille, jolla kävi särkypäivystyksessä.

KYSE ON OMIEN HAMPAIDEN MÄÄRÄSTÄ

Suuret ikäluokat ovat viimeinen ikäluokka, jonka tyypillinen hampaisto on rippikoulutekarit tai ainakin osaproteesi. 50-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä on suussa enimmäkseen omia hampaita. Se tarkoittaa, että jos hammas olisi potilas, potilaiden määrä on kasvamassa räjähdysmäisesti: tulehtuvia hampaita, lohkeilevia hampaita, vihlovia hampaita. Suomalaisten hoidettavien hampaiden määrä harmaantuvissa kunnissa kasvaa, vaikka väestön määrä ei kasvaisikaan. Jos tätä vertaisi muihin lääkäreihin, tilanne olisi sama kuin se, että yhtäkkiä suomalaisilla olisi enemmän kuin koskaan omia korvia, silmiä, sormia tai luomia. Työn määrä ruuhkauttaisi lääkäreiden vastaanotot nopeasti.

KYSE ON YLEISLÄÄKÄRIEN TAVASTA LÄHETTÄÄ MEILLE POTILAITA

Nykylääketiede tunnistaa, että hammasperäiset infektiot voivat vaarantaa potilaalle tehtävän leikkauksen tai lääkehoidon. Siksi hammashoitolaan tulee koko ajan enemän potilaita, joiden suu on tarkastettava ja hoidettava kuntoon ennen sitä. Ruuhkien ohi on otettava keinonivelleikkauksiin menijät, sydämen läppäleikkaukseen menijät, syöpähoitoja aloittavat, osteoporoosilääkityksen aloittavat ja leukojen sädehoitoa odottavat potilaat. Kiire on myös diabeetekoilla, reumalääkkeitä ja biologisia lääkkeitä aloittavilla, ja joskus myös astronauteilla, sukeltajilla ja rauhanturvaajilla. Lääkärit lähettävät kunnalliseen hammashoitoon yhä enemmän potilaita, jotka on hoidettava kiireellisesti. Se on hyvä asia.

KYSE ON SIITÄ, ETTÄ POTILAAT LUOTTAVAT LÄÄKETIETEESEEN

Ruuhkat ovat erittäin ärsyttäviä. Ruuhka ei kuitenkaan ole potilaan ongelma: jokainen potilas, joka tulee vastaanotolle hakemaan koulutetuilta ammattilaisilta tieteeseen perustuvaa apua, on oikeassa paikassa ja otetaan vastaan ylpeänä. Tieteellisessä maailmankuvassa, kansantaloudessa ja kansanterveydessä on vain parasta, että hoitoon hakeudutaan (ajoissa, pienenkin vaivan takia, hyvissä ajoin, pahimmalta säästyen) ja hoitoa halutaan. Julkinen hammashoito torjuu uniapneaa, tulehduksia, sydänsairauksia, aivotapahtumia, keuhkonkuumeita, kasvaimia, suusyöpää, kolmoishermosärkyä, aliravitsemusta ja puheen vaikeuksia ja turvaa diabeteksen hoitotasapainoa, itsetuntoa ja sikiön terveyttä. Muun muassa.

Potilaat: tulkaa jatkossakin. Pahoittelemme ruuhkaa.

Lääkärit: lähettäkää jatkossakin. Järjestämme potilaallesi ajan kiireellisenä.

Omaiset: kehottakaa hammaslääkäriin jatkossakin. Pahoittelemme ruuhkaa teillekin.

Laskutus: no laskuttakaa, kun meidän on pakko niin tehdä. On kallista.

Päättäjät: ruuhkaa on. Resurssien lisääminen on ainoa keino taata, että maailman mittakaavassa tehokas ja korkealaatuinen perusterveydenhuolto jatkaa elämää.