En odota lisää resursseja enkä aikoja parempia (ainakaan ihan koko ajan)

Mitä, jos parempia resursseja ei koskaan tule? Entä, jos ammattikuntani kultakausi on juuri nyt, eikä tästä hohdokkaammaksi muutu? Lääkärikollega kertoo, että hän ei ole vielä 30 vuoteen kokenut riittäviä resursseja terveyskeskuksessa. Minä kun luulin, että kahden vuoden päästä helpottaa. Ja luulin niin viimeksi kaksi vuotta sitten.

On lauantai-iltapäivä. Luen Yleisradion uutisia verkosta ja uutisotsikko kertoo potilasturvallisuuden vaarantumisesta Oulun yliopistosairaalan synnyttäneiden ja odottavien vierihoito-osastolla. Tuumailen jo ennen jutun avaamista, mitä sanoja jutusta löytyy: kiirettä, resurssipulaa ja työpaikanvaihdos-toiveita.

En säikähdä näitä uutisia.

Tällaisia uutisaiheita näkyy yhtäällä jos toisaalla nyt tiheään tahtiin. Vanhustenhoidossa, päivähoidossa, peruskoulussa, ammattikouluissa, mielenterveyspuolella, kotisairaanhoidossa, terveyskeskuksissa, tehohoidossa, hammashoidossa. Kaikissa on pulaa tekijöistä, ajasta, rahasta, terveistä rakennuksista ja työrauhasta. Kaikissa on hitaita tietojärjestelmiä, huonoa johtamista, kiireen aiheuttamia virheitä, unohduksia. Katastrofaalista ja äärirajoilla, sanotaan uutisessa. Laadukasta ja motivoitunutta, sanotaan heti perään toisessa – ja puhutaan jopa samasta paikasta.

Kaunis, sopusointuinen luonto vai karu ja raadollinen?

Kun kävin tammikuussa puhumassa hammaslääketieteen opiskelijoille hammaslääkärin työstä omassa organisaatiossani, kerroin siitä, että suurien potilasmäärien sietäminen on luultavasti työn vakiovaatimus. On keksittävä itselleen hyvä tapa kestää sitä, että hoitoa ei voi tarjota niin nopeasti kuin haluaisi, ja että resursseja on liian vähän. Voi mennä vuosia, vuosikymmeniä ja jopa koko työuran verran, ettei tilanne muuksi muutu.

Nuorelle hammaslääkärille voi syntyä kuva, että tilanne on nyt jostain syystä väliaikaisesti huono, mutta kun kyselee asiaa vanhemmilta kollegoilta ja yleislääkäreiltä, he muistavat painineensa saman resurssipulan kanssa jopa 30 vuotta. 30 vuotta! Siis auvoisen kevyttä ei ollut edes silloin, kun elettiin hyvinvointivaltion kultakautta 80-luvun lopulla. Kun suuret ikäluokat olivat nuoria. Kun huoltosuhdekartta oli koko Suomessa vihreällä. What the heck.

Tämän tajuaminen on iso juttu: resursseja ei ole heti huomenna tulossa lisää. On toimittava itse ja tehtävä työstä sellaista, että sitä jaksaa. Mutta mitä ihmettä yksi lääkäri voi tehdä?

Ensinnäkin olen huomannut, etten pidä painimisesta. Pidän laskettelusta, retkeilystä ja uinnista, mutta en painista. Varsinkaan en halua painia sellaisen vastustajan kanssa, joka on paljon minua isompi ja epäreilun kokoinen vastustaja: hallitsematon potilasvirta. Olenkin jättänyt painimisen oikeastaan kokonaan, ja haluan olla vähän kuin Jyrki Perttilä, tamperelainen työterveyslääkäri, jonka haastattelun löysin hakukoneen avulla noin vuosi sitten. Jutussa kerrotaan ihan oikeasta lääkärin vastaanotosta, jossa ei ole kiire ja jossa lääkärillä on autonominen ote työn sisältöön.

Tämä juttu lääkärikollegasta jäi mieleen ja muodostui esikuvaksi. Miksi terveyskeskushammaslääkärikin ei pystyisi samaan?

Olisi helppoa hymähtää 14 vuoden takaiselle haastattelulle: ehkä eläkepäiviä lähestyvä lääkäri voikin jo ottaa rennosti, ja ehkä Tampereen Koskikeskuksen työterveyshuolto ei ole se kaikkein kiireisin tulipaloja sammuttava akuuttipiste. Ehkä yksityispuolella ei ole niin paljon lakisääteisiä velvollisuuksia. Ehkä potilaita ei tule ovista ja ikkunoista ja ilmanvaihtokanavista ja polyuretaanivaahtotiivisteen läpi kuten täällä julkisella.

Silti Perttilän näkökulma herätti kiinnostukseni. Jo se, että iäkkäämpi kollega jaksaa töissä ja nauttii työstään, on vahva puoltava todiste. Miten hän sen oikein tekee?

Neljännessä kerroksessa, työterveyslääkäri Jyrki Perttilän huoneessa on rauhallista.

Miten mahtavaa olisi, jos minullakin olisi rauhallista, että myös julkisen puolen lääkäreillä olisi rauhallista. Ei meillä pitäisi nytkään olla valtava kiire: ei hammaslääkärin tarvitse elvyttää (kuin poikkeustilassa), ei meillä taistella elämästä ja kuolemasta (paitsi juurihoidossa, jossa hermon olisi parempi olla kuollut, niin puutuisikin paremmin), ainoa hammaslääketieteellinen hätätilannekin – pysyvän hampaan avulsio – on toissijainen vitaalielintoimintoihin nähden ja hyvin harvinainen tilanne muutenkin. Hammasperäinen vakava turvotus hoidetaan sairaalassa, ei tk:ssa.

Terveyskeskusten kiire voi säikyttää hyviä lääkäreitä pois, vaikka muuten paikka olisi mitä parhain.

Terveyskeskustyötä ei voi hallita täysin. Reunaehtoja on paljon, ja potilaita on otettava vastaan niiden mukaisesti. Minulla ei ole tästä matemaattista mallia, mutta gut feeling kertoo, että työn määrä oikeastaan lisääntyy, mitä enemmän potilastyötä tekee. Näppärä tekijä jopa palkitaan niin, että hän saa yhä vain enemmän potilaita hoidettavakseen. Taitekohta, jossa työn määrä alkaakin laskea ahkeroinnin tuloksena, on jossain niin kaukana, että sitä ennen niskoista kuluvat nikamat ja se napajää sulaa.

Haluan vastaanotolleni saman arvokkaan resurssin kuin Jyrki Perttilällä: työrauhaa. Sen saavuttamiseksi tarvitaan resursseja. Kun kerran niitä ei näy eikä kuulu, on keksittävä itse jotakin.

Tässä 4 toimintatapaani, jotka helpottavat työskentelyä julkisella puolella:

  • En koskaan muista potilaita ulkoa, enkä muistele heitä vapaa-ajalla. Kirjaaminen korvaa muistin, löydökset ja hoitopäätökset tehdään vastaanotolla.
Kukahan heistä olikaan potilaani? Herkästi menee sekaisin, parasta luottaa kirjaamiseen!
  • Päivystyspäivänä en ole koskaan myöhässä. Suuntaa-antavan vastaanottoajan ylitys ei tarkoita, että lääkäri on myöhässä. Asia kerrotaan puhelimessa päivystykseen hakeutuvalle potilaalle, mutta asia hyvin usein unohtuu viimeistään odotusaulassa.
  • Ko-operaation voi yrittää löytää, mutta saa myös luovuttaa. Hammaslääkärin vastaanotto on hammaslääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa varten ja edellyttää potilaalta halua tulla hoidetuksi. Moni toimenpide edellyttää jo sitä, että potilas avaa suunsa ja pysyy paikallaan. Moni toimenpide edellyttää potilaan motivaatiota. Kollegan sanoin: “Joillekin potilaille leukaniveleen kohdistuva leikkaus on kuin pala sielua vietäisiin pois.” Jos näin on, voimia kannattaa säästää seuraavalle potilaalle tai seuraavaan käyntikertaan. Asiat kypsyvät joskus hitaasti.
Joskus potilaan odotukset ovat ihan toisessa suunnassa kuin lääkärin. Se on elämää.
  • Muu elämä.
Kun tekee välillä vähemmän töitä, ehtii huomata muutakin kuin joutsenia ja potilaita. Esimerkiksi kukkia.

Perttilän sanoissa näyttää olevan totuuden siemen: työssä jaksaa innostuneena, kun ei ahnehdi itseään läkähdyksiin. Vuonna 2006 Perttilä oli 56-vuotias ja arveli jaksavansa töissä vielä 68-vuotiaaksi. Se tarkoittaa ainakin 12 vuotta. Haastattelusta on nyt kulunut 14 vuotta. Mietin, mitähän hänelle kuuluu nyt.

Koskikeskuksessa on yhä lääkäriasema, Pihlajalinnan Koskiklinikka. Etsin Perttilän nimellä vapaita aikoja. Voisiko vielä olla? Sydän pamppailee. Hymyilyttää. Ei voi olla totta. Siellä hän on yhä, 71-vuotias sisätautilääkäri, jatkuvasti täydennyskouluttautuvana ja potilailleen omistautuvana.

Julkaistu Jyrki Perttilän luvalla.

Päätän soittaa tälle rauhallisen työskentelytavan löytäneelle kollegalle ja kysyä, miten temppu tehdään, miten on mahdollista hallita työtään ja jaksaa niin kauan työelämää ja sen muutoksia. Hän vastaa, ja hyvin vastaakin.

Aiheesta lisää Hammaslääkärilehden numerossa 4/2020.

Vive les mamelons!

Piparkakkureunaiset hampaat kuuluvat lapsuuteen

Kehitysmamelonit eli piparkakkureuna 7-vuotiaan lapsen pysyvissä etuhampaissa.Vieressä maitohammas, jonka pinnasta piparkakkureuna puuttuu.

Kun hammaslääkäriäidille syntyy vauva,

hän haluaa tietysti nähdä, millainen uusi ihminen kohdusta putkahtaa. Vauvelssoni on useimmiten hampaaton ja joskus myös ihan hiukseton, joten huomio on pitkälti kaikessa muussa kuin suussa (ellei sitten kielijänteessä, mahdollisessa huuli- tai suulakihalkiossa tai huuleen ilmaantuneessa rakkulassa, joka syntyy vauvan harjoitellessa imemisliikkeitä ennen syntymää). Korallinväriset paljaat ikenet ovat vauvan söpöimpiä tunnusmerkkejä!

Ekojen maitohampaiden puhkeaminen on näkökulmasta riippuen kohokohta, imetyksen kipukohta tai kahvinkulutusta lisäävä valvottaja. Maitohampaat ovat maitoposkihampaita lukuunottamatta kooltaan pieniä, matalia ja vain hetken lainassa, ne kuluvat aika nopeasti ja alkavat irrota jo 5-7-vuotiaana.

Ja sitten se koittaa taas: hetki, jolloin oma lapsi on arvoitus ja luvassa voi olla mitä tahansa.

Etuhampaita on nimittäin valtava kirjo erilaisia. Kenen piirteet oma lapsi nyt saa, ja millaisilla hampailla hän marssii alakoulun pulpettiin? Onko niissä laikkuja, onko niiden välissä rakoa, ovatko ne suorassa ja ennen kaikkea minkä MUOTOISET ne ovat? Neliöt, isot, matalat vai kolmiot? Tarjolla on ienhymyä, tappikakkosia, diasteemaa, laikkukiilteisyyttä, isoja etuhampaita, pieniä etuhampaita, hampaiden synnynnäisiä puutoksia, yllättäviä muotoja, tuttuja muotoja, yhdistelmiä molemmista vanhemmista.

Parasta lapsessa: saa ihailla kehitysmameloneja.

Hampaan primaarimuoto määräytyy jo hampaan kehittyessä, eikä se muutu enää puhkeamisen jälkeen – tehty mikä tehty. Kulumisen myötä hammas tietysti vähän muuttuu, mutta hammas säilyttää useimmiten ensimmäisen muotonsa pienestä kulumisesta huolimatta. Kolmiomaisilla hampailla koulutielle lähtenyt pikkutyyppi on 80-vuotiaana mummonakin samanlainen, kolmiomaisine hampaineen. Niillä hampailla hän hymyilee koulukuvissa, hääkuvassa, valmistujaiskuvassa, inttikuvassa, TikTokissa, lehden haastattelussa, telkkarissa ja postinkantajalle rappukäytävässä.

Vaikka muoto pysyy, niin vain lapsen etuhampaissa on oma spesiaali mausteensa: MAMELONIT. Ja henkilökohtaisesti rakastan hampaiden mameloneita.

Nuo ranskankielen nännistä nimensä saaneet piparkakkunystyt kuluvat nopeasti pois. Harvoilla (minun mielestäni) onnekkailla hampaiden piparkakkunystyt pysyvät niin kauan, että vielä 50-vuotiaanakin kaupan kassa saattaisi kysyä papereita, jos mameloneihin olisi katsominen: viisikymppisistä noin viidellä ihmisellä sadasta on vielä nystyt näkyvillä.

Lähteet:

Eronen J.T., Jernvall J. Hampaiden evoluutio. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2009;125(18):2017-22

Gorea RK, Agnihotry A, Aggarwal B. Forensic evaluation of Mamelons on the incisors. Journal Indo-Pacific Academy of Forensic Odontology 2010;1(2).

Pitkä leuanto sulle, pitkä istunto mulle

Tarpeeksi pitkä vastaanottoaika on iso ilo kaikille, jos potilas, hammashoitaja ja lääkäri sen vain jaksavat. Yli tunnin hammaslääkäriaika ei ole ihan pikkujuttu, ja potilaskin tekee sen aikana ison työn: suun auki pitäminen on kovaa työtä! Haluan lahjoittaa potilaille nyt lingvistisen kiitokseni uudissanalla, joka kuvaa potilaan tsemppaamista. Olkoon pitkä istunto potilaalle jatkossa leuanto (en kuitenkaan kirjoita sitä potilasasiakirjoihin).

Tehtävä: Keksi minuutissa 10 syytä, miksi on hyvä tehdä kerralla mahdollisimman paljon suun toimenpiteitä. Än yy tee nyt!

  1. potilas säästää käyntimaksuihin menevää rahaa
  2. samalla puudutuksella voidaan hoitaa useampi hammas tai ientasku
  3. poistokuopat ja leikkaushaavat paranevat yhdellä kertaa ja sairaslomia tarvitaan vähemmän
  4. kariesvauriot ja muut sairaudet eivät etene pahemmaksi jatkoaikojen mennessä kauas
  5. säästyy hanskoja ja maskeja
  6. säästyy instrumentteja ja tarveaineita
  7. säästyy hammashoitajan aikaa välisiivousten määrän pienentyessä
  8. (nyt tekee jo tiukkaa keksiä) kudosten paraneminen tapahtuu kokonaisuutena esim. parodontologiassa vastapurijoiden adaptoituessa yhtäaikaa.
  9. (en keksi enää!) on lääkärille ja potilaalle palkitsevaa nähdä, kun kaikki etuhampaat on korjattu kerralla toimiviksi, kivuttomiksi ja kauniiksi
  10. (armoa jo!) juurihoidon aseptiikan ja laadun taso on korkeimmillaan silloin, kun käyntikertojen määrä olosuhteet huomioiden minimoidaan (Käypä hoito -suositus).

Olen kerran saanut kokea ajan, jolloin lähes kaikille potilaille oli tarjolla pitkiä istuntoja. Kyse ei ollut organisaation lanseeraamasta Kerralla kuntoon -mallista, jota toteutetaan muun muassa Porvoossa ja Jyväskylän Palokassa ja Kyllössä. Sattui vaan niin, että hoitolaremontin vuoksi tein useamman viikon ajan töitä evakossa toisella paikkakunnalla, jonne sain omista potilaistani mukaan pitkän ajomatkan vuoksi vain kourallisen. Heille oli tarjota 60-180 minuutin vastaanottoaikoja. Voi sitä tunnetta, kun suu koki todellisia muodonmuutoksia jo parin hoitokerran jälkeen! On myös erityistä, että muistan vieläkin lähes kaikki tekemäni toimenpiteet ja hoitosuunnitelmat tuolta ajalta, kun potilaiden määrä oli vähäinen ja jokainen kokonaisuus jäi tarkoin mieleen palkitsevana.

Silti on myönnettävä, ettei se aina ole mahdollista. Tässä 10 omalla vastaanotolla yleisintä syytä satunnaisessa järjestyksessä:

  1. potilas ei jaksa pitää suutaan auki (tai purutuki ei ole mahdollinen tai ei ratkaisee ongelmaa kokonaan)
  2. hammaslääkärin oma niska-hartiaseutu, käsi, ranne, polvi, selkä, nilkka ei kestä
  3. hammashoitajan tuki- ja liikuntaelimet eivät kestä
  4. potilas ei voi olla kotoa tai työpaikaltaan poissa pitkään
  5. erityisesti lähihoitajat ja monet sairaanhoitajat ovat kokemukseni mukaan niin tiukilla, että heidän on hyvin vaikea irrottautua työpaikalta kipeänkään hampaan vuoksi. Olen saanut nähdä todella korkeaa työhön sitoutumista erityisesti kotihoidossa ja vanhuspalvelussa töitä tekevien suunnalla.
  6. pitkiä aikoja ei ole saatavilla
  7. potilaan oma selkä ei kestä
  8. potilaan niska ei kestä
  9. lemmikki odottaa kotona
  10. omaishoitajan omainen odottaa kotona ❤

Ensi viikollakin on luvassa jälleen muutama pitkä leuanto, jotka on etukäteen sovittu potilaan kanssa. Toivottavasti minä jaksan istua ja heidän leukansa jaksavat avautua.

Millaisia kokemuksia Sinulla on pitkistä hammaslääkärikäynneistä? Joko potilaana tai tekijänä?

Miksi hammaslääkäri ei voi palvella nopeammin?

Potilas tulee hampaan lohkeaman takia vastaanotolle. Puolen tunnin vastaanottoajan lopuksi hän kysyy, löysinkö hampaista reikiä ja mitä suuhun muuten kuuluu. Se on hyvä kysymys, mutta toimenpiteet ja tutkimukset vaativat aikaa.

Ympäröivässä todellisuudessa on asioita, joiden tiedämme kestävän tietyn ajan: Maa kiertää Auringon noin 365 päivässä, viikko kestää 7 päivää ja vuorokausi 24 tuntia.

Tällaisia vakiomittaisia asioita on paljon hammashoidossa, joka on toimenpidevaltainen ala. Joskus harmittaa, kun potilaat tai heidän vanhempansa tulevat vastaanotolle ja kehottavat tekemään toimenpiteen nopeasti. Silloin pohdin, kehotetaanko korvalääkäriäkin poistamaan nielurisat 5 minuutissa ja ortopedia olemaan vikkelä isoäidin polven keinonivelleikkauksessa? Ehkä, en tiedä, mutta hammaslääkärille kiirehtiminen merkitsee sitä, että laatu kärsii, komplikaatiot lisääntyvät ja hampaan ennuste huononee. Miksi näin?

PAIKKAUS

Kuvakaappaus: hammaslaakarilehti.fi

12.4.2019 Suomen Hammaslääkärilehdessä kirjoitettiin: “Kaikki Apollonia Symposiumissa 22.3.–23.3. luennoineet asiantuntijat korostivat, että hyvän muovipaikan tekeminen vaatii aikaa. Karkeasti ottaen etuhampaan paikkaamiseen pitää varata noin 20 ja takahampaan paikkaamiseen 45–60 minuuttia. Yhdessäkään työvaiheessa ei saisi oikaista.”

Hampaan paikkaus kyllä nopeutuu ekojen työvuosien aikana, mutta silloin on kyse kokemuksen tuomasta varmuudesta. Sitä ei voi kehotuksesta kiirehtiä. Poraamista seuraavat työvaiheet kestävät materiaalien käyttöohjeen edellyttämän ajan: etsaushappokäsittely noin 10 sekuntia, sidosaineen levitys, kuivaus ja valokovetus vaikkapa 10-20 sekuntia kukin ja paikkamuovin valokovettaminen 20 sekuntia kutakin kerrosta kohti. Näitä aikoja ei voi lyhentää ilman, että asia jää kudostasolla kesken. Paikkaushoito voisi kenties nopeutua vain, jos materiaalit tai tekniikka muuttuvat.

Sidosaine Scotchbondin ohjekirjasta selviää, että sidosainetta on hangattava hampaalle mieluiten 20 sekuntia, jotta pinta etsaantuu hyvin ja sidosaine tunkeutuu dentiinitubuluksiin.
Lähde: http://multimedia.3m.com/mws/media/1275623O/3m-scotchbond-universal-adhesive-faq.pdf

JUURIHOITO

Hampaiden juurihoidossa nopeus kasvaa kokemuksen myötä, mutta siinäkin vauhti on varmuuden ja harjaantuneisuuden määrittelemää. Hampaan juurikanava avautuu niin nopeasti kuin kliinikko sen saa auki. Juurikanavan huuhteluaineita ei saa viedä hampaaseen kovalla paineella, muuten seurauksena voi olla kipua ja kudosvaurioita. Natriumhypokloriitin on saatava vaikuttaa kanavissa sopivan pitkään, jotta bakteerit kuolevat. Nopeuttaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei kanavia laajenneta tarpeeksi, bakteereja jää juurikanaviin ja huuhteluaineet eivät ehdi vaikuttaa tarpeeksi. Tai sitä, ettei juurikanavien mittaa selvitetä, juurikanavien muotoa tunneta tai juuritäytettä lateraalikondensoida tiiviiksi.

KIRURGIA

Hampaiden poistoissa työ alkaa puuduttamisesta, joka on tehtävä hitaasti. Hidas puudutus puuduttaa tehokkaammin ja suojelee kudosvaurioilta. On totta, että hampaan poiston pitkittyminen lisää erilaisia jälkikomplikaatioita, kuten jälkisärkyä ja infektioiden riskiä, mutta hammaslääkäri poistaa hampaan niin nopeasti kuin se on mahdollista. Ei ole työvaihetta, jota voisi nopeuttaa ilman, että mennään riskillä. Pienen tauon tarkoitus on tarkistaa toimenpiteen turvallista etenemistä: onko porauslinja oikean suuntainen, onko naapurihampaan pinta ehyt, näkyykö hermoa kuopan pohjalla, tarvitseeko ientä ommella?

PROTETIIKKA

Jäljennösaineille on vähimmäisajat, joiden verran niiden on oltava suussa. Lähde: http://www.kulzer.com

Nyt varmaan jo arvaatte: protetiikassakaan ei voi oikaista työvaiheiden yli. Esimerkiksi käyttämäni tarkkuusjäljennösaine vaatii suussa vähintään 4 minuutin tekeytymisajan, enkä ole lähtenyt sitä uhmaamaan. Miksi jäljentäisin huolimattomasti, kun proteesi maksaa potilaalle monta sataa euroa?

KIIREHTIMINEN EI SOVI HAMMASLÄÄKETIETEESEEN

On tietysti asioita, jotka voi tehdä tehokkaammin, paremmin ja nopeamminkin. Hammaslääkärinä ajattelen, että voin tulla nopeammaksi ja voin tehdä vaikuttavaa työtä miettimällä tarkoin, mitä tehdään ja kenelle. Sen sijaan voin tulla huonommaksi puuduttaalla liian nopeasti, ryhtymällä toimenpiteeseen ilman tuoreita röntgenkuvia ja kontrolloimalla oikomiskojeita tarkistamatta nivelasemaa. Toimenpidevaltaisella alalla, jossa materiaalit ja kudokset asettavat reunaehdot, ei ole mahdollista olla nykyistä nopeampi. Ainoa keino lyhentää vastaanoton kestoa on olla kokonaan tekemättä jotain ja siirtää se seuraavaan kertaan.

Tehostamista voi sen sijaan löytyä päätöksentekoon ja hoidon vaikuttavuuteen liittyvistä kysymyksistä. En voi nopeuttaa jäljennösaineen kovettumista, mutta voin miettiä, kuka potilas hyötyy protetiikasta ja milloin sitä on todella tehtävä. En voi liiemmin nopeuttaa lapsen maitohampaan puutumista, mutta voin täydennykoulutuksen ansiosta tarjota paikkamateriaaliksi teräskruunuja herkemmin lohkeilevan lasi-ionomeerin sijasta, ja säästää aikaa tulevaisuudesta. Voin tulla nopeammaksi ja tehokkaammaksi täydennyskoulutuksen avulla. Onneksi työnantajani on tässä samaa mieltä, ja saan osallistua koulutuksiin. Lento Helsinkiin kestää muuten 1 tuntia 20 minuuttia, enkä aio pyytää, että kapteeni lentäisi välin yhtään nopeammin.

Mitä jos kehottaisin lintuja lentämään nopeammin?

Rakastan hoitolamme aseptiikkaa, mutta osaanko vaatia potilailta mitään?

“On oikein muistuttaa, jos huomaat henkilökunnan, vierailijoiden tai muiden potilaiden noudattavan huonosti [edellä mainittuja] ohjeita.” (Tampereen yliopistollisen sairaalan käsihygieniaohje)

Maailmalla leviävä coronavirus on saanut miettimään suomalaisen perusterveydenhuollon aseptiikkaa ja toimintakulttuuria. Kiinassa toimet ovat ainakin näennäisesti paljon järeämpiä. Teenkö asiat hyvin ja oikein, ja onko jotakin, mille olen kenties sokeutunut, osana suomalaista systeemiä?

Mikrobit leviävät hammashoidossa naurettavan helposti, jos hygienia-asioista ei huolehdita asianmukaisesti. Kuten tämä ohjekirja kertoo, hammashoito on erittäin toimenpidekeskeistä, ja siksi välineiden puhtaustason ja työskentelyhygienian on oltava huippua.

Aivan ensimmäisenä havaitsin, että oma toimintani tuntuu kyllä aseptisesti varsin kestävältä, mutta on yksi asia, jossa voisin itsekin ryhdistäytyä: potilaiden annetaan toimia tiloissamme hyvinkin tartuttavasti, vaikka asiaan olisi paljon mahdollisuuksia puuttua. Itse asiassa näen asian niin, että potilaiden “infektiokäyttäytymiseen” olisi jopa velvollisuus puuttua paljon nykyistä enemmän: jo oikean aivastamis- ja yskimistekniikan vaatiminen odotustiloissa olisi edistyksellistä. Vähän samaan tapaan kuin potilaiden odotetaan pysäköivän autonsa sairaalan paikoitusalueelle yhtä hyvin kuin henkilökunnankin – yhteisen turvallisuuden nimissä.

Aseptinen ymmärrys ei aina ole helppoa eikä aina maalaisjärjen mukaista. Kun työskentelin torimyyjänä Keski-Euroopassa, ihmiset tulivat maistelemaan suomalaisia elintarvikkeita kertakäyttölusikoilla. Kehotin heitä (hygieniasyistä) ottamaan aina uuden lusikan maistelukertaa kohden. Ajatus oli tietenkin estää syljen aiheuttama kontaminaatio. – Ei nämä maut lusikassa niin paljon sekoitu, ei haittaa minua, moni vastasi.

Olen ylpeä siitä, kuinka hyvin aseptinen työskentely on juurtunut hammashoitoon. Aamuisin vastaanotolle tullessa pestään kädet saippualla, sen jälkeen käytetään käsidesiä, ellei käsiin ilmaannu uutta likaa. Sormuksia, rakennekynsiä ja kynsilakkaa ei käytetä, rannekellot ovat niin ikään pannassa ja hiukset ovat kiinni. Käsidesiä käytetään aina ennen kuin puetaan tutkimushanskat, eikä hanskoilla kosketella näppäimistöä tai puhelinta. Jos näytönsäästäjä uhkaa sulkea röntgenkuvan liian aikaisin, liikutan hiirtä kyynärpäällä. Tutkimushanskoja ei desinfioida käsidesillä ja niitä saa käyttää niin paljon kuin on tarpeen. Vaihdan hanskat myös siinä vaiheessa, kun vaihdamme perustarjottimen juurihoitotarjottimeen ja Kofferdam-suojus on asetettu. Kirjaan hanskojen vaihdon jopa potilasasiakirjoihin.

Kavahdan sitä, kuinka joskus aseptiikasta lipsutaan sillä ajatuksella, että mikrobialtistus kehittää ihmisten vastustuskykyä ja vähentää allergia- tai autoimmuunisairauksien esiintyvyyttä. Hygieniahypoteesin mukaan se on totta, mutta hypoteesi ymmärretään joskus väärin. Hammashoito tai muukaan terveydenhuolto ei ole oikea paikka treenata ihmisten puolustusta tauteja aiheuttavilla mikrobeilla. Käsittääkseni ihmisten vastustuskyvyn vahvistumiseen tarvitaan erityisesti maaperän ja ruoan hyödyllisiä mikrobeja, ei suinkaan noroviruksia ja streptokokkia. Kuten Duodecimin Terveyskirjastossa sanotaan, hygieniahypoteesi ei tarkoita sitä, että tauteja aiheuttavien mikrobien välttäminen olisi haitallista, tai että lasten pitäisi antaa sairastaa “luonnolliset lastentaudit” esimerkiksi kieltäytymällä rokotuksista. Allergioiden ja autoimmuunitautien ehkäisyssä ratkaisevat hyödylliset mikrobit eivät ole niitä, jotka aiheuttavat lastentauteja.

Hammashoitajat ovat aseptisen työskentelyn tähtiä. Olen kiitollinen siitä, että voin luottaa heihin sataprosenttisesti ja keskittyä kirjaamiseen sillä välin, kun hoitajat valmistelevat huonetta seuraavalle potilaalle. Pyyhittävät pinnat ovat laajoja ja potilaiden perässä hoitajat käyvät viikottain pyyhkimässä jopa ovenkahvoja. Hoitajapari myös antaa instrumentteja ja tarveaineita lääkärille niin, etteivät potilaan mikrobit leviä kaapistoihin. Veriteitse tarttuvia tauteja sairastaville potilaille on laitettu sormiin laastareita ja auenneisiin sormenpäihin jopa kertakäyttöhanskoja, ja vannotettu, että heidän on hoidettava auki oleva iho mitä pikimmin kuntoon.

Osaamme pyyhkiä pöpöt hoitolan ulko-ovelta saakka, mutta olisiko paikallaan vaatia jotain myös potilailta? Olisiko kuitenkin hyvä, jos kertoisimme potilaalle, ettei hänen pidä sormeilla vuoroin kaupan maksupäätettä ja verta tihkuvaa poistokuoppaa, sillä se on tartuntariski? Olisiko asiallista kehottaa potilasta yskimään odotusaulassa hihaansa, vaikka hänet ottaisimmekin hoitoon kuumeisena, vakavan hammasperäisen turvotuksen takia? Tällä viikollakin olen kertonut potilaalle, että hän on akuutin infektion vuoksi kuumeisenakin tervetullut päivystykseen, mutta jo ovella pyydän häntä ystävällisesti aivastamaan hihaansa, sillä vastuu hoitohuoneen puhtaudesta on myös minulla. Potilaat ovat suhtautuneet näihin ohjeisiin ja pyyntöihin todella hienosti.

Näin ohjeistan hammashoidon potilaita suojellakseni potilaita ja henkilökuntaa:

  • Aivasta ja yski hihaan tai kertakäyttönenäliinaan, jonka heität heti roskakoriin. Jos yskit ja aivastat kertakäyttönenäliinaan, käytä sen jälkeen käsidesiä. Älä aivasta tai yski kämmeneen. Opettele aivastamaan hihaan joka paikassa – myös siellä Prisman ja Cittarin hedelmäosastolla.
  • Kerro heti vastaanotolle saapuessasi, jos olet sairas ja kysy, vaikuttaako se hoitoon. Kerro myös, jos sinulla on suun limakalvoilla herpestä – siitäkin huolimatta, että herpesvirusta erittyy limakalvoille myös oireettomana. Herpesvirus voi rakkulavaiheessa levitä vastaanottohuoneeseen aerosolien kautta tai levitä potilaan silmiin, mikä on jo vakavampi juttu. Joskus aktiivisen herpesrakkulan vuoksi aika on siirrettävä tuonnemmas.
  • Kun tulet odotusaulaan tai vastaanottohuoneeseen, käytä käsidesiä. Erityisesti desinfioi kätesi ennen kuin tulet hoitohuoneeseen näyttämään sormella, mikä hammas on kipeä ja sovitat suuhun proteesia, omaa tai lapsesi oikomiskojetta tai purentakiskoa. Voit välttää oman tai lapsesi sairastumisen.
  • Harkitse kahdesti, haluatko hakeutua hammashoitoon tai muuhun ei-kiireelliseen lääkärinhoitoon ulkomailla. Hoitoon liittyy antibiooteille resistenttien eli vastustuskykyisen bakteerien riski.

Jos hoitajaa ei ole, hammaslääkäri joutuu hoitamaan potilaat yksin – ja se on aikamoista

Monessa kunnassa avustavan hammashoidon henkilöstön määrä on niin tiukasti mitoitettu, että hoitajan sairastuessa hammaslääkärille ei ole antaa sijaista. Hammashoitaja on kuitenkin yhtä välttämätön kuin kätilö synnärillä.

Suomessa on monia yksityisvastaanottoja, joiden hammaslääkärit ovat tottuneita ja harjaantuneita hoitamaan potilaita ilman avustavaa hoitajaa. Vastaanotto varustellaan ja sen tilat suunnitellaan tarkoin yksintyöskentelyyn, tarveaineita varataan valmiiksi riittävästi ja kaikki on käden ulottuvilla. Yksintyöskentely huomioidaan vastaanottoajan pituudessa ja siinä, miten toimenpiteet tehdään. Kaikki sujuu silloin hyvin, ja myös hammashoidon laatu on korkeaa.

Kunnallisella puolella, missä toiminta, huoneiden järjestys ja aikataulut perustuvat työpareihin, hoitajan puuttuminen on kuin hallayö lakkasuolla.

Yksintyöskentely ilman ennakkovaroitusta: aika jäätävä kokemus parityöskentelyyn tottuneelle hammaslääkärille.

Aamun kahvitauolla näkyy vain vakavia naamoja.

Kaksi hammashoitajaa on äkillisesti sairastunut. Jokaisen hammaslääkärin ajanvarauskirjat ovat täynnä, ja nyt pitää miettiä, kuka tarvitsee hoitajaa eniten, kuka pärjäisi ilman. Hammaslääkäri A:lla on päivystysvuoro, joten hän saa hoitajan. Päivystys on aina turvattava ensimmäisenä.

Hammaslääkäri B lähtee omaan huoneeseensa ja tutkailee omaa ajanvarauskirjaansa. Hikikarpalot valuvat selkää pitkin:

Klo 08:00-08:15 esilääkkeen anto pelkäävälle lapselle

Klo 08:15-08:45 aikuispotilaan hampaan paikkaus

Klo 09:00-09:30 märkivän maitohampaan poisto pelkäävältä lapselta

Klo 09:30-10:30 leikkauksellinen viisaudenhampaan poisto

Klo 10:30-10:45 limakalvokontrolli

Klo 10:45-11:00 koepalan otto

Klo 11:00-11:30 lounastauko

Tämä ei tule onnistumaan, lääkäri B tietää.

Jos hoitaja puuttuu, hammaslääkärin vastaanotolle koittaa terminen talvi – kaikki hidastuu ja kangistuu. Totta puhuen terminen talvi on paljon kauniimpi näky kuin vastaanottoni ilman hoitajaa.

Leikkauksellista viisaudenhampaan poistoa ei voi tehdä steriiliasettelussa ilman avustavaa hoitajaa. Hammaslääkäriltä loppuvat kädet: vasen käsi pitelee hakaa, oikea poraa, hoitajan käsi kirurgista imuria ja toinen vaikka peiliä.

Entä koepalan otto sitten? Kyseessä olisi mukoseelen eli sylkirauhastukkeuman poisto. Taas menee vaikeaksi. Puuduttaminen onnistuu kyllä, mutta viilto, huulen pitäminen sormien välissä ja imuri tarvitsisivat kolme kättä. Sen ainoan kerran, kun viimeksi lääkäri B poisti mukoseelen yksin, se purskahti rikki.

Limakalvokontrolli onnistuu ilman hoitajaakin. Siihen menee tosin 30 minuuttia, sillä limakalvojen valokuvausta varten on haettava kamera hoitolan toiselta puolelta, pyyhittävä hoitohuoneen pinnat ennen potilasta ja sen jälkeen, ja siirrettävä kuvat koneelle, minkä hoitaja yleensä tekee. Kuinka lääkäri B kaipaakaan nyt hoitajaa!

Aika yksin kylmässä maailmassa, ilman sitä hoitajaa.

Kun B-lääkäri pääsee lopulta lounaalle, aamupäivä näyttää tältä:

-esilääkkeen anto onnistui

-aikuispotilaan hampaan paikkaus onnistui, mutta kesti 1,5-kertaisen ajan

-märkivän maitohampaan poisto lapselta onnistui, mutta kesti 1,5-kertaisen ajan

-viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto peruttiin

-limakalvokontrolli onnistui

-koepalan otto onnistui, joskin kesti 2-kertaisen ajan

-lounaalla ei ehtinyt juoda kahvia

Iltapäivältä joudutaan perumaan 2 potilasta viidestä:

-juurenpään resektio perutaan aseptisten vaatimusten ja nelikäsityöskentelyn välttämättömyyden takia

-poskihampaan juurihoito perutaan, koska ilman hoitajaa siihen menee kaksinkertainen aika, eikä se tänään ole mahdollista. Juurihoidon jälkeen vastaanotolle tulee lapsi, jolle sementoidaan 4-piste-QH -niminen koje. Hoitoon osallistuu oikomishoidon erikoishammaslääkäri, oma hammaslääkäri, hammashoitaja, potilas ja tämän vanhempi. Moniajanvarauksen palaset eivät mahdollista puolen tunnin myöhästymistä.

Pääviesti:

-hammashoitajan kanssa työskentely on nykyaikaa.

-kunnallisen hammashoidon aikataulut ovat minuutintarkan tiukat ja löysää niissä ei ole. Toiminnan edellytys on riittävä avustava henkilökunta.

-monissa kunnissa hoitajien määrä on mitoitettu niin kireälle, että hammaslääkärit joutuvat joskus työskentelemään ilman hoitajaa, lyhyellä varoitusajalla. Joiltakin lääkäreiltä yksintyöskentely onnistuu helposti, toiset kärsivät paljon ja joitakin toimenpiteitä ei voi tehdä mitenkään ilman hoitajaa.

-hoitajamitoituksen tiukkuuden vuoksi joudutaan sairastapauksissa perumaan potilaita, tekemään kerralla vähemmän toimenpiteitä ja työskentelemään huonoissa työasennoissa.

-hoitajille on aina tekemistä, vaikka heitä olisi enemmän kuin avustettavia lääkäreitä. Nyt heidän osaamistaan ennaltaehkäisevässä hoidossa, ajanvarauksessa ja potilaiden ohjeistamisessa ei päästä hyödyntämään.

Työpisteen lukeminen tekee hyvää jaksamiselle

“Olisi hyvä, jos ihmiset pystyisivät leveilemään sillä, että he lopettivat työpäivänsä ajoissa ja lähtivät merenrantaan syömään jäätelöä.”

TTL:n tutkimusprofessori Jari Hakanen

tyopiste.fi

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan ihan henkilökohtainen hehkutus:

Työterveyslaitoksen ylläpitämä verkkolehti, Työpiste, ansaitsee tulla kaikkien hammaslääkäreiden tietoon. Lehti kertoo muun muassa työelämässä jaksamisesta, tietotyöstä, kognitiivisesta kuormasta ja työn imusta. Työpisteen artikkeleissa kerrotaan konkreettisesti, miten työkaverin ovelle mennään kysymään neuvoa (aiheuttamatta kollegalle suurta stressiä), ja miten oma työ keskeytetään terveellisesti. Ohjeet ovat selkeitä ja heti käyttökelpoisia, mikä tekee Työpiste-verkkolehdestä niin mainion henkisen kumppanin jokaiselle hammaslääkärille.

Lehden lukeminen on vieläpä maksutonta!

Mistä työpiste.fi:n lukeminen sitten kannattaa aloittaa? Tässä 5 omaa lemppariani:

23.11.2017 julkaistussa jutussa erikoishammaslääkäri Petra Timonen kertoo, miten palautuu työpäivän aikana ja vapaa-ajalla.

8.11.2016 julkaistussa jutussa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen kertoo, millaista on palveleva johtaminen. Koska jokainen hammaslääkäri, joka tekee töitä hammashoitajan kanssa, on ainakin oman pienen tiiminsä johtaja, aihepiiriin perehdyttävä juttu sopii tiivistelmineen vaikka huoneentauluksi.

Luonnon havainnointi tekee myös hyvää jaksamiselle. Kunhan tunnistaisi nämäkin jäljet.

5.11.2019 julkaistussa artikkelissa kumotaan uneen ja unettomuuteen liittyviä haitallisia uskomuksia. Tämän jutun jälkeen on paljon luottavaisempi ja pärjäävämpi olo, vaikka tuntisi väsymyksen painavan rikkonaisen yön jälkeen. Lohdullista luettavaa kaikille hammaslääkäreille, joilla yöunet eivät aina mene nappiin, ja epäilys töissä pärjäämisestä kalvaa mieltä.

1.8.2017 on julkaistu juttu, jossa opetetaan konkreettisesti, miten työpaikasta saa aivoille terveellisemmän ja turvallisemman. Itse otin artikkelin rohkaisemana käyttöön hyvän keskeyttäjän opit, ja toivon, että se auttaa kollegoita jaksamaan työssään paremmin ja tekemään meidän kaikkien työstä tuotteliaampaa. Terveyskeskuksissa on juuri nyt suuri riski ärtyä, väsyä ja unohdella, jos aivokuormaa ei laiteta kuntoon. Artikkelin kanssa voi lähestyä turvallisin mielin koko työyhteisöä ja esimiestä.

18.6.2019 julkaistu kirjoitus käy läpi kuusi myyttiä työuupumuksesta. Jutussa tutkimusprofessori Jari Hakanen kumoaa näitä myyttejä ja kertoo, mitä tieteellinen tutkimus tietää työuupumuksesta. Tämä kannattaa lukea! Jutusta selviää muun muassa, johtuuko nuorten hammaslääkärien työuupumus liian kovasta työnteosta ja liian suuresta intohimosta työhön (spoiler: ei suoraan ja ei niinkään).

Nämä toimenpidepalkkiot jakaisin kotona tehtävästä työstä

Hammaslääkärin palkkaus perustuu kunnallisella puolella peruspalkkaan ja toimenpidepalkkioihin. Toimenpidepalkkiot taas on luokiteltu eri hintaryhmiin toimenpiteen vaativuuden mukaan. Isoin osa suun hoidosta ja sairauksien ennaltaehkäisystä tapahtuu kuitenkin kotona. Esittelyssä ne kaikkein suurimmat palkinnon arvoiset tositoimet, jotka voi tehdä vain kotona!

SAD05 Suun tutkimus taskulampulla

Kuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on toistanut vuosia, lasta pitää katsoa, katsoa ja katsoa. Suutakin pitää välillä katsoa, ihan katsomalla. Toimenpidepalkkion saa, jos ottaa hyvän otsa- tai taskulampun käteen, raottaa omaa tai lapsen ylähuulta ja skannaa ylä- ja alahampaat, ikenet ja kielen. Jos suusta löytyy huolestuttavaa, palkkion saa tietysti vain, jos asian vie eteenpäin ja ottaa yhteyden suun terveydenhuoltoon.

WYA80 Yölliset poikkeustilanteet suun vuoksi

Sisältää esimerkiksi puolison narskuttelun kuuntelemisen, kuorsaavan perheenjäsenen aiheuttamat heräilyt, yöllisten hengityskatkosten havaitsemisen ja hampaiden puhkeamisen vuoksi itkuisen ja levottoman lapsen rauhoittelun ja tukemisen. Narskuttelun ja kuorsaamisen osalta palkkio maksetaan vain, jos siitä kerrotaan perheenjäsenelle ja tarpeen mukaan ohjataan lääkäriin uniapnean, bruksismin ja hampaiston tilan tutkimiseksi.

SCA07 Tupakoinnin lopettaminen

Sisältää asiasta kertomisen omalle hammaslääkärille, jonka kuuluu iloita vuoden suurimmasta terveysteosta kanssasi ja antaa suuret kehut. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ Tiesithän, että asiaan perehtynyt hammaslääkäri voi auttaa pääsemään irti tupakoinnista kannustamalla, tukemalla ja määräämällä vieroitukseen tarkoitettuja reseptilääkkeitä : bupropionia, nortriptyliiniä tai varenikliiniä.

SCA08 Hampaiden harjaaminen kahdesti päivässä

Sisältää omien hampaiden harjaamisen sähköhammasharjalla tai manuaaliharjalla, fluorihammastahnan käytön iänmukaisesti, ja harjauksen lopussa ylimäärätahnan sylkäisemisen pois, suuta ei tarvitse huuhdella. Palkkio maksetaan perheenjäsenkohtaisesti. Palkkion saa 2-kertaisena jokaisesta alle 11-vuotiaasta huollettavasta, jonka hampaat vanhempi tai huoltaja harjaa. Vastaan hangoittelevan lapsen hampaiden hellästä mutta päättäväisestä harjaamisesta palkkio maksetaan 3-kertaisena.

EBB01 Irronneen rautahampaan löytäminen, säilöminen maitoon ja kuljetus päivystykseen

Sisältää tapaturmaisesti irronneen pysyvän etuhampaan etsinnät, talteenoton ja säilömisen lehmänmaitoa sisältävään muovipussiin tai -pulloon. Tarvittaessa voidaan käyttää myös keittosuolaa, tai jos muuta ei ole, ujuttaa irronnut hammas säilöön potilaan takahampaiden ja posken väliin syljen suojiin (on varmistettava, että potilas on tarpeeksi ko-operoiva ja hyvävointinen säilömään hammasta kuljetuksen ajan poskessaan). Sisältää hakeutumisen hammaslääkäripäivystykseen välittömästi. Hammas voidaan pelastaa tällä ripeällä toiminnalla niin lapselta kuin aikuiselta.

SXC08 Happamien ja sokeristen herkkujen piilottaminen

Koodi tarkoittaa haitallisten elintarvikkeiden säilyttämistä siten, ettei niiden jatkuva napostelu eli väärinkäyttö ole mahdollista, mutta ne voidaan ottaa esille satunnaista juhlaa, kyläilyä tai herkkuhetkeä varten. Merkitään rakennuskohtaisesti: esimerkiksi mummolalle merkitään oma koodi ja kodille oma. Sisältää suun terveydelle pääosin haitallisten sokeristen tai happamien keksien, sipsien, limsojen, energiajuomien ja karkkien säilytyksen pienten lasten ja tarvittaessa myös aikuisten päivittäisen liikkumatilan ulottumattomissa. Jos asunnossa oleskeleva lapsi kiipeilee herkkujen perässä, palkkio varman säilytyspaikan järjestämisestä maksetaan 2-kertaisena. Jos asunnossa oleskeleva aikuinen kiipeilee epätoivoisesti herkkujen perässä, on parasta luovuttaa tällä kertaa, sillä hän on luultavasti tehnyt jonkin jo tässä listassa mainitun terveysteon ja on kuulkaas palkintonsa ansainnut.

Suu on hampaiden koti, ja vanhusta ei voi jättää hoitamaan sitä yksin

Suu on hampaiden koti, jossa asukkaat vaihtuvat kahdesti ja jossa on joskus jopa ahdasta. Vähitellen koti kuluu ja sen hoito hankaloituu, mutta sen ylläpito ei saa lakata. Suuta ei voi vaihtaa pienempään ja esteettömämpään oman kodin tavoin, vaan ikääntyvien on päästävä hammaslääkäriin suunnittelemaan suun esteettömyyttä ja turvallisuutta – ja saatava apua hampaiden ja proteesien pesuun.

Talo on rakennettu 1937.

Se on laajentunut pienestä mökistä pitkänmalliseksi asumukseksi vuosien saatossa, ja noin vuonna 1962 saavuttanut nykyisen kokonsa. Nyt naapurit ovat huomanneet jonkin muuttuneen. Sama talo, jossa oli aina ennen järjestys, puhdasta ja siistiä, on rapistunut. Sitä oli alkuun vaikea huomata, kun muutos tapahtui lähinnä sisällä. Nyt kunnon romahduksen näkee ja haistaa ulos asti.

Sisäänkäynnin kohdalla saa esimakua siitä, millaista sisällä on. Ulko-oven pielet ovat halkeilleet ja oven yläkarmi on painunut senttejä alaspäin. Ovenpielissä hautuu kostean maton muodostavaa jäkälää ja sammalta.

Sisällä talossa tuoksuu tunkkaisen imelälle. Talo on ollut täynnä elämää: heti sodan jälkeen tupa oli täynnä, silloin, kun talo oli kymmenen ja neljäntoista. Silloin oli ahdasta, mutta asukkaiden vaihdunta helpotti aina hetkeksi. Nyt asukkaita on enää yksi, se, joka on majoittunut talon vasemman puoleiseen huoneeseen ja juurtunut sinne. Kaikki muut asukkaat ovat lähteneet, muutama sairauden heikentäminä, jokunen omasta tahdostaan ja kaksi tapaturmaisesti.

Talon keskellä on olohuone, jonka lattiaa peittää punertava, paksu matto. Sen pinta on paksun pinttyneen lian peitossa. Maton reunalta nousee sama imelä tuoksu, joka leijuu koko asunnossa. Tuon maton päällä on saatu maistaa elämää: istuttu syömässä pihan ensimmäisiä mansikoita ja maisteltu ensimmäistä kertaa kaupoista ostettua jogurttia, ananaksen makuista. Sen päällä on leijunut tupakan makea tuoksu.

Pahin ongelma on välikatossa. Koko välikatto jäi auki sen jälkeen, kun perheen 12 lasta muuttivat kerralla pois. Sittemmin päälle laitettiin levy, joka on rakoillut pahoin. Sen uriin on pesiytynyt kosteutta ja mikrobeja. Sisäkatto on silminnähden painunut alaspäin ja huonekorkeudessa huomaa huolestuttavan muutoksen. Kun kattoa naputtaa harjanvarrella, se hyllyy kupruillen.

Asukas kertoo, että talon käyttövesiputket ovat tiensä päässä. Talossa on neljä vesipistettä, mutta vedentulo on katkaistu. Kun talousvesi täytyy tuoda ulkopuolelta, on koti kuin sisilialaisten roskankuljettajien lakon kourissa. Astiat on huljuteltu vain puoliksi, pyykit odottavat myttynä parempia aikoja. Asukas on siivottomassa kunnossa, kauhtuneet ja pinttyneet vaatteet yllään. – Veden niukkuus tekee suorastaan kipeää, hän sanoo.

Keraamiset pinnat ovat paksun katteen peitossa. Ennen niin kauniin vaaleissa pinnoissa on halkeamia ja kylpyhuoneen laattojen saumoissa on vuotoja, joiden alla muhii kosteusmittarinkovia löydöksiä. Puisessa ulkovuorauksessa on pehmenneitä kohtia, naulat ovat vääntyneet ja tulleet näkyviin.

Talo ei missään määrin ole esteetön. Kiinteät kaapistot tekevät imuroimisesta vaikeaa, eikä asukas enää taivu keräämään roskia sieltä, minne ne usein ruoanlaiton yhteydessä tippuvat, lattianrajaan lieden ja kaapiston väliin. Löydän keittokomeron ja lieden välistä loven, jonne on pakkautunut kaikkea, mitä talossa on käsitelty.

Jos tätä taloa kuvailisi hammaslääkärille, voisi hän vertauskuvallisesti sanoa, että 28 hampaasta on jäljellä enää yksi, yläkokoproteesin alla on lehahtanut kivulias sienitulehdus, suupielet ovat auki hiivasienen pesiydyttyä niihin ja syljeneritys on vanhuksen lääkkeiden vuoksi alentunut niin paljon, että rutikuiva suu on täynnä usean viikon takaista plakkia ja ruoantähteitä. Hammaslääkäri saattaisi myös sanoa, että bakteerikuorma kulkeutuu ennen pitkään hengitysteihin ja voi aiheuttaa heikolle vanhukselle keuhkonkuumeen ja koitua hänen kuolemakseen paikassa, jonka pitäisi olla turvasatama.

Mutta sitä hammaslääkäri ei halua sanoa. Vaan sen, että näin ei tarvitse käydä. Naapurissa oleva talo on myös yhtä vanha, vuodelta 1937, ja se on mitä parhaimmassa kunnossa maalämpöineen, puhtaine lattioineen ja uusittuine ovenpielineen. Sen tunnistaa vanhaksi taloksi, mutta sieltä puuttuvat kipu ja kaaos.

Vanha talo ja vanha suu tarvitsevat vain samoja asioita: ajoissa tehtyä tutkimusta, säännöllistä ylläpitoa ja iän tullen esteettömiä ratkaisuja, joiden kanssa vanhus pärjää. Nyt alkaa olla kiire.

(Kirjoitus on fiktiivinen kuvaus siitä, miten suun terveys voi romahtaa hyvin nopeasti vanhuksen kunnon heiketessä, ja miten hammaslääkäri näkee vanhoissa taloissa tapahtuvan saman.)

Mistä hammaslääkäri unelmoi terveyskeskuksessa?

Julkisessa perusterveydenhuollossakin on mahdollisuus toteuttaa omia haaveita. Tässä omani vuodelle 2020.

Kun ensimmäisen kerran aloitin kandina terveyskeskuksessa, minua vaivasi eräällä viikolla hoitosuunnitelmia kirjatessani selittämätön epätietoisuus: miten täältä pääsee ikinä laillisesti vapaalle, esimerkiksi lomalle? Lakisääteisten velvoitteiden ja työehtosopimukseen liittyvien nippelitietojen keskellä kokonaisuus ja kaikki se, mikä on mahdollista, oli harmaan pilviharson peitossa. Terveyskeskusten hammaslääkärit eivät ehkä voi tehdä äkkilähtöjä vanhusten palvelutaloon silloin, kun vanhukset taas kerran ovat mielessä, tai levittäytyä piknikille sinä ensimmäisenä kevätpäivänä, kun aurinko alkaa lämmittää terveyskeskuksen seinää. Moni asia on kuitenkin järjestettävissä, kun vaan ottaa selvää.

Tässä tämän vuoden toiveet, joista osa on jo toteutunut ja yksi vielä toteutumatta:

  1. TERÄSKRUUNUT (toteutui!)
Kuva: http://www.information-dentaire.fr/formations/la-coiffe-pedodontique-preformee-sur-dent-temporaire/

Saamme tämän vuoden alussa hoitolaan ensimmäistä kertaa kattavan valikoiman maitoposkihampaiden teräskruunuja. Niiden avulla pystytään korjaamaan kaikkein pahimmin vaurioituneita maitohampaita parhaimmailla ennusteella. Jos kuntaan syntyy tai muuttaa tänä vuonna 80 vauvaa, heistä 7:lle ilmaantuu 5 vuoden iässä lähes 75 % koko ikäluokan karieksesta, jos luvut suhteuttaa valtakunnallisesta tilastosta.

  • Rekisteritutkimuksen mukaan teräskruunut kestävät keskimäärin 152 kuukautta ja lasi-ionomeerit, muovilla vahvistetut lasi-ionomeerit tai kompomeerit 116 kuukautta.
  • Teräskruunujen vuosittainen epäonnistumisaste on noin 1,4 % ja lasi-ionomeerin, muovilla vahvistetun lasi-ionomeerin tai kompomeerin 3 %.
  • Teräskruunujen käyttö vähentää tulevia hammashoitolakäyntejä, lisää kustannustehokkuutta ja kohdistaa meidän resurssejamme oikein.

Pahin este uusien toimintatapojen, kuten teräskruunutusten, käytölle on se, ettei hammaslääkäreillä ole aikaa etsiä ja perehtyä parempiin ja kustannustehokkaampiin hoitomuotoihin. Jokainen vuosi, jolloin potilaskiireen vuoksi jätetään väliin täydennyskoulutus, on tulevan korjausvelan kasvamista.

2. HAMMASLÄÄKÄRISTÄ SUULÄÄKÄRIKSI -SARJAKURSSIN OSAT 3 JA 4 (toteutui!)

Kuva: apollonia.fi

Esimies antoi jälleen kerran luvan osallistua täydennyskoulutukseen. Saan lentää Helsinkiin ja jatkaa sarjakurssia, joka on jo nyt mullistanut tapani tehdä hammastarkastuksia. Kyseessä on Näe koko ihminen -täydennyskoulutuskokonaisuus, jonka hienosta suunnittelusta on vastannut Hammaslääkäriseura Apollonia. Koulutuspaketti on jotakuinkin täydellinen, ja sen ovat huomanneet hammaslääkäritkin, jotka odottavat vapautuvia paikkoja jonoksi asti.

Tämä on myös ensimmäinen koulutussarja, jota odotan sen yleisön vuoksi. Siellä istuu niin rohkeita ja tarkkaavaisia tyyppejä, että yleisökommenteista olisi melkein valmis maksamaan oman bonuksen: Vaikuttaako C-PAP-laite poistokuopan paranemiseen? Mikä merkitys on imusolmukepalpaatiolla ja positiivisella löydöksellä? Ketä kirjaamisen tulee palvella?

Oikeasti – tätä on hyvä täydennyskoulutus.

3. LUENTO YLEISLÄÄKÄREILLE (toteutui!)

Kuva: dentaltraumaguide.org

Pyyntö hammaslääkärin pitämälle luennolle tuli suoraan terveyskeskusten yleislääkäreiltä. Helmikuussa pidettävässä webinaarissa lääkärit toivovat kuulevansa, mikä suussa on tärkeää ja miten yleislääkäri voi edesauttaa oikea-aikaista hoitoa ja diagnostiikkaa. Saattaisin olla kauhusta kankea, mutta onnekseni työpaikkaruokalassa on jo useamman vuoden istuttu samassa pöydässä ja huomattu, että puhumme samaa suomea.

Ainakin hammastapaturmat, infektiofokukset ja uniapnean hoitopolku mietityttävät laajalti, ja näistä teemoista toivon heidän saavan apua omaan työhönsä, joka sekin painii valtakunnallisesti mittaamattoman resurssipulan kourissa. Niin mittaamattoman, että en halua hammaslääkäreiden koskaan joutuvan samaan tilanteeseen, jossa potilaille on tarjolla vain päivystysaikoja.

4. SAIRAAN HYVÄ FILMIFESTIVAALI (toteutui!)

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti
Kuva: tapahtuman fb-sivut

Ei ihme, että olen vaikuttunut Näe koko ihminen -koulutuspaketista: Kainuussa järjestettävä Sairaan hyvä filmifestivaali on ehdottomasti myös Näe koko ihminen -kulttuuritapahtuma lääketieteellisellä twistillä.

Vuoden 2014 Duodecim-kulttuuripalkittu festivaali järjestetään nyt kuudetta kertaa teemalla Pidetään yhtä. Paikalle tulee jälleen hammaslääketieteen kandeja Kuopiosta ja Oulusta, ja heille järjestettävässä rekrytapahtumassa kerron paikallisista julkisen perusterveydenhuollon työmahdollisuuksista. Tehtävä on mieluisa, koska festivaali onnistui nappaamaan minut töihin heti valmistumisen jälkeen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on image-4.png
Kuva: hs.fi arkisto

Festivaali on yhtä aikaa siis rekrytilaisuus ja maallikoiden, lääkäreiden, muiden terveydenhuollon ammattilaisten ja lukuisien ihmisluontoa ja ihmiskehoa tuntevien osaajien, kuten sotatieteilijöiden, urhelijoiden ja sairaalapastorien, foorumi. Hammaslääkärille festivaali antaa mahdollisuuden tutustua siihen osaan ihmistä, jota medisiina ei aina tavoita.

Ekana leffana nähdään tänä vuonna laajasti palkittu Noitajahti, joka kertoo 10-vuotiaasta cp-vammaisesta Jovan-pojasta. Elokuvasession teemana on erilaisuus supervoimana, ja sen alustaa teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Eino Saari. Panelisteina nähdään Ylen Vammaiskultti-ohjelman juontajat Jenniina Järvi ja Julianna Brandt sekä psykoterapeutti Tapio Väätäinen.

Todella vaikuttava voimainponnistus Kainuun lääkäriyhdistykseltä!

5. HANKINTA OMALLE VASTAANOTOLLE (sikäli kuin se on oma)

Pienet kohteet on joskus nähtävä tarkasti, jotta ne ymmärtää. Kuva julkaistu lapseni luvalla.

Tämä toive ei ole vielä toteutunut. Tulen kirjoittamaan hankinnan etenemisestä tuonnempana. Hyödyt ovat selvät, haittoja ei ole, riskit kenties mietityttävät ja selvitettävänä on ainakin se, miten julkinen terveydenhuolto sovittaa yhteen yksittäisen lääkärin toiveita ja toisaalta yhdenmukaisuuden periaatteita.

Tämän kuukauden lopulla pääsen toivottavasti tutustumaan yhteen hankintaa tarjoavaan tahoon ja testaamaan sitä. Jos asia nytkähtää eteenpäin, kyseessä tulee olemaan myös yhteistyö, joka näkyy täällä blogissa.