Mitä lauantaina aina tapahtuu

Lauantai, jonka lapsena kirjoitin lauvvantai, on aivan erityinen päivä. Sen lisäksi, että tänään nähdään Euroviisufinaali, mulla on lauantaisin ihan oma velvoittava tehtävä. Vanhemman velvoittava tehtävä. Lauantain nimi tulee muinaisgermaanisesta sanasta laugr, kylpy. En kuitenkaan puhu nyt lauantaisaunasta, vaan mun velvoittava tehtävä lauantaisin liittyy lasten hampaisiin. Hampaiden harjaushan ei ole sellaista kuin elokuvissa, joissa päähenkilö silläContinue reading “Mitä lauantaina aina tapahtuu”

Tässä jamassa

Katsokaa tuota laulujoutsenta. Minkä merkityksen se saa silmissänne? Minun ei tarvitse miettiä kauaa. Sen olemuksessa suurin ihme on sen kaula. Ja tietystikään sillä ei ole hampaita. Mutta tärkein asia siinä on sen kaula ja upea ryhti. Koronavuonna hammashoidon jonot kasvoivat ja alettiin puhua umpeen kurottavasta korjausvelasta. Omalla vastaanotollani jonot ovat yhtä pitkät kuin ennen koronaa,Continue reading “Tässä jamassa”

Oodi niskavedolle

Nyt seuraa paljastus: arkinen ja tavallinen koje onkin yksi hienoimmista Niskaveto (engl. cervical head gear) on yleisin oikomiskoje, joka kouluikäisillä potilaillani on käytössä. Se tarjotaan lapselle maksutta, verovaroin, EHL-tason hoitosuunnitelmineen, kaikkine kontrolleineen (joita on jotakuinkin 8 viikon välein 1-2 vuoden ajan). En osaa kertoa niskavetohoidon todellisia kustannuksia. Puhutaan kuitenkin isosta summasta. Niskavedolla hoidetaan suomalaisittain yleistäContinue reading “Oodi niskavedolle”

Hammaslääkäri ei ole recallin orja

Lakisääteiset ikävuositarkastukset eivät tarkoita maksimi- vaan minimikontakteja. Vuonna 2006 syntyneet lapset voi pitää lähellään pidempäänkin. He ovat venyneet pituutta, madaltaneet ääntään ja heidän leukansa ovat kasvaneet. En tunnista heistä kaikkia. Vuonna 2006 syntyneet nuoret tulevat hammaslääkärin vastaanotolle lakisääteiseen suun tutkimukseen tämän kevään aikana. Heidät kutsutaan ja heille varataan 30 minuutin aika. Ikäluokka seulotaan läpi. Varmistetaan,Continue reading “Hammaslääkäri ei ole recallin orja”

366 päivää

Tämä vuosi oli paikallismediani, tämän blogin, ensimmäinen toimintavuosi. Miten kummallinen, hieno ja opettavainen 366 päivän matka! Tammikuussa osallistuin Hammaslääkäristä suulääkäriksi -kurssisarjan kolmanteen osaan, lensin koulutusta varten Helsinkiin. Lentokoneessa kuului huolestuneita ääniä heti koneen laskeuduttua: SE oli nyt Suomessa. Olin päättänyt jättää kentän taakseni niin pian kuin suinkin, ja kävelin puolijuoksua kohti lähijunaa. Sitten sattuma puuttuiContinue reading “366 päivää”

Viattomien lasten päivä

Huomenna seinäkalenterin 28. päivän kohdalta löytyy merkintä viattomien lasten päivästä. Menin vähän sekaisin kahdessa, joten todettakoon muillekin: se ei ole sama kuin Lapsen oikeuksien päivä, joka pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Kumpi tahansa päivä sopii fantastisesti lapsen aseman pohdintaan. Viattomien lasten päivänä kristityt muistavat alle 2-vuotiaita betlehemiläisiä lapsia, jotka Herodes tarinan mukaan surmautti. En tiedä,Continue reading “Viattomien lasten päivä”

Mitä kapasiteetti tarkoittaa ja terveisiä rajallisen kapasiteetin kabinetista

Koronatilanne pahenee Suomessa. Pääkaupunkiseudulle on tänään asetettu uusia, tiukkoja rajoituksia, mutta muuallakin on aivan samanlaiset perusteet varovaisuuteen ja valppauteen, kuten Mika Salminen toteaa Ylen uutisessa: Kerron nyt, miten pienestä kapasiteetti on kiinni vaikkapa hammashoidossa. Se auttaa ymmärtämään, kuinka pienet marginaalit koronankin kanssa on. Nämä kaksi eivät ole suoraan verrannollisia, mutta esimerkin avulla kapasiteetin konkretia tulleeContinue reading “Mitä kapasiteetti tarkoittaa ja terveisiä rajallisen kapasiteetin kabinetista”

Infektiosairaus, jota voi porata

Sain tämän vuoden alussa blogiin viestin. Kirjoittaja kehotti lukemaan uusimman, kolmannen painoksen, Ole Fejerskovin, Edwina Kiddin ja Bente Nyvadin kirjasta Dental Caries – the disease and its clinical management. Kirja, johon en ole koskenut valmistumisen jälkeen, on pistänyt miettimään kariesta uudelleen. Tässä postaussarjassa kirjoitan lukumatkasta ylös ajatuksia – lyhyesti ja ytimekkäästi. 6. lokakuuta 2020 “MontakoContinue reading “Infektiosairaus, jota voi porata”

Ajankuva: työpäiväni vuonna 2020

On tullut aika tallentaa yksi työpäivä tästä hullusta, erikoisesta vuodesta. Pidin kirjaa yhden työpäivän ajan siitä, mitä tein, koin ja mitä jätin tekemättä. AAMU Aloitan aamun manuaalisesti. Hivelen pihalle istuttamaani riipparaitaa, sen samettisia lehtiä. Se kasvaa kauniisti, runsaana ja niin levollisena. Sen alaspäin riippuvat oksat maadoittavat mielen. Vieressä kasvaa atsalea, villimpi ja virkeämmän näköinen pieniContinue reading “Ajankuva: työpäiväni vuonna 2020”

Kun harja ei harjannutkaan

Sähköhammasharjan pärinä kuulosti tavallisen lupaavalta. Sitten selvisi, ettei suussa oikeasti tapahtunut mitään. Hammaslääkäriäidin kauhun hetket saivat lopulta onnellisen päätöksen. Eräänä kesäiltana sattui jännittävästi. Päätin sittenkin vielä harjata lapsen hampaat. Ihan varmuuden vuoksi, vaikka hän osaa itsekin. Otettiin sähköhammasharja esille ja ryhdyttiin illan kaksiminuuttiseen rutiiniin. Oli hankittu aivan hiljattain uudet harjaspäätkin. Äänestä vaaraa ei voinut mitenkäänContinue reading “Kun harja ei harjannutkaan”