Ulkona puhaltaa hyinen loppukevään tuuli, ja yhtä kylmääviltä tuntuvat näiden viikkojen uutiset pandemian aiheuttamista murheista. Etäopetuksessa olevat lapset, työn ja toimeentulon epävarmuus, yksinäisyys ja huoli lisäävät nyt ihmisten stressiä. Oman ammattini näkövinkkelistä se tarkoittaa, että yhdessä jos toisessakin makuuhuoneessa ympäri maailman narskutellaan tänä vuonna ennätysmäärin.
Bruksaaminen eli hampaiden narskuttelu on parafunktio, joka voi aiheuttaa suurta kärsimystä. Bruksaajat ovat olleet mielessäni näinä poikkeusaikoina, sillä veikkaan ihan kliiniseen tuntumaan perustuen, että monella ihmisellä vaiva pahenee tai alkaa juuri nyt. Päivystykseen onkin tullut jonkin verran enemmän potilaita, joiden kivun syyksi on paljastunut kosketusarka purentalihas ja hampaiden yöllinen yhteenpureminen. Kipu voi olla niin kova, että potilaat luulevat hampaan tai korvan tulehtuneen.
Minullakin on käytössä purentakisko. Ensimmäiset kulumisfasetit löysin hampaistani silloin, kun meille alettiin opettaa purentafysiologiaa (oh gosh), ja kandiaikana narskuttelun jälkiä alkoi ilmaantua kandeille kuin opintopisteitä. Oulun hammaslääkiksen entinen opiskelijaravintolakin oli nimetty narskuttelun mukaan – me söimme Pruxiksessa.
Sittemmin olen miettinyt, onko bruksaaminen kenties suun terveyden ammattilaisten ammattitauti: isolla osalla hoitajista ja lääkäreistä tuntuu olevan narskuttelutaipumusta ja vakiovarusteena purentakisko, monella kaksi tai kolmekin eri paksuista kiskoa. Vaikea sanoa, onko kyse siitä, että suun terveyden ammattilaiset tunnistavat narskuttelunsa paremmin ja saavat siihen hoitoa. Toisaalta olen miettinyt myös, onko ergonomisesti kuluttavalla ja kenties stressaavalla työllä osuutensa. Kolmas kauempaa haettu selitysmalli, jota joskus mietin, on peilisoluihin ja empatiaan liittyvä: kertyykö suun terveyden ammattilaisille jonkinlaista myötätuntostressiä, spesifisti purentaelimeen kohdentuen, kun keskitymme päivisin näkemään suun alueen kärsimystä?
Narskuttelu on käsittämättömän äänekästä: hereillä ollessaan ei voi uskoa, millaista kirskunaa hampaista öisin lähtee. Oman lapsen narskuttelu voi pitää hereillä muita perheenjäseniä, ja puolison narskuttelu vaimoa tai miestä. Kannattaa ehdottomasti äänittää, jos saa siihen perheenjäseneltä luvan – narskuttelija ei ole öisestä konsertistaan ollenkaan tietoinen.
Narskuttelu on kamalaa ja epätoivoista. Öinen hampaiden yhteenhankaaminen on kovaa työtä, joka kipeyttää leuat, kaulan, ohimon, korvat, silmäntaukset ja koko pään. Se on kipua, joka tekee kasvoista turrat ja jäykät, väsyneet ja raskaat. Se voi olla niin kovaa arkuutta, että kun hammaslääkäri koskettaa leukapieliä tai ohimoita, potilas väistää kivusta ja kyyneleet valuvat silmistä. Se voi kuluttaa hampaat ikeniä myöten, saada hammaspaikat irtoamaan, juurihoidetut hampaat lohkeamaan ja murtumaan, ikenet vetäytymään ja hampaat jopa tulehtumaan ja heilumaan. Se tietää rahanmenoa, särkylääkkeitä ja hampaiden muodon (nuoruudesta kertovien mamelonien) menetystä.
Jos hampaat kuluvat voimakkaasti (mikä ei aina johdu narskuttelusta, vaan mm. eroosiosta), purentakorkeus madaltuu, suupieleen ilmaantuu kosteutta hautova poimu ja sieni-infektio. Narskuttelun vuoksi käsivarsissa ja käsissä voi kihelmöidä tai tuntua oudolta, korvat voivat soida, niska-hartiaseutu tuntua aristavalta. Suun avaaminen voi vaikeutua niin, ettei omenaa saa purtua. Kurkussa voi velloa palan tunne ja suu voi tuntua kuivalta ja karhealta. Kielen sivuille ilmaantuu piparkakkureunat ja poskiin puruvallit. Leukanivel voi naksua, rahista ja paukahdella, hampaat vihloa ja olla herkillä.
Narskuttelu voi olla vaikka sitä, että kahvitaulla lämmin kahvimuki painautuu mieluummin jomottavaa, tuskaisen turraa poskea vasten sen sijaan, että keskittyisi siemailemaan juoman parempiin suihin. Tai sitä, että yötä vasten hapuilee käsiinsä mitä tahansa, mitä voisi purra purentakiskon puuttuessa – vaikka lakanamyttyä.
Joskus narskuttelu voi olla vihje taustalla piilevästä uniapneasta. Noin neljännes uniapneapotilaista narskuttelee. Yöllinen hengityskatkos voi johtaa narskutteluun, joka on silloin ikäänkuin vastavoima apneassa liian rennoksi heittäytyneille hengitystien lihaksille. Toinen teoria on, että apnean aiheuttama unen keventyminen aiheuttaa öisen stressivasteen, joka näkyy verenpaineen kohoamisen ja pulssin kiihtymisen ohella narskutteluna. Vuonna 2016 Hammaslääkäripäivillä luennoinut Frank Lobbezoo on tuonut esille, että narskuttelusta voi olla tätä kautta hyötyäkin: se pitää nielun ilmatilan auki ja estää öisiä apneoita. Narskuttelu voi lisätä myös syljeneritystä, parantaa puremalihasten kuntoa, lisätä luuntiheyttä ylä- ja alaleuassa ja hiirikokeiden perusteella parantaa kognitiota.
Kipu voi kuitenkin olla suurta ja hätä voi olla vielä suurempi. Narskuttelusta kärsiville potilaille terveyskeskus tarjoaa purentakiskoja, purennan tasapainotushiontoja, jumppaohjeita ja puremalihasten venytystä. Myös stressiä tulisi vähentää, vaikka helpommin sanottu kuin tehty. Pieni osa potilaista päätyy myös erikoissairaanhoitoon, jossa hoitoon kuuluvat myös botuliinitoksiiniilla tehdyt injektiot. Niiden hyötyjen ja haittojen puntarointiin ei oma asiantuntemukseni riitä. Lisäksi määrätään tulehduskipulääkkeitä, kehotetaan suojaamaan kaula hyvin viimalta ja auton ilmastoinnilta ja tarkistamaan nukkumishygieniaa.
On harmi, että purentakiskoista tuli puolitoista vuotta sitten arvonlisäverollisia tuotteita. Purentakisko on suuri apu: se suojaa hampaita narskuttelun aiheuttamilta vaurioilta, jopa vähentää narskuttelua, tasapainottaa purentaa ja suojaa leukaniveliä. Ilmeisesti kiskon teho puremalihaskipuihin voi ajan myötä hiipua, mutta hampaiden kulumista se ehkäisee vuodesta toiseen. Julkisella puolella työskennellessä en erityisesti pidä potilaan rahastamisesta, ja satojen eurojen hinta purentakiskosta kirpaisee itseäni joka kerta. Kiskon hinta koostuu terveyskeskuksen perimästä osasta ja hammaslaboratorion hinnasta, johon on viimeisen puolentoista vuoden ajan kuulunut tuo viheliäinen arvonlisävero. Jos yksityispuolella kisko maksaa noin 500-700 euroa, julkisella potilaani maksaa kiskosta noin 300 euron verran.
Olen tehnyt tähän mennessä kymmeniä (ellen satoja) purentakiskoja, ja niistä valtaosa on ollut kovia akryylistä valmistettuja yläleuan stabilisaatiokiskoja. Toivon niiden nyt suojaavan kaikkia omistajiaan tämänkin poikkeusvuoden öinä – näitä suojavälineitä kun ei Huoltovarmuuskeskuksesta noin vain löydy.
HLL Anni Temonen 