Kun vaan harjaat

Onko järkevää kertoa potilaalle, että hampaat pitää harjata aamuin illoin?

Kertoisinko sittenkin, että hampaat pitää harjata hyvin?

Kuinka usein sinulla on tapana harjata hampaat? kysyn tarkastukseen tulleelta 10-vuotiaalta. Oikeastaan en ole varma, pitäisikö minun kysyä sitä. –Kahdesti, hän vastaa. Raksitan tiedon potilastietojärjestelmään, johon harjaustottumukset rekisteröidään rakenteisesti.

Sitten aloitan tarkastuksen ja katson pojan suuhun. Sinne pitäisi katsoa aina näin: hyvässä valaistuksessa, kirkkaan valon alla, huulta pois edestä nostaen. Nyt olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei minun pitäisi kysyä edellä kysymääni kysymystä enää koskaan, keneltäkään.

Hampaat ovat paksun plakin peitossa. Ienrajat ovat punakat ja äityvät vuotamaan verta heti, kun kerään pallopäisellä ientaskumittarilla plakkia pois hampaiden pinnoilta. Pyydän hoitajalta pastaputsivälineet: silikonikupin, puhdistuspastaa ja hitaan kulmakappaleen. Puhdistan lapsen hampaat ennen kuin voin tehdä tarkastuksen. Muuten en näkisi.

Ehkä lapsi harjaa aamuin illoin. Se on mahdollista. Ehkä hän harjaa 2 minuuttia 2 kertaa päivässä. Sekin on vielä mahdollista. Ehkä hän laittaa harjaan vieläpä 2 senttimetriä hammastahnaa, ja toteuttaa kerran tentissäkin kuulusteltua 2 x 2 x 2 -sääntöä. Hampaat ovat joka tapauksessa niin plakkiset, ettei säännöstä näytä olevan mitään muuta iloa kuin se, että sen voi tarjota vastaukseksi hammaslääkärissä. Eikä hammaslääkäriä, saati potilasta, lohduta se, että sääntöä on noudatettu, kun hampaat ovat paksun möhnän peitossa ja ikenet tulehtuneet, ienrajat reiänalkuja täynnä. Ainoa sääntö, jota haluaisin kaikkien potilaideni noudattavan, on tämä:

Harjaa niin, että hampaat tulevat puhtaiksi.

Suut ovat erilaisia. On ihan eri asia harjata 32:a hammasta kuin 14:ää (noin 4 minsaa vs. 1,5 minsaa). Tai hampaita, joiden oikomishoito on kesken ja suussa on erilaisia kaarilankoja ja braketteja (8 minsaa). Tai hampaita, jotka ovat irtoamassa uusien pysyvien hampaiden tieltä (kipua, arkuutta ja noin 3 minsaa ainakin).

Olen hammaslääkäri. En harjaa aamuin illoin 2 minuuttia kerrallaan. Luultavasti aikaa kuluu neljä minuuttia, joskus minuutti – en tee sillä tiedolla oikein mitään. Harjaamisesta ei makseta palkkaa, joten kirjanpito on yhdentekevää. En katso kelloa, vaan hampaita. Hyvänkin harjauksen jälkeen alakulmahampaan ienrajassa on plakkia. Sen harjaan vielä erikseen ja viimeistelen lankaamalla.

Hampaita harjataan hampaiden, ei minuuttimäärän tai harjaamisen itsensä vuoksi. Jättäisinkö potilaalle juuri tekemäni ison muovipaikan kiillottamatta sen vuoksi, että sen tekoon oli varattu 30 minuutin vastaanottoaika ja aika on ylitetty? Jos työ vaatii 40 minuuttia, se saa 40 minuuttia. Ymmärsitte varmaan pointtini.

Elämän varrella ihminen kohtaa vaiheita, joissa voimavarat hampaiden harjaamiseen ehtyvät. Miten niistä selvitään ja miten hammaslääkärisi voi niissä auttaa – siitä seuraavassa postauksessa.

Nöyrä hammaslääkäri oman plakkinsa edessä

Raamatussa ei sanota tätä suoraan, mutta veikkaanpa, että samalla kun Eedenin portit sulkeutuivat ja Aatami ja Eeva joutuivat synnyttämään kivulla ja hankkimaan leipänsä raadannalla, saimme vitsaukseksemme myös hammasplakin. Sen jatkuvaa poistamista ja hajottamista teemme niin kauan, kuin suussa on hampaita. Ei ole nannaa hammaslääkärillekään.

Hammaslääkärin hampaat uuden vuoden aamuna, vuoden 2020 ekana päivänä. Edellisenä iltana hampaat on harjattu puhtaan tuntuisiksi. Ei ihan pommisuulta näytä.
Hammaslääkärin hampaat minuuttia myöhemmin. Plakki värjäytyy, ja sitä on ylt’ympäriinsä. Vaikka plakkia ei ole paljon, tällä suulla ei kehtaa lähteä töihin. Kauanko menee, että tämä kaikki on saatu pois? Tavallisella manuaaliharjalla yli kaksi minuuttia.
En pidä tätä helppona. Jos kädet vapisevat, kognitio on heikentynyt, olet muistisairas tai toipilaana ja muutenkin kipeä, voi olla, ettei tämä onnistu. Lapsilla voimakas huuli työntää harjaa pois ienrajasta. Iän myötä ikenien vetäytyminen vaikeuttaa puhdistamista entisestään, kun jo kolmekymppisellä on haastetta. Silti vaihtoehtoja ei oikein ole – kariesrokotetta ei ole olemassa. Parasta hyväksyä, että a man’s got to do what a man’s got to do.
Kotikonstein tämän parempaan en pystynyt. Näen vähäistä hammaskiveä ja pientä pinttymää, mutta reikiä ne eivät pienessä laajuudessaan aiheuta ja ien on terve. En kuitenkaan ole varma, pystynkö tähän enää vanhana.
Minuuttien harjaamisesta huolimatta lankain löysi vielä sitten jotain. Plakkia, yllättävän paljon plakkia. Illalla työ jatkukoon.

Miltä nyt tuntuu, hammaslääkäri?

  • Plakkiväritabletit ovat armottomia ja todella hyödyllisiä. Nyt tiedän, saanko plakin pois.
  • Suu tuntuu puhtaalta.
  • On tää kovaa työtä. Aina ei jaksaisi, ja auta armias jos suussa olisi vähemmän sylkeä ja virheasentoisia hampaita ja oikomisraudat ja ienvetäymiä!
  • Aina ei varmasti tule näin puhdasta. Mutta plakiton hammas ei reikiinny. Koska harjaustulos ei ole koskaan täydellinen, ja koska syömme pitkin päivää, tarvitaan harjauksen kyytipojaksi fluoria. Se on harjaamisen apuaine – kuin auton moottoriöljy.
  • Tämä on ainoa keino, kun ei olla siellä Eedenin puutarhoissa.

Sähköhammasharja on paras – harjaan silti tavallisella

Olen hammaslääkäri. Harjaan tavallisella hammasharjalla. Miksi en käytä sähköhammasharjaa?

Jordanin hammasharjojen design hivelee silmää.

Meidän ihan jokaisen on harjattava hampaat, jos niitä (tai hammasimplantteja) suussa on. Siksi hammasharjan on oltava tarpeeksi halpa, että se tulee hankittua ja vaihdettua rispaantuessaan uuteen. 3-4 euron hammasharjalla saan hampaat puhtaiksi. Se on lohdullista. Tavalliset manuaaliharjat ovat laadultaan hyviä. Sekin on lohdullista. Jos manuaaliharjoista ei olisi mihinkään, olisi kiire keksiä hyvä manuaaliharja.
(jokainen tarvitsee hammasharjan) + (kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää tai hankkia sähköhammasharjaa) = tarve hyvälle manuaaliharjalle

Olen harjannut ihan kaikenlaisilla harjoilla – mediumeilla, softeilla ja extrasofteilla, sekä aivan yltiöpehmeällä ilmaisharjalla, joka on tarkoitettu vaikkapa leukaleikkauksen jälkeiseen hellään plakin poistoon hyvin kipeässä suussa. Silläkin sain puhdasta (jessus millä vaivannäöllä, mutta silti). Pihi hammaslääkäri tietysti käyttää kaikki näyteharjat hyödykseen.

Ostin nämä, koska ensinnäkin hammaslääkäri joutuu ostamaan omat harjansa ja tahnansa. Oxygenolin tahna siksi, että siinä oli riittävästi fluoria, se on valmistettu Suomessa ja se sopii limakalvoilleni. Jordanin harja siksi, että harjaspää on erityisen pehmeä ja vähentää alttiutta ienvetäymille. Sähköhammasharjalla ienvetäymien aikaansaaminen ei ole yhtä todennäköistä. On tärkeää, että manuaaliharjallakin riski ienvetäymille on pieni.

Vastaus siis alun kysymykseen, miksi käytän manuaaliharjaa, vaikka sähköhammasharja on yleensä parempi: Käyttämällä manuaaliharjaa teen jatkuvasti pientä taustatutkimusta siitä, että ihan jokainen suomalainen voi harjata hampaat hyvin.

Hammashoitolat ovat tukossa – hakeudu silti hoitoon

-No niin, nyt seuraa se vaikein toimenpide, sanon potilaalle, jolta olen juuri poistanut leikkauksellisesti tulehtuneen viisaudenhampaan ja joka tarvitsee ajan myös toisen hampaan poistoon. -Yritän antaa Sinulle jatkoajan.

Julkinen suunterveydenhoito on ruuhkautunut ja aliresurssoitu. Hoitotakuun vuoksi jokainen tarkastukseen ajan haluava täysi-ikäinen potilas saa ajan alle 6 kuukaudessa yhteydenotosta (koska jos ei, seuraa uhkasakkoja). Kukaan ei seuraa, missä ajassa potilaan tarkastuksessa löydetyt ongelmat saavat hoitoa.

Hammaslääkärin työhön hoitotakuu vaikuttaa niin, että hammastarkastuksia on pakko tehdä, mutta sairauksien hoitamiselle löytyy vapaa aika jostain seuraavan kesäloman jälkeen. Se on kamalinta julkisessa terveydenhuollossa. Nuoria hammaslääkäreitä syö se, kun huolella tehdyn tarkastuksen jälkeen kaikki osapuolet kohtaavat realismin: ne kuusi murenevaa hammasta ja märkivät ientaskut saavat muhia suussa ja verenkierrossa vielä kuukausia. Muuten kaikki olisi niin hyvin: terveyskeskukset ovat täynnä hyvää aseptiikkaa, turvallisuutta ja asiantuntemusta.

KYSE ON RAHASTA.

Hammashoito on muuhun terveydenhuoltoon nähden potilaalle sairaan kallista – potilas maksaa julkisestakin hammashoidosta paljon enemmän kuin muusta julkisesta terveydenhuollosta. Hammashoidon maksut eivät myöskään kerrytä maksukattoa, jonka täyttyessä esimerkiksi lääkärikäynnit ovat maksuttomia. Mitään järjellistä tai tieteellistä syytä tälle ei ole, eikä sille, että keinoniveltä ei joudu valitsemaan kahdesta erihintaisesta, mutta hammasproteesin joutuu. Vielä kalliimpaa hammashoito on yksityisellä vastaanotolla. Kun Kela-korvauksia leikattiin vuosina 2015-16, yksityishammaslääkäreiden palveluiden käyttö väheni noin 16 %. Tuhannet potilaat ovat hakeutuneet tämän jälkeen julkiselle puolelle, saadakseen edes vähän halvempaa hoitoa.

KYSE ON HYVISTÄ KOKEMUKSISTA.

Olen aina ollut julkisella sektorilla töissä. Julkisen puolen hammaslääkärit ovat kunnianhimoisia ja innostuneita työstään. Kahvitauollakin puhumme hankalasta juurikanavasta ja miten sen voisi täyttää MTA-sementillä (tai sitten puolet lääkäreistä ei edes ole kahvitauolla. Yksi kalibroi röntgenkuvien katseluohjelmaa yksinään pimeässä huoneessa ja toinen haluaa ehtiä paikata vielä yhden hampaan, kun se on niin kätevästi samalla puudutusalueella ja muuten sekin reikä kasvaisi seuraavaan käyntiin mennessä liikaa). Potilaat eivät välttämättä näe tarvetta hakeutua yksityiselle ainakaan asiakaspalvelun vuoksi, vaan ovat valmiita odottamaan jatkoaikaa pidempään päästäkseen sille samalle lääkärille, jolla kävi särkypäivystyksessä.

KYSE ON OMIEN HAMPAIDEN MÄÄRÄSTÄ

Suuret ikäluokat ovat viimeinen ikäluokka, jonka tyypillinen hampaisto on rippikoulutekarit tai ainakin osaproteesi. 50-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä on suussa enimmäkseen omia hampaita. Se tarkoittaa, että jos hammas olisi potilas, potilaiden määrä on kasvamassa räjähdysmäisesti: tulehtuvia hampaita, lohkeilevia hampaita, vihlovia hampaita. Suomalaisten hoidettavien hampaiden määrä harmaantuvissa kunnissa kasvaa, vaikka väestön määrä ei kasvaisikaan. Jos tätä vertaisi muihin lääkäreihin, tilanne olisi sama kuin se, että yhtäkkiä suomalaisilla olisi enemmän kuin koskaan omia korvia, silmiä, sormia tai luomia. Työn määrä ruuhkauttaisi lääkäreiden vastaanotot nopeasti.

KYSE ON YLEISLÄÄKÄRIEN TAVASTA LÄHETTÄÄ MEILLE POTILAITA

Nykylääketiede tunnistaa, että hammasperäiset infektiot voivat vaarantaa potilaalle tehtävän leikkauksen tai lääkehoidon. Siksi hammashoitolaan tulee koko ajan enemän potilaita, joiden suu on tarkastettava ja hoidettava kuntoon ennen sitä. Ruuhkien ohi on otettava keinonivelleikkauksiin menijät, sydämen läppäleikkaukseen menijät, syöpähoitoja aloittavat, osteoporoosilääkityksen aloittavat ja leukojen sädehoitoa odottavat potilaat. Kiire on myös diabeetekoilla, reumalääkkeitä ja biologisia lääkkeitä aloittavilla, ja joskus myös astronauteilla, sukeltajilla ja rauhanturvaajilla. Lääkärit lähettävät kunnalliseen hammashoitoon yhä enemmän potilaita, jotka on hoidettava kiireellisesti. Se on hyvä asia.

KYSE ON SIITÄ, ETTÄ POTILAAT LUOTTAVAT LÄÄKETIETEESEEN

Ruuhkat ovat erittäin ärsyttäviä. Ruuhka ei kuitenkaan ole potilaan ongelma: jokainen potilas, joka tulee vastaanotolle hakemaan koulutetuilta ammattilaisilta tieteeseen perustuvaa apua, on oikeassa paikassa ja otetaan vastaan ylpeänä. Tieteellisessä maailmankuvassa, kansantaloudessa ja kansanterveydessä on vain parasta, että hoitoon hakeudutaan (ajoissa, pienenkin vaivan takia, hyvissä ajoin, pahimmalta säästyen) ja hoitoa halutaan. Julkinen hammashoito torjuu uniapneaa, tulehduksia, sydänsairauksia, aivotapahtumia, keuhkonkuumeita, kasvaimia, suusyöpää, kolmoishermosärkyä, aliravitsemusta ja puheen vaikeuksia ja turvaa diabeteksen hoitotasapainoa, itsetuntoa ja sikiön terveyttä. Muun muassa.

Potilaat: tulkaa jatkossakin. Pahoittelemme ruuhkaa.

Lääkärit: lähettäkää jatkossakin. Järjestämme potilaallesi ajan kiireellisenä.

Omaiset: kehottakaa hammaslääkäriin jatkossakin. Pahoittelemme ruuhkaa teillekin.

Laskutus: no laskuttakaa, kun meidän on pakko niin tehdä. On kallista.

Päättäjät: ruuhkaa on. Resurssien lisääminen on ainoa keino taata, että maailman mittakaavassa tehokas ja korkealaatuinen perusterveydenhuolto jatkaa elämää.